Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Punainen oikeistolaisuus: konservativismin tulevaisuus?

Marko Maunula
Blogit Americana 19.3.2010 16:10

New York Timesin kolumnisti David Brooks mainosti tänään Phillip Blondin Yhdysvaltain kiertuetta. Englantilainen filosofi, teologi, sekä yhteiskuntatieteilijä on eräs kiinnostavimpia nykyajattelijoita politiikan rintamalla.

Blondin arvostus on noussut kohisten viimeisen parin vuoden aikana. Miehen haastattelut ja esseet ovat saaneet jotkut ylistämään häntä (englantilaisen) konservativismin pelastajana. Red Tory: How Left and Right Have Broken Britain and How We Can Fix It, Blondin hartaasti odotettu kirja, ilmestyy parin viikon päästä.

Kuten kirjan alaotsikko kertoo, Blond uskoo, että sekä oikeisto että vasemmisto ovat aikaansaaneet mittavaa vahinkoa brittiläisessä yhteiskunnassa.

Viime vuosikymmenet oikeisto on puskenut läpi talouden säännöstelyn purkua. Uusliberaalit talousideologit uskoivat, että säännöstelyn purku johtaa patoutuneen luovuuden ja energian uuteen esiinmarssiin talousrakenteiden jokaisella portaalla.

Toisin kävi, sanoo Blond. Säännöstelyn purku johti paikallisten pankkien ja yrittäjien kuolemaan, kun kansalliset ja ylikansalliset suuryritykset kaappasivat paikalliset operaatiot. Asukkaat kautta Britannian ovat todistaneet alueen hyvin tuntevien ja kotiseutuun sitoutuneiden yrittäjien katoamisen sekä päätösvallan keskittymisen muutamaan taloudelliseen ja poliittiseen suurkaupunkiin.

Vasemmisto puolestaan rummutti yksilön oikeuksien kasvattamisen puolesta. Vasemmisto halusi korvata ”vanhanaikaisen” moralismin uudella yksilöllisyydellä, yhteisön arvot vapaudella traditioista. Lopputuloksena oli kulttuurin moraalinen vararikko, joka johti aviottomien lasten lukumäärän kasvuun, kasvavaan rikollisuuteen, kontrollivaltioon, ja pysyvään riippuvuuteen sosiaaliturvasta.

Blond neuvoo Britannian konservatiivejä luopumaan neoliberalismista ja lyömään rumpua uuden yhteisöllisyyden puolesta. Hän tahtoo taloudellisen ja poliittisen vallan palauttamista kunnille ja kaupungeille. Mies uskoo myös traditionaaliseen moralismiin ja nostalgiseen visioon orgaanisesta, perheyritysten ja yhteisöllisten siteiden sekä arvojen Britanniasta.

Monet Blondin havainnoista ovat suoraan siirrettävissä myös Yhdysvaltoihin. Walmart ja McDonald’s tyydyttävät täälläkin yhä useamman moraalisesti ja fyysisesti rapistuvan yhteisön tarpeet. Liittovaltion valtava tukipaketti romahduksen partaalla keikkuville pankeille on selvä todistuskappale taloudellisen vallan keskittymisestä sekä sen vaaroista.

Miljoonat amerikkalaiset ovat reagoineet kehitykseen liittymällä teekutsu-liikkeeseen. Heidän suuttumuksensa on kanavoitunut raivoon ja paikoitellen puolirasistisiin sekä vainoharhaisiin hyökkäyksiin kohti suuryrityksiä, valtiota, sekä yleensä koko ”systeemiä.”

Teekutsu-liike ei kykene korjaamaan talouden ja kulttuurin vääristymiä. Populistinen liike on kiinnostuneempi vihollisten jahtaamisesta kuin asioiden korjaamisesta. Kuin huono lääkäri, liike tunnistaa ongelmat, mutta ei osaa suositella toimenpiteitä niiden korjaamiseksi. Pohjimmiltaan teekutsu-liike ei ole edes konservatiivinen, vaan atomistisen individualistinen ja anti-auktoritäärinen voima.

Konservativismi tarvitsee älyllisesti rehellisemmän ja kestävämmän maailmankatsomuksen. Blond voi olla avuksi sen löytämisessä.

Osa Blondin ideoista, kuten ehdotus kansallisten kauppaketjujen pilkkomisesta, ovat liki toivottomia ja sotivat liberalismin periaatteita vastaan. Miehen visio yhteisöllisestä menneisyydestä on myös toivottoman romanttinen ja haiskahtaa paikoitellen ludditismiltä.

Silti, Blondin kommentit pakottavat konservatiivisen liikkeen kohtaamaan sisäiset konfliktinsa. Mika on konservativismin suhde taloudelliseen neoliberalismiin? Onko laissez-faire ajattelu sopusoinnussa kulturaalisen arvo-konservativismin kanssa? Mitä tehdä, kun talouden säännöstelyn purku sekä uskomus vallan palauttamisesta osavaltioille ja/tai kunnille ja piirikunnille ovat selvässä ristiriidassa?

Soundtrack: The Band, Rockin’ Chair.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

”Lopputuloksena oli kulttuurin moraalinen vararikko, joka johti aviottomien lasten lukumäärän kasvuun”

Mitä vikaa on aviottomissa lapsissa? Kyllä lapsia voi ja saa tehdä ilman naimisiinmenoa, ei se ole mikään pyhä instituutio jota kaikkien on noudatettava. Jos lasta on hoitamassa sekä äiti että isä, ei ole mitään väliä ovatko he avio- vai avoliitossa.

En ota kantaa Suomen tilanteeseen ja kulttuuriin, sillä en tunne maan tilastoja. Yhdysvalloissa tutkimukset ovat osoittaneet, että avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset ovat perinteisissä perheissä kasvaneita ikätovereitaan jäljessä liki jokaisella sosio-ekonomisella indikaattorilla mitattuna. Yksittäiset tapaukset saattavat toimia; laajempi katsaus osoittaa suuria ja rakenteellisia ongelmia avioliiton ulkopuolella kasvaneiden lasten varttumisessa. http://www.slate.com/id/2185944

”Jos lasta on hoitamassa sekä äiti että isä, ei ole mitään väliä ovatko he avio- vai avoliitossa”

No epäilemättä se lapsi ei välitä vanhempiensa suhteen juridisesta puolesta, mutta ”aviottomalla lapsella” tarkoitetaan yleensä lasta, jolla on vain yksi ”lähivanhempi”. Vanhempien juridiseen avio- tai avosuhteeseen käsite ei ota kantaa. Ps. Aika moni lapsi on varsinkin Yhdysvalloissa ”avioton” johtuen toisen tai jopa molempien vanhempien vankilatuomiosta.