Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Republikaanien orastava sisällissota

Blogit Americana 27.2.2012 17:01
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kävin viikonloppuna pelaamassa shakkia republikaanisen kaverini kanssa. Kun kysyin ketä hän aikoo äänestää Georgian esivaaleissa, hänen kryptinen vastauksensa tuli raamatusta: ”It is hard for thee to kick against the pricks.”

Kaverini Bill uskoo puolueensa jo hävinneen, eikä hän varmaankaan vaivaudu äänestämään. Vielä kuusi kuukautta sitten Bill, kuten muutkin tuntemani republikaanit, oli optimistinen. Puolueen kandidaatit näyttivät vahvoilta, Obama oli epäsuosittu, talous ei ottanut parantuakseen. Republikaanit olivat matkalla Valkoiseen taloon.

Muutamassa kuukaudessa aalto kääntyi. Työllisyys koheni, talous näyttää ottavan tuulta, ja–ennen kaikkea–republikaaniset kandidaatit alkoivat itsetuhon. Toinen republikaani-kaverini Jack on nyt alistuneen realistinen: ”Toivon republikaanien pitävän enemmistön edustajainhuoneesta, mutta Obama valitaan uudelleen. Toivottavasti hän ei saa liian suurta voittoa: demokraatit voivat tulkita sen vahvana valtakirjana agendalleen.”

Ilman yllättävää ja katastrofaalista talouden notkahdusta, Obama voittaa. Muiden Obamalle myönteisten indikaattorien lisäksi republikaanien pääehdokkaat antavat hänelle jatkuvasti lahjoja. Juuri päättyneenä viikonloppuna Mitt Romney yritti esitellä kansanmiehen taitojaan vierailemalla Nascar-kisassa Floridassa, mutta huonolla menestyksellä: ”En seuraa Nascaria niin paljon kuin kovimmat fanit, mutta olen kavereita monien Nascar-tallien omistajien kanssa.” Rick Santorum puolestaan ilmoitti, ettei hän usko kirkon ja valtion väliseen paloseinään. Huono veto maassa, jossa nämä instituutiot on erotettu toisistaan jo maan perustuslaissa.

Jotkut republikaaniset ideologit ovat jo ryhtyneet katsomaan tulevaisuuteen. Jos republikaaninen ehdokas häviää Obamalle, puolueella on edessään melkoiset puhdistukset.

Jos Romney voittaa esivaalit ja häviää Obamalle, republikaanien oikea laita vahvistuu. He uskovat tappion johtuvan Romneyn laimeasta ja mitäänsanomattomasta maltillisuudesta, ja vaativat puoluetta suuntaamaan entistäkin kauemmaksi oikealle. Jos Santorum häviää Obamalle, puolueen praktinen establishmentti pyrkii marginalisoimaan oikean laidan hihhulit.

Israelilaisilla on sanonta: ”Voit ratsastaa tiikerillä aikansa, mutta sitten tiikerille tulee nälkä.” Viime vaaleissa republikaanit ratsastivat kvasi-rasistien, birther-hihhuleiden, teekutsulaisten, isolationistien, uskonnollisten fundamentalistien, ja tieteenkieltäjien avulla mittavaan voittoon. Republikaanien johto uskoi kykenevänsä kanavoimaan energian vahvaan ja kestävään koalitioon, vastapainoon Obaman Valkoiselle talolle. Mutta sitten tiikerille tuli nälkä, eikä se kuuntele enää marssiohjeita.

Pitkällä tähtäimellä olisi republikaanien-ja koko maan-etujen mukaista, että Santorum voittaisi esivaalit, ja saisi sitten rajusti kuonoonsa Obamalta marraskuussa. Yhdysvallat tarvitsee tasapainoisen, älykkään, ja vastuuntuntoisen republikaanisen puolueen. Grand Old Partyn muodonmuutos vastuullisesta konservatiivipuolueesta verbaalisten pomminheittäjien, hihhuleiden, ja todellisuuden totaalikieltäytyjien protestiliikkeeksi on ollut tuskallista seurattavaa. Minun on käynyt paikoitellen sääliksi älykkäitä ja rehellisiä republikaanikavereitani, jotka ovat jatkuvasti joutuneet puolustelemaan tai selittelemään puolueensa hihhulien lausuntoja.

Itse peukutan vahvasti republikaanien reformin puolesta. Abraham Lincolnin, Teddy Rooseveltin, Dwight Eisenhowerin, ja Ronald Reaganin puolue on liian hyvä ja tärkeä tuhottavaksi.

Soundtrack: Randy Newman, Jolly Coppers on Parade.