Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Presidentti Trump – Miten median pitäisi suhtautua?

Blogit Americana 13.12.2016 09:17
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Vaalituloksen synnyttämät tunteelliset reaktiot ja järkyttynyt yllätys ovat hiipumassa. Viime viikkoina media, tutkijat, demokraatit ja jopa jotkut republikaanit ovat ryhtyneet pohtimaan rauhallisemmin, miten heidän pitäisi suhtautua tulevan presidentin lausuntoihin.

Yhdysvalloilla ei ole koskaan aikaisemmin ollut Donald Trumpin kaltaista presidenttiä. Andrew Jackson (1829–1837) on ehkä lähin vertauskuva. Jackson oli ristiriitainen persoona, joka nousi Valkoiseen taloon hyödyntämällä vihaista populismia, mutta hän oli myös kenraali, tuomari ja kokenut politiikko.

Trumpin tiedot perustuslaista, julkishallinnosta, presidentin tehtävistä, diplomatiasta ja makrotaloudesta ovat heikot. Hän on osoittanut rentoa välinpitämättömyyttä diplomaattista protokollaa ja presidentiltä odotettua käytöstä kohtaan. Sunnuntaina hän kertoi, kuinka häntä ei kiinnosta kuunnella turvallisuusasiantuntijoiden briiffauksia, joiden tehtävänä on valmistaa häntä presidentiksi.

Trump on myös jatkanut (tietoista tai tiedostamatonta) valehtelua, solvauksia ja takinkääntöjä vaalivoiton jälkeenkin. Ilman mitään todisteita hän väitti miljoonien äänestäneen laittomasti vaaleissa. Kun CIA kertoi että Venäjä hakkeroi vaaleissa avustaakseen Trumpin kampanjaa, tuleva maan johtaja sivuutti keskeisen tiedustelupalvelunsa työn sanomalla, ettei hän usko raporttia.

 

Uusi presidentti, joka ei toimi ja käyttäydy presidentiltä odotetulla tavalla, asettaa vakavia haasteita medialle.

Varsinkin amerikkalainen oikeisto on kritisoinut mediaa puolueellisuudesta. Valtamedian kritiikki on yksi republikaanien keskeisistä vaalistrategioista, ja Trump mätki mediaa liki jokaisessa vaalitilaisuudessaan.

Strategian tarkoituksena on heikentää demokraattien argumentteja aiheista, joissa faktat ovat selkeästi heidän puolellaan, kuten esimerkiksi debatissa ilmastonmuutoksesta. Lisäksi se vahvistaa puolueen kontrollia äänestäjistään, antaa heille yhteisen vihollisen. Ja ennen kaikkea kritiikki pyrkii muokkaamaan mediaa painostaen sitä antamaan republikaanisille ajatuksille saman verran kunnioitusta ja huomiota.

Rajan vetäminen tasapuolisuuden ja hölmöyden väliin on vaikeaa. Jos liki täydellinen tieteellinen konsensus tukee väitettä, jonka mukaan ilmastonmuutos on tosiasia ja ihmiset vaikuttavat siihen, miten median pitäisi käsitellä tulevan presidentin kommenttia, jonka mukaan ilmastonmuutos on kiinalaisten keksimä huijaus, jonka tavoitteena on heikentää Yhdysvaltojen teollisuuden kilpailukykyä?

Kun seuraava presidentti tviittaa, että hän olisi voittanut kokonaisäänimäärässä, elleivät miljoonat olisi laittomasti äänestäneet Hillary Clintonia, hänen lausuntonsa ei ole totta. Se on joko tietoinen vale, tai vaihtoehtoisesti Trump uskoo valemedian lööperiä. Median on noteerattava asia.

 

On vaarallista normalisoida Trumpin julkisuushallinnan modus operandi. Jos hän puhuu läpiä päähänsä, sen analyysointi vatvoilevalta ”mutta toisaalta” -pohjalta on vaarallista. Emootioiden, ennakkoluulojen ja vääränlaisen balanssin kulttuuri on jo nyt liian voimakas amerikkalaisessa politiikassa.

Samalla tavoin on haitallista, jos media sortuu raivoon ja jatkuvaan tuohtumiseen jokaisesta Trumpin lausunnosta. Trollaus on keskeinen osa hänen mediastrategiaansa. On tyhmää haukata joka syöttiä.

Yhdysvallat on saamassa emootioiden helposti ohjaaman presidentin jonka suhde totuuteen on joustava. Tässä(kin) tilanteessa median on oltava poliittisen forumin rauhallinen, tasapainoinen ja faktavetoinen aikuinen.

 

Soundtrack: A Tribe Called Quest, We the People