Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Punainen oikeistolaisuus: konservativismin tulevaisuus?

Blogit Americana 19.3.2010 16:10
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

New York Timesin kolumnisti David Brooks mainosti tänään Phillip Blondin Yhdysvaltain kiertuetta. Englantilainen filosofi, teologi, sekä yhteiskuntatieteilijä on eräs kiinnostavimpia nykyajattelijoita politiikan rintamalla.

Blondin arvostus on noussut kohisten viimeisen parin vuoden aikana. Miehen haastattelut ja esseet ovat saaneet jotkut ylistämään häntä (englantilaisen) konservativismin pelastajana. Red Tory: How Left and Right Have Broken Britain and How We Can Fix It, Blondin hartaasti odotettu kirja, ilmestyy parin viikon päästä.

Kuten kirjan alaotsikko kertoo, Blond uskoo, että sekä oikeisto että vasemmisto ovat aikaansaaneet mittavaa vahinkoa brittiläisessä yhteiskunnassa.

Viime vuosikymmenet oikeisto on puskenut läpi talouden säännöstelyn purkua. Uusliberaalit talousideologit uskoivat, että säännöstelyn purku johtaa patoutuneen luovuuden ja energian uuteen esiinmarssiin talousrakenteiden jokaisella portaalla.

Toisin kävi, sanoo Blond. Säännöstelyn purku johti paikallisten pankkien ja yrittäjien kuolemaan, kun kansalliset ja ylikansalliset suuryritykset kaappasivat paikalliset operaatiot. Asukkaat kautta Britannian ovat todistaneet alueen hyvin tuntevien ja kotiseutuun sitoutuneiden yrittäjien katoamisen sekä päätösvallan keskittymisen muutamaan taloudelliseen ja poliittiseen suurkaupunkiin.

Vasemmisto puolestaan rummutti yksilön oikeuksien kasvattamisen puolesta. Vasemmisto halusi korvata ”vanhanaikaisen” moralismin uudella yksilöllisyydellä, yhteisön arvot vapaudella traditioista. Lopputuloksena oli kulttuurin moraalinen vararikko, joka johti aviottomien lasten lukumäärän kasvuun, kasvavaan rikollisuuteen, kontrollivaltioon, ja pysyvään riippuvuuteen sosiaaliturvasta.

Blond neuvoo Britannian konservatiivejä luopumaan neoliberalismista ja lyömään rumpua uuden yhteisöllisyyden puolesta. Hän tahtoo taloudellisen ja poliittisen vallan palauttamista kunnille ja kaupungeille. Mies uskoo myös traditionaaliseen moralismiin ja nostalgiseen visioon orgaanisesta, perheyritysten ja yhteisöllisten siteiden sekä arvojen Britanniasta.

Monet Blondin havainnoista ovat suoraan siirrettävissä myös Yhdysvaltoihin. Walmart ja McDonald’s tyydyttävät täälläkin yhä useamman moraalisesti ja fyysisesti rapistuvan yhteisön tarpeet. Liittovaltion valtava tukipaketti romahduksen partaalla keikkuville pankeille on selvä todistuskappale taloudellisen vallan keskittymisestä sekä sen vaaroista.

Miljoonat amerikkalaiset ovat reagoineet kehitykseen liittymällä teekutsu-liikkeeseen. Heidän suuttumuksensa on kanavoitunut raivoon ja paikoitellen puolirasistisiin sekä vainoharhaisiin hyökkäyksiin kohti suuryrityksiä, valtiota, sekä yleensä koko ”systeemiä.”

Teekutsu-liike ei kykene korjaamaan talouden ja kulttuurin vääristymiä. Populistinen liike on kiinnostuneempi vihollisten jahtaamisesta kuin asioiden korjaamisesta. Kuin huono lääkäri, liike tunnistaa ongelmat, mutta ei osaa suositella toimenpiteitä niiden korjaamiseksi. Pohjimmiltaan teekutsu-liike ei ole edes konservatiivinen, vaan atomistisen individualistinen ja anti-auktoritäärinen voima.

Konservativismi tarvitsee älyllisesti rehellisemmän ja kestävämmän maailmankatsomuksen. Blond voi olla avuksi sen löytämisessä.

Osa Blondin ideoista, kuten ehdotus kansallisten kauppaketjujen pilkkomisesta, ovat liki toivottomia ja sotivat liberalismin periaatteita vastaan. Miehen visio yhteisöllisestä menneisyydestä on myös toivottoman romanttinen ja haiskahtaa paikoitellen ludditismiltä.

Silti, Blondin kommentit pakottavat konservatiivisen liikkeen kohtaamaan sisäiset konfliktinsa. Mika on konservativismin suhde taloudelliseen neoliberalismiin? Onko laissez-faire ajattelu sopusoinnussa kulturaalisen arvo-konservativismin kanssa? Mitä tehdä, kun talouden säännöstelyn purku sekä uskomus vallan palauttamisesta osavaltioille ja/tai kunnille ja piirikunnille ovat selvässä ristiriidassa?

Soundtrack: The Band, Rockin’ Chair.