Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Raivon politiikka

Marko Maunula
Blogit Americana 14.4.2013 15:12

”Historioitsija, vai? Osaatko kertoa miten me jouduimme tähän soppaan? Miten Obama ja Washington onnistuivat kusemaan asiat näin totaalisesti?”

Juttutoveri oli vasta lämpenemässä. Pian hampurilaisen palat pärskyivät pitkin baaritiskia, kun uusi tuttavani, Chad, kuvaili Yhdysvaltojen rappiota. Amerikka on myyty Kiinalle, demokraatit ovat mädättäneet maan sielun, siirtolaiset ovat varastamassa maan ja liberaalit demokraatit ovat tuhonneet sekä Atlantan, Georgian ja liki koko maan.

Vastaväitteet olivat turhia. Chad tiesi miten asiat ovat. Monologin lomassa tiedustelin Chadin ammattia. Hän oli urakoitsija, ja hänen vaimonsa kirjanpitäjä. He asuivat vauraan keskiluokkaisessa naapurustossa ja ajoivat saksalaista autoa. Vaimo oli parhaillaan manikyyrissa.

Chad ei ole yksin. Amerikkalaisista teekutsulaisista suomalaiseen valitusvasemmistoon, länsimaisten ihmisten uskomus jatkuvaan alamäkeen sekä sen synnyttämä raivon politiikka on laajalle levinnyt ja kiehtova ilmiö.

Moderni länsimainen ihminen on keskimääräisesti vauraampi, terveempi, turvallisempi, paremmin koulutettu, ja vapaampi kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Samaa voidaan sanoa yhä laajemmasta osasta koko maapalloa. Globaali kapitalismi, koulutus ja demokratiakehitys ovat nostaneet sadat miljoonat ihmiset puistattavasta köyhyydestä ja totalitarismin ikeesta Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Paljon on vielä työtä edessä, mutta edistys on täysin kiistämätöntä.

Samanaikaisesti Chad ja hänen miljoonat hengenheimolaisensa sekä oikealta että vasemmalta ovat täysin vakuuttuneita, että olemme itse asiassa liukuneet alaspäin. Oikean laidan valittajat lukevat dataa valikoiden, povaten budjettivajeen sysäämää maailmanloppua. Vasemman laidan uikuttajaosasto on vakuuttunut, täysin faktojen vastaisesti, että globalisaatio on köyhdyttänyt kolmatta maailmaa entisestään, ja länsimainen hyvinvointiyhteiskunta on nykymuodossaan vitsi. Äärioikeistokin on kuulemma nousussa, koska jossakin on bongattu kaljakasseja raahaava pieni porukka kaljupäisiä idiootteja.

Uskomus alamäestä ei ole, tietenkään uusi ilmiö, eikä meidän pidä romantisoida menneisyyttä. ”Jokainen sukupolvi elää samalla etäisyydellä Jumalasta,” sanoi Leopold von Ranke osuvasti. Silti, tämänhetkinen epätoivo ja suuttumus ovat paitsi poikkeuksellisen intensiivisiä, mutta irrationaaliset ja paranoidit reaktiot ovat myös siirtynyt marginaaleista valtavirtaan.

Kun länsimaat rakensivat modernia hyvinvointiyhteiskuntaa, muutoksella oli kriitikkonsa. Sosialismin ja afroamerikkalaisten pelko johtivat Yhdysvalloissa mm. John Birch Societyn syntyyn, Joe McCarthyn vasemmistovainoihin sekä KKK:n uudelleenaktivoitumiseen. Kommunisteille ei tietenkään mikään reformi ollut hyvä tai kylliksi.

Silti, valtaväestö suhtautui hihhuleihin täyspäisesti. Suurin osa ihmisistä tiesi, että kyse on pohjimmiltaan marginaalisista ja paranoideista äärielementeistä. Nopea talouskasvu ja vauraus sekä lisääntyvät kansalaisoikeudet tarjosivat vahvoja vasta-argumentteja ”mustat kommunistit tulevat ja tappavat” -porukkaa vastaan.

Tänään pessimismi ja outo, faktojen vastainen mutu-politiikka ovat nousseet politiikan valtavirtaan. Facebookin suomalaisia vasemmalle kallellaan olevia kavereita kuunnellessa voisi kuvitella, että Suomesta on tullut hyperkapitalistinen köyhien kyykyttäjä, jossa natsiliput liehuvat kadunkulmissa. Usein tämä valitus tulee henkilöiltä, jotka elävät joko suoraan tai välillisesti valtion rahoituksen turvin.

Yhdyvalloissa miljoonat oikeistolaiset vaahtoavat katoavasta vapaudesta. Samanaikaisesti data osoittaa, että yhä suurempi osa amerikkalaisista nauttii tasa-arvosta. Rasismi, homofobia ja naisviha ovat selkeässä laskussa. Afroamerikkalaiset ovat lunastaneet paikkansa pöydän äärellä, ja homoliittojen laillistaminen koko maassa on vain ajan kysymys.

