Rasismi – idioottien ideologia

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jalkapallon EM-kisat ovat käynnistyneet, ja rasismi nosti rumaa päätään heti kättelyssä.

Puolalaiset ”fanit” saapuivat joukolla seuraamaan Hollannin harjoituksia ja pilkkaamaan Hollannin mustaihoisia pelaajia. Pilkkaajia oli satoja. Joukkueen kapteeni Mark van Bommel sanoi, että jos vastaava toistuu itse pelissä, hän pyytää erotuomaria viemään joukkueen pois kentältä. Italian Mario Balotelli ilmoitti marssivansa välittömästi pukuhuoneeseen, jos hän kuulee rasistisia huutoja katsomosta.

Hollanti ja Balotelli ansaitsevat aplodit. Toivoisin ainoastaan, että mahdollisten rasististen huutojen tapahtuessa kaikki joukkueet marssisivat ulos kentältä solidaarisuuden osoitukseksi mustille pelaajille.

Toivottavasti Ukraina ja Puola osoittavat kuuluvansa sivistysvaltojen joukkoon ja kisat sujuvat herrasmiesmäisessä hengessä. Silti, rasismin pelko on leimannut kisojen odotusta, myrkyttäen urheilujuhlan ilmapiiriä. Sol Campbell kehoitti aikaisemmin ei-valkoisia Englannin faneja pysymään kotona. Rasistisen väkivallan uhka on liian vahva, Campbell pelkäsi.

Vaikka pistäisimme sivuun eettiset kysymykset, ainakin allekirjoittanutta hävettäisi olla rasisti. Mitä takapajuisempi yksilö, yhteisö, tai valtio, sitä rasistisempi hän/se on. Moderni rasismi on miltei suorassa yhteydessä huonoon koulutukseen, sosioekonomiseen statukseen, ja puhtaaseen typeryyteen – ainakin läntisessä maailmassa.

Euroopassa rasismia esiintyy eniten itäisen ja eteläisen Euroopan köyhissä, vasta hiljattain kommunismin tai fasismin ikeestä vapautuneissa maissa. Yhdysvalloissa rasismiin törmää eniten Etelän ja Keski-Lännen köyhissä, syrjäisissä ja huonosti koulutetuissa pikkukaupungeissa.

Ehkä Amsterdamista, Pariisista, Roomasta, Berliinistä, Lontoosta ja muista vauraista ja kulturaalisesti elinvoimaisista kaupungeista tulevien pelaajien pitäisi suhtautua typeriin, köyhiin, ja moukkamaisiin pilkkaajiinsa sekoituksella ansaittua suuttumusta, naurua, ja myös sääliä. Lapsena kuulin kerrottavan, että pilkkaaminen kertoo enemmän pilkkaajasta kuin sen kohteesta. Tässä yhteydessä isoäidin viisaus pitää sataprosenttisesti paikkansa.

Soundtrack: New Order, World in Motion.