Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Putin ja toinen maailmansota

Marko Maunula
Blogit Americana 13.6.2014 11:00

Normandian maihinnousun muistelun juhlallisuudet osoittivat, että taistelu toisen maailmansodan perinnöstä ei ole ohi.

Presidentti Putinin paikallaolo Normandian juhlallisuuksissa selkeästi vaivaannutti läntisiä johtajia. Muiden keskustellessa joviaalissa hengessä Putin seisoskeli hiljaa itseksee…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Putin on yksinäisen maan johtaja. Kavereina ovat Valkovenäjä,Kuuba,Venetsuela,Kasakstan,Turkmenistan ja Vietnam.
Demokratia ei näissä maissa ole päällimmäisenä. Nyt kauppa ja napuruus ovat koetuksella länteen. Lavrov lähetettiin Suomeen hyvittelemään.Venäjä tarvitsee yhden kaverin, joka ei ole mukana ”pakosta”.Suomi on yhä demokratia ja se on poikkeus muista hyvistä kavereista. Venäjää ahdistetaan ja sen sisällä voi tapahtua jotain, joka hajottaa maata osiin, jotka ovat kuin entisajan ruhtinaskuntia. Siis Venäjä voi nytkin hajota sisältä.Duuman valtaa ja demokratiaa pitäisi nopeasti ruveta kunnioittamaan. Venäläisten pitää kypsyä suuruuteen. Yhden ihmisen voimat eivät riitä.

Putinin asennoituminen toisen maailmansodan lopputulokseen peilautuu venäläisten vuosittaisina voitonpäivinä lähinnä haluna osoittaa Neuvostoliiton keskeistä voimaa saksalaisten lyöjänä. Totuushan on, että sekä Normandian maihinnousu että vahva sotilaallinen USA:n asetuki Neuvostoliitolle mahdollistivat lopulta yhdessä sodan loppuratkaisun.

Hitler teki järjettömän tyhmyyden lähtemällä sotimaan kahdella rintamalla, kuin että olisi tyytynyt hyökkäämään vain itään. Näin jälkikäteen pähkäillen ei Stalinia oli kannattanut auttaa siinä tapauksessa, ja katsoa muuten miten Hitler olisi ollut sitten rajattavissa tai lyötävissä muun Euroopan suhteen.

Saattaapa olla, että monet amerikkalaiset ovat jälkikäteen katuneet apuaan Neuvostoliitolle, joka valtasi sitten myös Baltian ja Itä-Euroopan maat rautaesiripun taakse lähes viideksi vuosikymmeneksi, ja jopa uhkasi koko maailmaa globaalilla pakkovaltaisen kommunismin valloituksella.

Pienet miehet saattavat olla pirullisia( ja vaarallisia) yksinvaltaan päästessään, mikä pätee ainakin Stalinin, Hitlerin Napoleonin ja Maotsetungin suhteen. Tänä aikanakin kannattaa kavahtaa tämänkaltaisia johtajia, jos heiltä etenkin puuttuu taito terveeseen positiiviseen sosiaalisuuteen ja kypsään huumoriin. Psykologisesti tämänkaltainen ”pirullisuus” juontuu usein sairaalloisesta pätemisen tarpeesta pienikokoisuuden aiheuttaman itsetuntotrauman kautta, mutta mukaan sopii myös tunneköyhä tai tunteeton yli-idealistiseen tai aggressiiviseen vainoharhaisuuteen taipuvainen persoonallisuus. Demokratia pystyy hallitsemaan tämänkaltaisten johtajien ylivaltaan pääsemisiä, mutta totalitaaristen maiden toisinajattelevat kansalaisensa ovat tässä suhteessa ikävässä asemassa keinojen puuttuessa vallassa olevien väkivaltaa vastaan. Olisiko tuolloin alettava vastata väkivaltaan myös väkivallalla eri muodoissaan?

Näitä luetaan juuri nyt