Republikaanien jytky
Tiistain vaalit olivat silkkaa murhaa demokraateille. Republikaanien voitto oli liki totaalinen. Demokraatit eivät kykene shokiltaan vielä edes itkemään.
Ennakoidut tiukat kisat menivät lopulta republikaaneille isoilla marginaaleilla. Vaaliyön jännitys oli ohi jo alkutaipaleella.
Demokraatit yrittivät tosissaan, jopa republikaanisissa osavaltiossa. Georgiassa Jason (Jimmyn pojanpoika) Carter haastoi Nathan Dealin kuvernöörin kisassa. Michelle (Samin tytär) Nunn kisasi David Perduen kanssa senaattorin virasta. Kahden poliittisen dynastian kasvatit kampanjoivat energisesti ja isolla kassalla, mutta turhaan. Ennusteiden povaamaat tiukat vaalit eivät koskaan toteutuneet.
Miksi republikaanit voittivat, ja mitä puolueen voitto tarkoittaa?
Osa voitosta menee demografian ja historian piikkiin. Amerikkalaiset usein väsyvät presidentteihinsä heidän uriensa loppusuoralla. Yleensä oppositiopuolue pärjää toisen presidenttikauden välivaaleissa.
Demokraatit ovat laiskempia äänestäjiä välivaaleissa kuin republikaanit. Jostain syystä miljoonat demokraatit eivät vaivaudu uurnille, ellei maa valitse presidenttiä. Näiden vaalien äänestysprosentti pysytteli noin 36 prosentin tasolla, ja varsinkin demokraattien suuntaan kallellaan olevat nuoret pysyivät kotona.
Kolmas tekijä oli yleinen tyytymättömyys ja taloudellinen epävarmuus. Vaikka suuryritykset ovat tahkonneet ennätystuloksia ja talous osoittaa vahvoja elpymisen merkkejä, työpaikkojen kasvu ja varsinkin palkkakehitys on pysynyt matalalla. Kysynnän ja tarjonnan laki on rautainen, myös työvoiman ja sen hinnan tapauksessa.
Demokraatit ovat olleet surkeita saavutustensa markkinoinnissa. Amerikkalaiset selvällä marginaalilla hyväksyvät demokraattien poliittiset tavoitteet, mutta puolue ei osannut myydä agendaansa tai paukuttaa omaa rintaansa. Presidentti Obama oli niin pahaa poliittista myrkkyä, että jotkut demokraatit, kuten Georgian Michelle Nunn, kieltäytyivät jopa myöntämästä äänestäneensä häntä.
Mitä vaalivoitto merkitsee Yhdysvalloille? Melko vähän.
Vuoden 2012 presidentinvaalit olivat tärkeä kisa, jossa amerikkalaiset valitsivat kahden radikaalisti erilaisen vision välillä. Nämä vaalit olivat ennemmin protestivaalit, joiden merkitys on rajallinen. Republikaanit kontrolloivat nyt senaattia, mutta heillä ei ole absoluuttista enemmistöä. Obama voi käyttää veto-oikeuttaan surutta.
Pitkällä aikavälillä vaalien analyysi osoittaa myös, että laajemmat demograafiset trendit ovat entisellään. Naiset, nuoret, afroamerikkalaiset, latinot ja siirtolaiset suosivat edelleen demokraatteja. Hillary Clinton on edelleen poliittisten asiantuntijoiden ja Las Vegasin ehdoton suosikki Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi.
Soundtrack: The Bee Gees, Staying Alive