Rasistien sankarista kasvoi uuden Etelän puolestapuhuja – Tällainen oli juuri kuollut senaattori Fritz Hollings
Hollings kampanjoi kansalaisoikeusliikettä vastaan ja valkoisen ylivallan puolesta. Mutta kun laki oli puhunut, nuori kuvernööri työskenteli rotuerottelun rauhanomaisen purkamisen puolesta.
Etelä-Carolinan entinen kuvernööri ja senaattori Ernest “Fritz” Hollings kuoli 97 vuoden iässä.
Politiikan legendan muisteleminen tarjoaa Yhdysvaltain yhteiskunnan tarkkailijoille haasteen: miten meidän pitäisi kohdella parannuksen tehneitä rasisteja, jotka osaltaan kiskoivat Etelän nykyaikaan?
Fritz Hollings syntyi luokka- ja rotutietoisessa Etelä-Carolinan Charlestonissa vuonna 1922.
Hän opiskeli kotikaupunkinsa The Citadel –sotilasakatemiassa. Välittömästi opiskeluidensa jälkeen Hollings suoritti kolmen vuoden sotareissun ja taisteli natseja vastaan Pohjois-Afrikassa ja Euroopassa. Hän kotiutui sodasta reservin kapteenina.
Sodan jälkeen Hollings opiskeli oikeustieteellisessä. Nuori lakimies siirtyi pian politiikkaan, jossa maine sotasankarina ja kiistattoman älykkäänä monien alojen asiantuntijana nosti hänet kuvernööriksi vasta 37-vuotiaana.
Hollings kampanjoi aktiivisesti kansalaisoikeusliikettä vastaan ja valkoisen ylivallan puolesta. Mutta jos hänen politiikkansa suhteuttaa aikakauden Etelä-Carolinan mielialoihin, voi Hollingsia luonnehtia maltilliseksi rasistiksi.
Kun Hollingsille kävi selävksi, että kansakunnan yleinen mielipide ja oikeusistuimet vaativat rotuerottelun lopettamista, hän painotti osavaltiolleen lainkuuliaisuutta, yhteiskuntarauhaa sekä pidättäytymistä väkivallasta.
Hän ei pitänyt tasa-arvosta, mutta kun laki oli puhunut, nuori kuvernööri työskenteli rotuerottelun rauhanomaisen purkamisen puolesta.
Myöhemmin Hollingsista tuli demokraattipuolueen senaattori, joka toimi aktiivisesti mm. puolustuksen, koulutuksen ja vastuullisen ympäristöpolitiikan puolesta. Hän oli varhainen Vietnamin sodan vastustaja ja molempien Irakin sotien kriitikko.
Hollings vastusti läpi uransa eturyhmäpolitiikkaa. Sosiaalisissa kysymyksissä hän oli köyhimpien amerikkalaisten puolestapuhuja.
Mies tarjosi omaleimaisen sekoituksen vahvaa isänmaallista puolustuspolitiikkaa sekä huolta ympäristöstä ja köyhimpien amerikkalaisten kohtalosta.
Hollingsin uraa ei voi analysoida kiinnittämättä huomiota rotuun.
Suhtautuminen etnisten ryhmien väliseen tasa-arvoon oli hänen kuvernöörikautensa keskeisin moraalinen ja laillinen kysymys. Nuori Hollings reputti tämän testin.
Olisiko Hollings noussut kuvernööriksi vuonna 1959 ilman rotuerottelun puolustamista? Todennäköisesti ei. Ajan henki Etelän valkoisen äänestäjäkunnan parissa halusi Hollingsin kaltaisia politiikkoja.
Toisaalta kuvernöörinä ja senaattorina Hollings myös modernisoi Etelä-Carolinan taloutta, varmisti rotuerottelun rauhanomaisen loppumisen ja ajoi sosiaalipolitiikkaa, joka auttoi osavaltion vähäosaisimpia asukkaita.
Senaattorina Hollings voitti uudelleenvalinnan toisensa jälkeen myös afroamerikkalaisten demokraattien äänillä. Miehen afroamerikkalaiset tukijat olivat valmiita antamaan hänelle anteeksi, uskoen Hollingsin kykyyn kasvaa ja muuttua.
Hollingsista kehittyi lopulta vankka kansalaisoikeuksien kannattaja, uuden ja vähemmän rasistisen Etelän rakentaja ja puolestapuhuja.
Hänen saavutuksensa politiikkona olivat kiistattomia. Mutta vielä vakuuttavampi on hänen moraalinen muodonmuutoksensa valkoisen ylivallan äänitorvesta Barack Obaman äänestäjäksi.
Soundtrack: Johnny Cash and the Family, Will the Circle Be Unbroken.