Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Rasismi – ei vain eurooppalaisille

Marko Maunula
Blogit Americana 12.12.2012 16:29

Mitä rasismi-keskusteluun tulee, amerikkalaiset ovat pari vuosikymmentä eurooppalaisia serkkujaan edellä.

Kysyttäessä ihmisten taipumuksesta rasismiin, SK:n haastattelema rasmismitutkija Anna Rastas vastasi: ”Jokainen meistä eurooppalaisista on syntynyt kulttuuriin, joka on rasistinen.”

Olen monessa asiassa samaa mieltä Rastaksen kanssa, mutta vastaus viimeiseen kysymykseen tökkäsi. Miksi yksilöidä eurooppalaiset? Eiköhän samaa taipumusta löydy jokaiselta ihmisen asuttamalta mantereelta.

Rasismi on rodullinen variaatio ”me/ne”-jaosta. Kanssaihmisten jaotteleminen meihin ja muihin oli jossain evoluution vaiheessa tärkeä toiminto, joka auttoi ihmiskuntaa pysymään elossa vaarallisessa esihistoriallisessa maailmassa. Myöhemmin rasismista kehittyi taloudellisen edunvalvonnan työkalu, jota eri heimot ja kansakunnat käyttivät hyväkseen vuosituhansia. Se oikeutti valloitukset ja kolonialismin, orjuuden ja muun taloudellisen hyväksikäytön.

Historiallisesti me/ne -ajattelu ja rasismi eivät rajoitu vain Eurooppaan. Afrikkalaiset heimoriidat, Han-kiinalaisten historiallinen ja hyvin dokumentoitu muukalaisviha sekä japanilainen imperialismi ovat tästä vain muutamia esimerkkejä. Aniharva hyvin koulutettu ja objektiivisesti operoiva tämän päivän historioitsija painottaisi rasismia erityisen valkoiseksi ja/tai eurooppalaiseksi ilmiöksi.

Rasismin tutkiminen on kuin mikä tahansa tieteenlaji. Se edistyy sukupolvien pitkäjänteisen työn myötä. Tällä hetkellä amerikkalaiset tutkijat ovat edellä esimerkiksi eurooppalaisia kollegoitaan, sillä sattuneista syistä johtuen amerikkalaiset ovat joutuneet pohtimaan aihetta kauemmin ja konkreettisemmin. Amerikkalaisten intiaanien historian tutkimus tarjoaa kehityksestä erinomaisen esimerkin.

Vielä puoli vuosisataa sitten historioitsijat käsittelivät intiaaneja vaarallisina villeinä. He olivat marginaalisia mutta negatiivisia hahmoja tarinassa, jossa valkoiset hitaasti mutta varmasti valloittivat raja-alueet, tuoden demokratian, sivistyksen ja kapitalismin kaikkialle Pohjois-Amerikkaan. Intiaanit vastustivat kehitystä, mutta he, onneksi, kaatuivat kehityksen tieltä.

Sama asenne hallitsi myös populaarikulttuuria. Lännenelokuvissa intiaanit olivat John Waynen pyssynruokaa ja vaarallisia villi-ihmisiä, jotka tappoivat valkoiset pioneerit ja varastivat heidän vaimonsa ja lapsensa.

1960-70 luvuilla historioitsijat käänsivät intiaanikuvan päälaelleen. Uusi sukupolvi kansalaisoikeusliikkeen ja uuden etnohistorian innoittamia New Left -tutkijoita kasitteli intiaaneja uhreina. He olivat jaloja preerioiden asukkaita, jonkin sortin protohippejä, jotka elivät tasapainossa luonnon kanssa, harjoittivat kylädemokratiaa ja yrittivät epätoivoisesti elää rauhassa väkivaltaisten, maata ryöstävien ja pahojen valkoisten kanssa. Tämäkin mielikuva levisi populaarikulttuuriin, esimerkkeinä elokuvat Pieni suuri mies ja Verinen sotilas.

1980-90 luvuilla historiankirjoitus omaksui uuden, radikaalin virkistävän lähestymistavan, joka käsitteli amerikkalaisia intiaaneja ihmisinä. Uudessa historiankirjoituksessa intiaanit olivat, tilanteesta riippuen, itsekkäitä ja anteliaita, jalomielisiä ja julmia, kykeneviä vihaan ja rakkauteen kuten kaikki ihmiset. Vallan ja rahan motivoimat intiaanit tappoivat vihollisensa säälittä, aivan kuten heidän valkoiset serkkunsakin. Heillä ei ollut myyttistä yhteyttä luonnon kanssa, vaan he syyllistyivät luonnon ylikuormittamiseen ja ylimetsästykseen aivan kuten valkonaamatkin. Intiaanit eivat olleet barbaarisia villejä tai protohippejä, vaan ihmisiä – kuten sinä ja minä.

