Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Presidenttikokelaat ja valokuvien vaarat

Marko Maunula
Blogit Americana 8.7.2012 09:40

Yksi valokuva vahingoittaa enemmän kuin satatuhatta sanaa.

Monissa viime vuosikymmenten presidentinvaaleissa on esiin noussut yksi kuva tai photo op -tilanne, joka käytännössä tuhosi hävinneen ehdokkaan saumat presidenttiyteen.

Vuonna 1988 Massachusettsin liberaali kuvernööri Michael Dukakis yritti esitellä itsensa vahvana ylipäällikkö-kokelaana nousemalla tankin ohjaksiin. Lopputulos oli lähinnä naurettava. Kravatti vilkkui takin alla, ja Dukakis näytti yhtä luontevalta kuin kala polkupyörän sarvissa.

Dukakis nousi demokraattien ehdokkaaksi toisen valokuvan avulla. Karismaattinen Gary ”uusi Kennedy” Hart oli matkalla esivaalivoittoon, kun huhut hänen aviollisesta uskottomuudestaan alkoivat pyöriä lehdistössä. Hart kehoitti lehdistöä seuraamaan häntä. Huono idea. Kuva Hartista rakastajattarensa kanssa tuhosi hänen kampanjansa, ja Dukakis nousi takasuoralla voittoon.

Vuonna 2004 John Kerry vieraili NASA:n avaruussukkula-keskuksessa. Tutustuakseen kohteeseen Kerryn piti sonnustautua suojapukuun ja kontata tunneliin. Jostain käsittämättömästä syystä hänen kampanjahenkilökuntansa suostui julkaisemaan kuvan tapahtumasta.

Vuonna 2008 kuva Barack Obamasta perinteisessä heimopuvussa meinasi aiheuttaa isoa vahinkoa, mutta Obamalle lääpällään ollut lehdistö ei halunnut toitottaa kuvaa liikaa. Tämän jälkeen Obaman kampanja ja avustajat ovat olleet äärimmäisen varovaisia Obaman imagon ja photo op -tilanteiden suhteen.

Uudet otokset Mitt Romneysta maatilalla eivät ole Dukakis-Kerry luokkaa, mutta valokuvien julkistaminen on huono päätös Romneyn kampanjalta. Takki ja sivullisuutta ainoastaan korostavat trendifarkut ovat tuliterät, selvästi hankittu kuvaussessiota varten. Kuvien tarkoitus on esitellä Romney kansanmiehenä, mutta ne ainoastaan korostavat Romneyn herraskaista etäisyyttä tavallisista amerikkalaisista.

Amerikkalaiselle politiikolle on elintärkeää oppia teeskentelemään vilpitöntä ja ”aitoa” tavista. Imagen täytyy olla uskottava. Bill Clinton näytti uskottavalta kalastaessaan amerikkalaisisäntien ääniä metsästyshaulikko kädessä tai haalarit jalassa. Romneyltä tämä ei onnistu. Miehen kampanja tarvitsee uuden imagokonsultin.

Soundtrack: Outkast, Hey Ya.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Esineillä ja kuvilla voidaan myös valehdelle, ei sanoin vain.

Amerikkalaiset ovat muutoinkin imago-kansaa, kaikken tärkeintä on imago joka muille näytetään.
Aitoa on vain epäaitous, aiheuttaen lähes koomisia piirteitä, esimerkkinä käyvät loistavasti nuo em. valokuvat imagonrakennuksen jotka menevät ns.penkin alle ja lopputuloksena on täysin päinvastainen tavoitteeseen nähden.

Loistavaa viihdettä kieltämättä eurooppalaisille tuo amerikkalaisten vöyhötys ja imagopeli, pakko myöntää.

Kyllähän Euroopassakin imagopeli osataan. Viime eduskuntavaaleissa eräs SDP:n turkulainen ehdokas pukeutui luultavasti ensimmäistä kertaa elämässään haalareihin kampanjansa ”duunarimaisuutta” korostaakseen. Ihmiset tietenkin tunnistivat lähinnä kabineteissa häärineen paikallismafioson bluffin ja valinta jäi tekemättä.

Ehdokkaana olisin itse tyhmiä valokuvia enemmän huolissani tällaisista sammakoista, joista Obama antoi tyylinäytteen viime viikon lopulla: https://www.youtube.com/watch?v=6j8XhQfvpW8 Tällaiset lausunnot tulevat Obaman vastustajille lahjana taivaasta. Varsinkin, kun presidentin edellisestä ”The private sector is doing fine”-kiteytyksestä ei ole kuin muutama viikko. Ei Romneyn kampanjatiimin tarvitse tällä menolla maalata Obamasta kuvaa yksityistä sektoria karsastavana, tai vähintäänkin yritysten ja talouden kasvuun johtavan prosessin dynamiikkaa ymmärtämättömänä ehdokkaana. Obama hoitaa sen ihan itse.

Näitä luetaan juuri nyt