Putin ja toinen maailmansota
Normandian maihinnousun muistelun juhlallisuudet osoittivat, että taistelu toisen maailmansodan perinnöstä ei ole ohi.
Presidentti Putinin paikallaolo Normandian juhlallisuuksissa selkeästi vaivaannutti läntisiä johtajia. Muiden keskustellessa joviaalissa hengessä Putin seisoskeli hiljaa itsekseen.
Kuva kielii Venäjän ja lännen välisistä tämänhetkisistä jännitteistä mutta myös laajemmasta ja vanhemmasta kiistasta, joka koskee toisen maailmansodan perintöä ja sodan perimmäistä tarkoitusta.
Neuvostoliitto alkoi nopeasti käsitellä sotaa suurena taisteluna laajemmassa kamppailussa fasismia vastaan, ja fasismia oli periaatteessa kaikki, mistä Neuvostoliitto ei pitänyt. Stalin ja hänen seuraajansa näkivät selkeän jatkumon natsi-Saksan toimien ja imperialistis-fasistis-kapitalistisen lännen toimien välillä.
Yhdysvalloille toinen maailmansota oli viimeinen hyvä sota. Se yhdisti miltei koko kansakunnan, korjasi talouden, synnytti modernit naisasia- ja kansalaisoikeusliikkeet ja teki Yhdysvalloista läntisen maailman kiistattoman johtajan. Demokratian taistelu äärirasistista saksalaista natsismia ja japanilaista militarismia vastaan oli moraalisesti selkeä kiista, ja amerikkalaiset olivat hyvyyden puolella pahuutta vastaan. Valtaosin samankaltainen asenne leimasi sen kylmän sodan aikakauden suhtautumista Neuvostoliittoon.
Viime aikoina Putinin Venäjä on tuonut takaisin retoriikan fasismin vastaisesta taistelusta, ja fasismia on, jälleen, kaikki mistä Kremlin johtajat eivät pidä. Se on jälleen politisoinut toisen maailmansodan perinnön ja ryhtynyt käyttämään sitä oikeutuksenaan yhä aggressiivisempaan voimapolitiikkaan etupiirikseen katsomallaan alueella.
Miten amerikkalaiset reagoivat tähän? Toistaiseksi Obaman hallinto on suhtautunut Putiniin kuin vaaralliseen mutta hieman tasapainottomaan häirikköön. Putinin raskaalla kädellä muokattua henkilömyyttiä ja ulkopoliittista uhoa sekoittava linja on amerikkalaisista sekä koominen että huolestuttava.
Viime aikoina amerikkalaiset ovat olleet aktiivisia yrityksissään nakertaa venäläisen uuden propagandan perustuksia – toisen maailmansodan luonne mukaan luettuna.
Normandian viime viikon juhlallisuudet olivat huomattavasti politisoituneemmat kuin 20 vuoden takaiset seremoniat. Olemme palaamassa kylmän sodan teatraaliseen diplomatiaan, historian aikaisempaa selkeämpään politisoitumiseen ja totuuden käsittelyyn sosiaalis-poliittisena työkaluna. Tässä kehityksessä tinkaaminen toisen maailmansodan merkityksestä ja luonteesta on jälleen keskeisessä asemassa.
Soundtrack: The Waterboys, Red Army Blues