Ongelmia toki on. Yhdysvalloissa vaurauden keskittyminen huipulle ei ole synnyttänyt luvattua buumia alemmilla sektoreilla. Moderni teknologia sekä ulkoistaminen ovat vieneet miljoonia hyväpalkkaisia työpaikkoja. Suomessa ymmärtääkseni syrjäytyminen sekä pätkätöiden yleistyminen ovat tehneet elämästä turvattomamman tuntuista. Amerikkalainen budjettivaje ja eurooppalaisten markkinoiden volatiliteetti ova vakavasti otettavia huolenaiheita.

Silti, kyse on tilapäisistä notkahduksista valtaosin myönteisissä kasvukäyrissä. Jonkin sortin perspektiivi olisi tarpeellinen lisä ihmisten maailmankuviin.

Soundtrack: Nina Simone, Feeling Good.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Emme ole niin kauan vapaita kun käymme Ikeassa vinkuttamassa Visa-korttia, maksamme älyttömän suuria asuntolainoja , käymme työssä mitä emme oikeastaan haluaisi tehdä, kulutamme perheemme kanssa aikamme kotona katsellen televisiota ja käymällä supermarketissa ja ostamme kiinalaista krääsää, jota emme oikeastaan edes tarvitse. Tämä ei ole vapautta vaan moderni orjuus ja feodaalijärjestelmä. Eli emme ole koskaan oikeastaan täysin vapaita, emme ainakaan, jos elämme yhteiskunnan jäseninä.Moderni länsimaalainen ihminen on kaukana todellisesta kodistaan. Jokainen voi miettiä mitä sillä tarkoitan.

Länsimainen kulttuuri kuolee omaan munattamuuteensa? Sitä Chad varmaan tarkoitti. Silti jokainen voi kysyä myös itseltään ”miten minä onnistuin kusemaan asiat näin pahasti”. On aina niin helppo ulkoistaa asiat pois itsestä .

Olen monesta asiasta samaa mieltä Maunulan kanssa. Mutta kun ajatuksemme on täynnä vain mielikuvallisuutta , niin siinä tulee helposti maalattua jatkuvasti kaikkia piruja seinille ilman omaa ajattelua. On monia asioita, jotka ovat myös todella hyvin, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta sellainen elämän kokonaiskuva on mielestäni monelta länsimaiselta ihmiseltä todella kadoksissa.

Länsimainen, länsimaalaisuus..
Kovin itsestään selvänä näyttävät kirjoittajat pitävän tuota määritelmää. Itselleni se ei ole selvä.

Olisiko länsimaalaisuus amerikkalaisuutta, tarkemmin USAlaisuutta siinä mielessä kuin heidän (ulko)poliittiset äänitorvensa ja tajuntateollisuutensa sen meille tuovat; esim.
menevät johonkin heidän mielestään syrjäkulmille puolustamaan omia intressejään. Kun siellä joku heitä vastustaa, se antaa heille oikeuden vaikkapa ( https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/kiduttajan-taakka-lynndie-england-ja-abu-ghraib ) tehdä näille ali-ihmisille mitä vain, koska he eivät heti rakastaneet amerikkalaisia ja ylivertaista amerikkalaista demokratiaa.

Vai olisiko se länsimaalaisuus sitä Välimeren maiden vanhaa foinikialaisuutta, että: Kauppaa käydään. Sopimuksia tehdään, mutta ne pidetään just niin kauan kuin on itselle hyödyksi. Tyhmien kuuluukin maksaa tyhmyydestään. Ja sopimuspöytään voidaan aina tulla uudestaan, niin kauan kuin suostuvat.

Vaiko die alte Deutshe Wirtschaftswunder, suomalaisessa seisovassa pöydässä ruokaa taskut täyteen, ja piimää päälle.

Se lienee selvää, että maailman mielestä ainakaan Suomi ja suomalaiset eivät länsimaihin kuulu, vaikka itse niin mielellään kuvittelisimmekin, ja vaikka jotenkin esim EU:n juoksupoikina Saksan varjolla oleskelemmekin, ilman omaa tahtoa saatikka linjaa.

Mitä itään päin tulee, vieläkään ei ole meillä ymmärretty esim. Venäjän viimeisimmän vallankumouksen 1998..200x tapahtumia ja vaikutuksia. Tulkitsen nekin tapahtumat enemmän länsimaalaisiksi johonkin Amerikan asioihin verrattuna.

@neokant
Ikea näyttää ulospäin ruotsalaiselta firmalta. Sitähän se ei ole. Hollannin kautta jälki johtaa edelleen..

Ja mitä kuolemiseen tulee, Neuvostoliitto romahti sisään päin. Älä ihmettele, jos sama tulisi kohtaamaan vaikka USA:ta seuraavaksi.

Näitä luetaan juuri nyt