Suomalainen rasismi-keskustelu ei ole aina ja kaikkialla saapunut kolmannelle tasolle. Rasisteille siirtolaiset usein edustavat vielä sivistymättömiä ja alikehittyneitä villejä, jotka uhkaavat hyvän ja toimivan yhteiskunnan perusteita. Aktiiviset rasismin vastustajat paikoitellen syyllistyvät liialliseen valkoiseen itseruoskintaan, ylisyyllistäen konflikteista valkoista rasismia ja meidän muka poikkeuksellisen muukalaisvihamielistä kulttuuriamme.

Itsekkyys, epäluuloisuus, vakuuttuneisuus omasta erinomaisuudesta, kyky rakkauteen, anteliaisuus, anteeksianto, viha, ja kaikki muut ristiriitaiset emootiot jotka tekevät meistä ihmisiä ovat universaaleja ilmiöitä. Ne heijastuvat niin yksilöiden kuin yhteiskuntienkin tasoilla. Väite, että joku ryhmittymä on johdonmukaisesti ja universaalisti poikkeuksellisen epäluuloinen ja ilkeä muita kohtaan on historiallisesti perusteeton ja moraalisesti arveluttava – jopa rasistinen.

Soundtrack: Public Enemy, Bring the Noise.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Enemmistöä kernaasti syytetään rasismista, mutta vähemmistöt ovat harjoittaa sitä enemmistöä vastaan ja vielä keskenäänkin. Mihin tahansa kiinalaisia tulee, he ahkerina ja verkostoituvina osaavat ottaa markkinat haltuunsa ja pitää toistensa puolta sekä karkoittaa muut liikemiehet alalta. Jos kantaväestö sitten vieroisi näitä, sen kukkahatut leimaavat rasismiksi, mutta kiinalaisten juttua ei. Valloittajat murtaakseen vastarinnan ottavat raismisyytökset esiin, voidakseen helpommin saada tavoitteitaan läpi. Lehdistö suuressa moraalisessa närkästyksessään asettuu patriotteeja vastaan ja auttaa liike-eleäm luisumista vieraiden tahojen käsiin.

Rasismiin vetoamalla voi saada itselleen kuulumattomia etuja,siksi eräät kansanryhmät ottavat sen aika ajoin uudestaan esille.Rasismista syytetty ei voi mitenkään puolustautua sotkeutumatta yhä syvemmälle tähän suohon.Kaikelle negatiiviselle on keksitty kiertoilmaus jopa kansanmurhaajaa sanotaan joukkotuhoajaksi. Mutta käsite rasisti pysyy rasistina, siitä yksinkertaisesta syystä, että liian moni hyötyy rasismista.

”Olen monessa asiassa samaa mieltä Rastaksen kanssa, mutta vastaus viimeiseen kysymykseen tökkäsi. Miksi yksilöidä eurooppalaiset?”

Koska pelkästään suomalaisten syyttely olisi ylittänyt jokaisen mielestä kaikki parodiahorisontit, mutta toisaalta rasismitutkijan on löydettävä oman toimeentulonsa vuoksi perusteita lisätutkimuksiin riittävän läheltä ;-)

Jokainen ihminen on luonnostaan rasisti. Ihminen voinee näytellä jotian muuta mutta jos otetaan pohjaksi YK:n rasismimääritelmä, niin jokainen meistä on rasisti. Eikä siinä ole mitään pahaa. Ongelmaksi se muuttuu silloin, jos rasismi kanavoituu teoiksi negatiivisesti. Positiivinen rasismi on yhteisöä suojelevaa ja toivottava piirre.

Rasismin vastustamisessa Suomessa esiintyy myös siirtolaisten ja siirtolaisuuden tarpeetonta mystifiointia. Siirtolainen on aina ja kaikkialla syytön mihinkään, sortavat rakenteet ja vihamielinen valtaväestö lähtökohtaisesti nollasummaavat kaiken, jopa rikollisen toiminnan. Tässä ollaan vielä pitkän matkan päässä siirtolaisille annettavasta ihmisarvosta. Hyvyys tai pahuus, itsekkyys tai solidaarisuus eivät kysy etnisyyttä tai ihonväriä. Ns. hyysääjät voisivat hiljalleen herätä siinä missä uuninpankojen fuhreritkin.

Näitä luetaan juuri nyt