Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Pure Comedy, DAMN ja pari muutakin – Tässä ovat vuoden 2017 parhaat amerikkalaiset levyt

Blogit Americana 8.12.2017 16:42
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Musiikkivuosi 2017 oli melko lailla keskitasoa. Klassikkoja syntyi pari kappaletta, hyviä levyjä muutama hyllytuuma ja keskitasoa tukkukaupalla. Pettymyksiäkin joukkoon mahtui muutama (Chris Stapleton, The National, Kurt Vile).

Omakohtaisesti parhaat musiikkikokemukseni tapahtuivat konserttisaleissa. Jos eteen tulee tilaisuus todistaa Father John Misty tai Wilco livenä, suosittelen lippujen hankkimista välittömästi.

 

Father John Misty, Pure Comedy

Josh Tillman a.k.a. Father John Misty on populäärimusiikin kenties paras lyyrikko tällä hetkellä.

Ballad of a Dying Man, Pure Comedy, ja Things It Would Have Been Helpful to Know Before the Revolution tihkuvat oivaltavaa ja älykästä ivaa, sortumatta silti ihmisvihaan.

Musiikillisesti Father John Misty vuosimallia 2017 flirttailee faija-rockin kanssa, muistuttaen paikoitellen 1970-luvun alun Elton Johnia.

 

Kendrick Lamar, DAMN

On ilo todistaa monumentaalista lahjakkuutta, joka operoi luovuutensa huipulla.

DAMN ei ole aivan edellisen mestariteoksen To Pimp a Butterflyn tasolla, mutta levy menee silti heittäen vuoden parhaiden joukkoon. Lamarin flirttailu pop-vaikutteiden kanssa ei vie tehoa sanoitusten iskevyydeltä ja vaikkapa DNA-biisin pulssia nostattavalta vimmalta.

 

The War on Drugs, A Deeper Understanding

The War on Drugsin nokkamies Adam Granduciel on kypsymässä lauluntekijänä.

Bändin soundi on entisensä. Siinä sekoitetaan 1980-luvun stadionrokkia, Bruce Springsteenin mieleen tuovaa orkestrointia ja modernia hipster-sensibiliteettiä. A Deeper Understanding on hieman jippoilevan soundinsa alla musikaalisesti vankka teos, samanaikaisesti ajaton ja vankasti aikakautensa tuote.

 

Valerie June, The Order of Time

The Order of Time on monessa mielessä antiteesi The War on Drugsille.

Valerie Junen uusi levy on roots-kamaa juurten alkulähteiltä: bluesia, countrya, folkia, gospelia ja vanhaa rokkia sekoittava americana-pläjäys. Junen sensuelli ja liki hypnoottinen lauluääni sitoo teemat ja vaikutteet yhteen, antaen musiikille ja levylle temaattista jatkuvuutta.

 

Queens of the Stone Age, Villains

Tanssikengät jalkaan ja letti kuntoon!

On todella vaikeaa koetella rock-musiikin rajoja ja silti säilyttää genren sisäinen tunto. Josh Homme ja kumppanit osaavat leikkiä studiossa, imeä vaikutteita ja silti tuottaa musiikkia joka saa, kuten klishee sanoo, puntit vipattamaan.

Villains on bändin paras levy sitten Songs for the Deaf –klassikon (2002).

 

Soundtrack: Father John Misty, Things It Would Have Been Helpful to Know Before the Revolution.