Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Presidentti Obama, poliittinen katutappelija

Marko Maunula
Blogit Americana 14.10.2010 16:22

Presidentti Barack Obaman metamorfoosi on käynnissä. Maailmoja syleilevästä ja siltoja ylittävästä idealistista on kasvamassa kovanyrkkinen operaattori. Muutos on valitettava, mutta välttämätön.

Presidenttikampanjan aikana Obama lupasi muuttavansa Washingtonin kulttuurin. Hän kampanjoi kuin Charles du Gaulle aikoinaan, pysytellen päivänpoliittisen kärhämöinnin sekä perinteisen poliittisen väännön yläpuoluella. Obaman poliittinen tyyli oli kiehtova sekoitus aristokraattista ylimielisyyttä sekä positiivista populismia.

Hän aloitti hallintokautensa samalla tyylillä. Terveydenhoidosta taloudenpitoon ja kansainväliseen diplomatiaan, Obama tarjosi yhteistyön kättä republikaaneille kotimaassa sekä Iranille ja arabimaailmalle ulkomailla.

Ulkopolitiikassa politiikan toimivuus on vielä testissä. Obaman kansainvälinen suosio on vahva, mutta Amerikan brändin korjaaminen on Irakin sodan jäljiltä raskas savotta.

Sisäpolitiikassa Obaman sovitteleva linja osoittautui virheeksi. Hän uskoi, että historiallisen talouskriisin aikakaudella republikaanit olisivat valmiita kompromisseihin sekä yhteistyöhön.

Hän oli väärässä.

Republikaanit laskivat, että vastustamalla ja torpedoimalla koko Obaman agendan, he voivat jarruttaa muutosta. He tiesivät talouskriisin mittavuuden, ja ymmärsivät, että tilanne marraskuussa 2010 on vielä kaukana ideaalista, ja hallituksen haukkuminen huonosta taloudenpidosta tulee antamaan tukkukaupalla helppoja ääniä.

Strategia oli poliittisesti terävä. Republikaanit ovat nyt matkalla historialliseen vaalivoittoon. Obama ymmärtää tämän, mutta hän on sekä pettynyt että raivoissaan. Yhteistyö ja sovitteleva politiikka eivät toimineet.

Käynnissä oleva vaalikampanja on esitellyt uuden Obaman. Ensimmäiset viitteet muodonmuutoksesta tulivat pari viikkoa sitten ilmestyneestä Rolling Stone -lehden haastattelusta, jossa Obama äänekkäästi kritisoi republikaanien ”ei”-politiikkaa. Linja on jatkunut presidentin kampanjapuheissa, joissa hän hyökkää republikaaneja vastaan kuin vihaisin ay-jyrä parhaimmillaan.

Republikaanit voittavat vaalit, siitä ei ole epäselvyyttä. Vaalit myös osoittavat, että Yhdysvallat ei ole edelleenkään valmis konsensus-politiikkaan. Tervetuloa takaisin, sini-punaiset vaalikartat, kahtiajaon politiikka, sekä vastustajan demonisointi. Clintonismi on palannut.

Soundtrack: Merle Haggard, The Fighting Side of Me.