Republikaaninen puolue vm. 2011: uskonnollinen veroleikkaus-kultti

Yhdysvaltojen budjettitaistelu kertoo väkevää kieltä maan poliittisen kulttuurin rapautumisesta. Ideologia on syrjäyttänyt terveen järjen republikaanien parissa.

Viime kuukaudet demokraatit ja republikaanit ovat vääntäneet kättä budjetista sekä valtion velkakaton nostamisesta. Laki on asettanut Yhdysvaltain velkaantumiselle maksimimäärän, jonka yli hallitus ei saa mennä ilman Kongressin suostumusta.

Vuonna 2008 alkanut taantuma sekä hidas nousu ovat pakottaneet Yhdysvallat elämään entistäkin enemmän velaksi. Talouden stimulointi ja kutistuneiden verotulojen aiheuttamat ongelmat ovat pinoutuneet aikaisempien rakenteellisten ongelmien (liian kapea veropohja, sosiaaliturvan ja terveydenhoidon kustannusvaikeudet) päälle, puskien Yhdysvallat vaarallisen pahasti punaiselle.

Ongelman ratkaisu pitäisi olla helppo. Amerikkalaisten verotaakka on erittäin matala, varsinkin edelleen vaurastuvien hyvätuloisten parissa. Muutaman prosenttiyksikön verojen kiristys, yhdistettynä huolellisesti harkittuihin ja ajoitettuihin menojen leikkauksiin, korjaisi kriisin melko helposti. Republikaanit ovat jatkuvasti muistuttaneet tilanteen vakavuudesta; tokihan he nyt suostuvat amerikkalaiseen versioon sinipuna-yhteistöstä sekä osallistuvat patrioottiseen budjettikompromissiin?

Republikaanien vastaus on selvä: ”Ei!”

Republikaaninen puolue on muuttunut veroleikkauksiin keskittyväksi kultiksi, jonka filosofiassa ei mikään, ei edes valtiontalouden pelastaminen, ole tärkeämpää kuin veroleikkaukset.

Viime kuukausien ajan republikaanit ovat jatkuvasti vaatineet valtion menojen radikaalia leikkaamista, pohtimatta sen riskejä hitaasti kasvavalle taloudelle tai sen aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä. Demokraattien ehdotukset kompromissista ovat törmänneet republikaanien ideologiseen paloseinään. Republikaanien viime viikkojen mantra toistaa, että kaikki ehdotukset verojen nostamiseksi ovat poissa pöydältä.

Demokraatit ovat suostuneet mittaviin kompromisseihin sekä menojen leikkauksiin. He ovat kävelleet pitkälle yli puolitien, mutta vastapuoli kieltäytyy edelleen kaikista ehdotuksista valtion tulopohjan laajentamiseksi.

Mikäli Kongressi ja Valkoinen talo eivät pääse sopimukseen velkakaton nostosta sekä laajemmasta talouspaketista, Yhdysvallat ei kykene suoriutumaan valtionvelkojensa maksusta, miljoonat amerikkalaiset jäävät ilman eläkeshekkejään, ja maan luottokelpoisuus kokee vakavia kolhuja. Yhdysvaltojen maine ja status kokevat vaikeasti korjattavia kolhuja.

Republikaanit eivät itse vallassa ollessaan osoittaneet huolta valtionvelan noususta. Presidentti George W. Bush käänsi presidentti Bill Clintonin budjettiylijäämät alijäämiksi veroleikkaustensa avulla, ja republikaanit hurrasivat kehitystä. Vasta demokraattisen presidentin noustua Valkoiseen taloon siivoamaan republikaanien jälkiä, on puolue yhtäkkiä löytänyt tasapainoisen budjetin uskonnon.

Myös jotkut todellisuudessa operoivat republikaanit ovat pillastuneet puolueensa toimiin. David Brooks, New York Timesin konservatiivinen kolumnisti, on jopa vihjannut, että hänen puolueensa ei ole ehkä kypsä johtamaan. Tervetuloa terveen järjen puolelle, David!

Soundtrack: Ted Nugent, Stranglehold.