Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Republikaanien voiton seuraukset

Blogit Americana 24.10.2010 21:39
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

On selvää, että republikaanit ovat matkalla mittavaan vaalivoittoon. Mitä se tarkoittaa käytännössä? Poliittista halvausta.

Jos republikaaneilla on heikkous, se on heidän taipumuksensa ylilyönteihin. Jokainen kerta kun demokraatit voittavat vaalit, republikaanit näyttävät menettävän järkensä. Jimmy Carter, Bill Clinton, ja Barack Obama ovat heidän mukaansa sosialisteja, joiden tarkoitus on romahduttaa amerikkalainen poliittinen järjestelmä ja tehdä maasta uusi Kreikka.

Erityisesti Obama on tehnyt republikaaneista tyylipuhtaita hysteerikkoja. He ovat ympyräsilmäisen vakuuttuneita, että maltillinen liberaali Obama on itse asiassa vannoutunut Yhdysvaltoja vihaava kenialainen marxisti.

Republikaanien paranoidi pelko ja vaahtosuinen kampanjointi on nyt maalannut puolueen nurkkaan. Jos ja kun se voittaa kontrollin edustajainhuoneesta, sen retoriikka on tehnyt vastuullisesta hallinnosta miltei mahdotonta.

Vaikutusvaltainen republikaaninen edustaja Mike Pence antoi viitetta tulevasta:

”Mitä tulee valtion tuhlaamiseen, budjettivajeisiin, sekä velkaan, me emme suostu kompromisseihin. Me emme suostu kompromissiin terveydenhoidon kaatamisen suhteen. Me emme suostu kompromissiin valtiota paisuttavien ja veroja nostavien demokraattien kanssa.”

Jos republikaanit suostuvat vastuulliseen hallintoon, he petaavat oman tappionsa vuonna 2012. Jos he taas seisovat kantona kaskessa, maan ongelmat budjettivajeineen sekä yskivine talouksineen ovat liki mahdotonta korjata. Jonathan Chait, eräs maan parhaita poliittisia kolumnisteja, povaa että republikaanit yrittävät joko haastaa Obaman valtakunnanoikeuteen, tai ainakin sulkevat liittovaltion hallituksen. 1990-luku, täältä tullaan taas!

Marraskuu sekä seuraavat kaksi vuotta todistavat jälleen vanhan viisauden: republikaanit ovat hyviä voittamaan vaalit, mutta huonoja hallitsemaan, kun taas demokraattien suhteen tilanne on päinvastoin.

Soundtrack: Dungen, Skit i Allt.

PS. Kun sanat loppuvat, ”taide” tulee avuksi. Tämä teos kiteyttää tämän päivän republikaanisen mentaliteetin puistattavan ja pelottavan tarkasti. Ei, teos ei ole ironinen.