Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Rasismin, historian ja politiikan liitto on häiritsevä voima

Blogit Americana 6.4.2017 21:04
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kesti noin 150 vuotta sisällissodan päättymisestä ennen kun Etelän konservatiivit ryhtyivät vihdoin myöntämään Yhdysvaltojen sisällissodan oikeat syyt ja Konfederaatin luonteen.

Etelän tehokas propagointi, valkoinen rasismi ja läntinen imperialismi auttoivat vääristämään jopa koko maailman mielikuvia sisällissodasta. Niin sanottu Lost Cause tai Tuulen viemää -tulkinta sisällissodasta ja erityisesti sitä seuranneesta jälleenrakennuksesta eli kauan muokaten jopa akateemista historiankirjoitusta.

Kun aseet vaikenivat, Etelän valkoiset eivät halunneet myöntää, että he aloittivat Yhdysvaltojen historian verisimmän sodan pitääkseen neljä miljoonaa ihmistä orjuutettuina. Pian sodan jälkeen he keksivät uuden tulkinnan sodan syistä.

Sisällissodasta tuli heidän mielikuvissaan urhean Etelän taistelu osavaltioiden oikeuksien puolesta, agraarin yhteiskunnan puolustussota teollisen pohjoisen poliittista tyranniaa ja hyökkäystä vastaan.

Maan poliittinen tilanne auttoi teorian vakiintumista. Siirtomaavaltioiden riveihin siirtynyt Yhdysvallat tarvitsi oikeutuksen toimilleen Karibialla sekä Tyynen valtameren alueella. Etelän rasismi yhdistyneenä sosiaalidarwinistisiin rotuteorioihin tarjosi heille teoreettis-älyllisen puolustuksen liittymiseksi eurooppalaisten kolonialistien rintamaan.

 

Viime vuosikymmenten historioitsijat ovat olleet liki yksimielisiä sisällissodan syistä sekä jälleenrakennuksesta. Sisällissota syttyi, kun Etelä pelkäsi orjuuden kieltämistä Abraham Lincolnin hallitsemissa Yhdysvalloissa ja julistautui itsenäiseksi.

Jälleenrakennuksen aikakausi (1865–1877) oli puolestaan liittovaltion yritys tuoda oikea demokratia Etelään roturajat ylittävine äänioikeuksineen. Jälleenrakennus kaatui Etelän terroristiseen väkivaltaan (Ku Klux Klan) ja poliittiseen kaaokseen sekä sitä seuranneeseen liittovaltion väsymiseen Etelän ongelmien vatvomiseen.

Poliittinen väkivalta ja valkoisten rasistien kontrolli poliittisesta koneistosta mahdollistivat rotuerottelun aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan saakka, kunnes liittovaltio, toisen maailmansodan osaltaan synnyttämä vastareaktio rasismille sekä rotuteorioille ja kylmän sodan poliittinen ilmapiiri saivat liittovaltion ryhdistäytymään ja pakottamaan valkoisen Etelän hyväksymään rotujen tasa-arvon.

Viime vuosina jopa valkoiset konservatiivit ovat hyväksyneet historiallisen totuuden ja Konfederaatin rasistisen kivijalan. Charlestonin rasistinen joukkomurha vuonna 2015 sai jopa sisällissodan kehdon laskemaan konfederaatin lipun osavaltion lipputangosta. Tragedian jälkeen myös Georgian osavaltio hiljaisesti häivytti Konfederaatin muistopäivän osavaltion kalenterista.

 

Nyt georgialainen republikaani ja osavaltiotason politiikko Tommy Benton haluaa palauttaa Konfederaatin muistopäivän osavaltion juhlapäivien kalenteriin.

Ovatko historioitsijat muuttaneet tulkintaansa? Onko uusi data pakottanut tutkijat arvioimaan uudelleen konfederaatin luonnetta. Ei, mutta poliittinen heiluri on liikahtanut.

Perustellessaan aloitetta edustaja Benton sanoi, että ”me juuri valitsimme presidentin joka sanoo olevansa kyllästynyt korrektiin politiikkaan. Meidän mielestämme kulturaalinen perintömme on yhtä tärkeä kuin muidenkin.”

Bentonin aloite on luonteeltaan poliittinen, ei historiallinen. Hänen aloitteensa ei mainitse sanallakaan orjuutta. Aloitteen mukaan sisällissota oli ”nelivuotinen taistelu osavaltioiden oikeuksien, yksilönvapauden ja paikallisen päätösvallan puolesta”.

Etelä oli poliisivaltio myös valkoisille.

Olisi kivaa, jos Konfederaatin romantisoijat tuntisivat kotiseutunsa historian edes jotenkuten.

Osavaltioiden oikeuksien puolustus ei ollut Konfederaatin tärkeyslistalla kovinkaan korkealla. Kun se palveli heitä, Etelän osavaltiot olivat erittäin innokkaita pakottamaan pohjoisen osavaltiot tottelemaan heidän poliittista tahtoaan.

Lisäksi Etelä oli poliisivaltio paitsi neljälle miljoonalle orjalle myös alueen valkoisille. Orjuuden vastainen puhe tai orjuutta vastustavan kirjallisuuden tuottaminen ja hallussapito saattoivat paikoitellen johtaa vankeusrangaistukseen tai karkoitukseen osavaltiosta.

 

Bentonin aloite heijastaa jatkuvia pyrkimyksiä politisoida historia.

Tämä ikävä tendenssi ei ole pelkästään oikeiston heiniä, vaan samaa historian alistamista poliittisen agendan palvelukseen näkee myös vasemmiston riveissä. Niin sanottujen aktivisti-historioitsijoiden tulkinta vaikkapa amerikkalaisen työväenliikkeen historiasta menee paikoitellen pahasti agitprop-osastolle.

Onneksi aloitteen tulevaisuus näyttää huonolta. Osavaltion republikaanien kuvernööri Nathan Deal on kaikessa hiljaisuudessa johtanut Konfederaatin historian juhlimisen häivyttämistä.

Konservatiivinen hallinto ei enää halua käyttää valtaansa historian vääristelemiseen. Tämä on hieno todistuskappale edistyksestä – jopa Syvän Etelän sydämessä.

 

Soundtrack: The Allman Brothers Band, Southbound