Republikaanien kenttä on salaliittojen kynsissä, koska vaalivoitot eivät anna äänestäjille sitä, mitä he haluavat
Viime vuosikymmeninä republikaanit ovat hallinneet Yhdysvaltain kongressia ja valkoista taloa demokraatteja useammin. Se ei ole estänyt yhteiskuntaa muuttumasta vapaamielisempään suuntaan.
Yhdysvaltain politiikassa tietty perusasetelma on ollut viime vuosikymmenet varsin selvä: konservatiivit ovat dominoineet talousajattelua ja liberaalit amerikkalaista kulttuuria. Tämä ristiriitainen tilanne selittää myös osaltaan sitä, miksi salaliittoajattelu on saanut suosiota konservatiivien keskuudessa.
1980-luvulta alkaen Yhdysvallat on kulkenut taloudessa pitkälti Ronald Reaganin viitoittamalla tiellä. Sääntelyn purkaminen ja ennen kaikkea veroleikkaukset ovat muodostaneet republikaanien vaalikampanjoiden keskeisen sisällön.
George H.W. Bush hävisi uudelleenvalintansa isolta osin siksi, että rikkoi lupauksensa olla korottamatta veroja. George W. Bush ja Donald J. Trump lupasivat kumpikin veroleikkauksia ja myös toteuttivat lupauksensa.
Jokaisissa neljän viime vuosikymmenen vaaleissa republikaanien äänestäjät ovat valinneet mieluummin alhaisemmat verot kuin tasapainoisen budjetin.
Republikaanihallinnot ovat purkaneet tehokkaasti myös yrityssääntelyä. Konservatiivien hallitsemat osavaltiot ovat työnantajien erinomaisia yhteistyökumppaneita, kuten yritysten jatkuva virta ulkomailta ja liberaaleista osavaltioista kohti republikaanien hallitsemaa etelää osaltaan todistaa.
Vuodesta 1995 alkaen edustajainhuoneessa on ollut republikaanienemmistö 20 vuotta, demokraattienemmistö kuusi vuotta. Myös senaattia republikaanit ovat hallinneet kilpailijaansa useammin. Lisäksi republikaanipresidentit ovat edistäneet tavoitteitaan tehokkaasti, olipa kyse sitten veroleikkauksista tai tuomarinimityksistä.
Samaan aikaan Yhdysvaltain yhteiskunta on muuttunut yhä suvaitsevammaksi, väestöltään kirjavammaksi ja moniarvoisemmaksi. Liberaalit arvot ja niiden pohjalta säädetyt lait ovat ottaneet ohjat.
Vuonna 1995 valkoiset muodostivat 73 prosenttia Yhdysvaltojen väestöstä. Vuonna 2021 luku oli 59,4 prosenttia. Samaan aikaan latinojen osuus on kasvanut noin 10 prosentista 19 prosenttiin ja aasialaisten 3,5 prosentista 6,1:een. Etniset rajat ylittävät avioliitot ja ystävyyssuhteet ovat yhä yleisempiä.
Korkeimman oikeuden Obergefell-päätös vuodelta 2015 laillisti sukupuolineutraalin avioliiton kaikkialla Yhdysvalloissa, mutta prosessi oli alkanut jo vuonna 2003 Massachusettsissa. Seksuaalisen tasa-arvon suhteen monet Yhdysvaltojen osavaltioista ovat olleet globaaleja edelläkävijöitä.
Kun keski-ikäinen konservatiivinen perusmies katsoo kotimaansa 1990-luvun jälkeistä kehitystä, hän ei välttämättä ymmärrä muutosta, vaan saattaa ihmetellä: mihin ääneni katosi?
Hänen äänestämänsä republikaanit istuvat Valkoisessa talossa ja hallitsevat kongressia, mutta samaan aikaan vähemmistöt ja liberaalit arvot valtaavat yhä isomman siivun amerikkalaisesta yhteiskunnasta.
Ja kun vielä käy kuten viime vaaleissa, ja republikaanit menestyvät mielipidetiedustelujen povaamia lukemia heikommin, jää vain yksi selitys: taustalta täytyy löytyä vaalipetos ja korkean tason salaliitto.
Jossain on oltava deep state, syvä valtio, joka estää demokratian toteutumista ja ajaa liberaaleja arvoja äänestäjien tahdosta välittämättä. Se joko varastaa vaalivoitot, tai jos republikaanit pääsevät valtaan, estää aidosti konservatiivisia aloitteita etenemästä.
Näin ajattelevan silmin vähemmistöjä korostava maallistunut yhteiskunta jatkaa leviämistään, tekivätpä kulttuurikonservatiivit mitä tahansa.
Myös talous näyttää karanneen vaaleilla valitun käden ohjauksesta.
Vaikka republikaanit hallitsevat talouspolitiikkaa, globalisaatio, teollisen yhteiskunnan alamäki, demograafiset muutokset sekä niihin liittyvä yhteiskunnallis-taloudellinen murros toimivat selkeästi sinikaulusduunaria vastaan.
On tapahtunut rakenteellisia muutoksia, joita ei voi kumota sillä, että yksilö tekee ankarammin töitä. Vankka usko amerikkalaiseen individualismiin estää usein näkemästä tätä. Syvään iskoutuneen ajattelumallin ja todellisuuden välinen konflikti ruokkii kognitiivista dissonanssia.
Jos konservatiivinen duunari ei näe tai ymmärrä tekijöitä häntä ympäröivän murroksen taustalla, syylliseksi voi jälleen löytää syvän valtion tai demokraattien ja korruptoituneiden republikaanien masinoiman petoksen.
Jotkut jatkavat kaivamista niin kauan, että löytävät itsensä Qanonin, liskoihmisten ja tunnelisotien maailmasta.
Vainoharhat ja salaliittoteoriat eivät ole oikeiston yksinoikeutta, mutta viime vuosina ne ovat nousseet ennen kaikkea oikeiston syvemmistä vesistä. Koko republikaanipuolue ei tietenkään elä varjotodellisuudessa, mutta hätkähdyttävän iso siivu, noin neljännes, puolueen kannattajista uskoo esimerkiksi Qanon-teorioihin.
Taloudellinen ja väestöllinen murros on johtanut miljoonat ahdinkoon, josta he eivät pääse irti perinteisillä toimintamalleilla. Tämä ruokkii hämmennystä ja raivoa, joka saa miljoonat ihmiset kyseenalaistamaan jopa todellisuuden. Opportunistiset ja tosiuskovat poliitikot hyödyntävät markkinarakoa tarkasti.
Jossain vaiheessa kollektiivinen häiriö korjaantuu, kun ihmiset hyväksyvät faktat ja tiedostavat uuden todellisuuden. Se puolestaan aiheuttaa aikanaan merkittäviä muutoksia amerikkalaisten poliittiseen ajatteluun.
Millaisen suunnan muutos ottaa? Tämä on Yhdysvaltain politiikan, yhteiskuntarauhan, sekä demokratian perusteita heiluttava, suuri ja arvaamaton muuttuja.
Soundtrack: Post Malone, Paranoid.