Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Republikaaneista on tulossa valkoisten miesten puolue – Onko USA:n poliittinen tulevaisuus demokraattinaisten?

Blogit Americana 9.10.2018 17:29
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Republikaanipuolue on jo vuosikymmeniä kärsinyt äänestäjäkuntansa kivijalan kaventumisesta. Republikaaneista on tullut yhä selkeämin valkoisten äänestäjien puolue.

Vuonna 1956 noin 40 prosenttia afroamerikkalaisista antoi äänensä republikaani Dwight Eisenhowerille ja vielä vuonna 1984 heistä 14 prosenttia äänesti Ronald Reagania. Donald Trump sai enää kahdeksan prosenttia afroamerikkalaisten äänistä.

Latinojen parissa lukemat eivät ole aivan yhtä dramaattiset, mutta Trumpin rasistiset kommentit ja maahanmuuttopolitiikka ovat voimistaneet myös latinoväestön demokraattisympatioita.

 

Viime vuosien mielipidetiedustelut osoittavat myös naisten olevan hylkäämässä republikaanipuolueen.

Hidas, mutta tasainen kehitys on jatkunut jo 1990-luvun puolivälistä. Trumpin valinta on nopeuttanut trendiä. Tällä hetkellä vain 37 prosenttia naisäänestäjistä sanoo olevansa republikaaneja tai kallistuvansa puolueen suuntaan.

Tämä on republikaaneille potentiaalisesti vakava ongelma. Eikä vähiten siksi, että amerikkalaiset naiset keskimäärin äänestävät hieman miehiä aktiivisemmin.

 

Demokraatit ovat pyrkineet ruokkimaan ja hyödyntämään republikaanien kasvavaa pulmaa.

Demokraattipuolue on nimennyt naisia näkyville paikoille puolueen johdossa, Nancy Pelosista alkaen. Molemmat presidentti Barack Obaman nimityksistä korkeimpaan oikeuteen olivat naisia (Sonia Sotomayor, Elena Kagan).

Demokraattien seuraavasta presidenttiehdokkasta spekuloitaessa esiin nousevat toistuvasti senaattorit Kamala Harris (Kalifornia) ja Elizabeth Warren (Massachusetts). Myös senaattorit Kirsten Gillibrand (New York) sekä Amy Klobuchar (Minnesota) ovat potentiaalisia kakkosrivin tarjokkaita.

 

Brett Kavanaughin nimitys korkeimpaan oikeuteen oli – puhtaasti valtapoliittisesta näkökulmasta katsottuna – republikaaneille merkittävä voitto. Se ei kuitenkaan tullut ilmaiseksi. Puolue vaikeutti entisestään asemaansa naisäänestäjien parissa.

Toistaiseksi republikaanit ovat menestyneet erittäin hyvin jatkuvasti kapenevasta kannattajapohjastaan huolimatta. Puolue saa perinteisesti äänestäjäkuntansa demokraatteja aktiivisemmin liikkelle.

Republikaanit ovat myös taitavasti muokanneet vaalipiirejä ja vaikeuttaneet ei-republikaanisten kannattajaryhmien äänestämistä.

Lisäksi he ovat hyötyneet demokraattien hajaannuksesta ja ylimielisestä, ”ottakaa lääkkeenne ja olkaa hiljaa” -politiikasta, joka on saanut demokraatit nimeämään ehdokkaikseen epäsuosittuja politiikkoja, jotka ovat kaiken lisäksi surkeita kampanjoimaan (vrt. Hillary Clinton).

Joka tapauksessa jossain vaiheessa tulee hetki, jolloin republikaanit eivät enää voi sulkea silmiään väestöllisiltä tosiseikoilta. Kun se päivä koittaa, voi puolueen kannalta olla jo liian myöhäistä.

Amerikkalaisilla naisäänestäjillä on hyvä muisti.

 

Soundtrack: Bill Withers, Ain’t No Sunshine.