Republikaanien puoluekokous: vasemmistolaista talouspopulismia, oikeistolaista arvomaailmaa

Profiilikuva
Blogit Americana
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tiistaina, 19. heinäkuuta, Donald Trumpista tuli virallisesti republikaanien presidenttiehdokas. Osavaltioiden ääntenlaskenta oli ohi itärannikon alkuillasta. Laskennan ainoa jännitys liittyi pelättyihin protesteihin, jotka eivät lopulta materialisoituneet.

Amerikkalaiset puoluekokoukset ovat harvoin täysin kitkattomia operaatioita. Emotionaalisesti raskaat esivaalit ovat tuoreessa muistissa. Alueelliset kiistat, henkilökohtaiset riidat, ideologiset eroavaisuudet sekä puhdas tappelu vallasta leimaavat monia kokouksia.

Ottaen huomioon kuinka raju esivaalien tappelu oli, republikaanit ovat toistaiseksi onnistuneet pitämään kokouksensa aika tiukasti paketissa. Kun vertaamme toisiimme puolueen vaaliohjelmaa sekä sen presidenttiehdokasta, saavutus on melko kunnioitettava.

Republikaanien vaaliohjelma painottaa monilta osiltaan evankelistista moralismia sekä skeptisyyttä tiedettä kohtaan. Puolue asettautui virallisesti laillista aborttia ja homoliittoja vastaan ja kannattaa aseenkanto-oikeutta. He haluavat pakottaa trans-ihmiset käyttämään syntymätodistuksensa sukupuolen julkisia vessoja.

Puolue myös haluaa eliminoida liittovaltion takaamat opintolainat. Se ei tunnusta kansainvälisen oikeuden auktoriteettia yli amerikkalaisten instituutioiden ja yksilöiden. Ympäristökysymyksissä republikaanien puolueohjelma hyökkää tieteellistä konsensusta vastaan ja julistaa kivihiilen tarjoavan ”puhdasta energiaa”.

 

Ohjelma on kuin pihvilihaa arvokonservatiiveille, tieteen vihaajille sekä kuviteltuun menneisyyteen kaihoaville valkoisille heteroille. Silti, republikaanien talouspolitiikkaa koskeva osio tarjoaa yllätyksen sekä vinkin puolueen orastavasta metamorfoosista.

Republikaanien puolueohjelma vaatii Glass-Steagallin palauttamista. Tämä edustaa mittavaa muutosta puolueen suhtautumisessa Wall Streetiin.

Glass-Steagall laki vuodelta 1933 erotti sijoitus- ja kaupalliset pankit toisistaan. Se esti pankkien kasvamisen liian suuriksi kieltämällä asiakaspalveluun keskittyneitä pankkeja toimimasta riskialttiilla sijoitusrintamalla.

Republikaaninen kongressi kumosi Glass-Steagallin vuonna 1999, ja presidentti Bill Clinton allekirjoitti lain. Päätös oli kiistelty alusta saakka, ja sen rooli vuoden 2008 finanssikriisissä on edelleen tiukan debatin kohde.

 

Iso viipale republikaanisia äänestäjiä on jo vuosikymmeniä kironnut puolueensa talouspolitiikkaa korporaatiokeskeisenä, suuryrityksiä suosivana ja taloudellista eriarvoisuutta ruokkivana keskiluokan lypsynä. Trumpin talouspopulismin suosio ja presidenttiehdokkus ovat pakottaneet republikaanit tarkastamaan talouspolitiikkaansa.

Trump on kampanjoinut avoimen vasemmistolaisen talouspopulismin avulla. Hän on luvannut saattaa Wall Streetin verolle. Mies on myös luvannut neuvotella kauppasopimukset uusiksi, palauttaa teollisen tuotannon Yhdysvaltoihin, sekä leikata puolustusbudjettia rajusti. Isolationismi ei ole Trumpille kirosana.

 

Republikaaninen puolue on muuttumassa. Riidat ovat pysyneet pinnan alla. Puolueen hidas metamorfoosi on alkamassa. Trumpin voiton ensimmäiset vaikutukset näkyvät republikaanisessa puolueessa.

 

Soundtrack: Big Maybelle, Quittin’ Time

https://www.youtube.com/watch?v=mhbyfvLf7kI