Potut pottuina, hyvä! – Ja vastenmielistä poliittista kulttuuria
Demokraatit ovat viime kuukausina varastaneet sivun republikaanien pelikirjasta.
Demokraatit ovat viime kuukausina varastaneet sivun republikaanien pelikirjasta.
Kun presidentti Barack Obama ryhtyi ajamaan terveydenhoidon uudistusta, republikaaniset ruohonjuuriaktivistit täyttivät kongressiedustajien äänestäjätapaamiset. Aikaisemmin rauhalliset ja valtaosin uskollisten äänestäjien täyttämät tapahtumat muuttuivat nopeasti huutomyrskyiksi. Konservatiiviset aktivistit ilmestyivät paikalle kritisoimaan terveydenhoidon uudistusta ja vannomaan poliittista takaisinmaksua.
Nyt demokraattiset aktivistit ovat maksaneet potut pottuina. Vihaiset demokraatit ja muut amerikkalaiset, jotka pelkäävät sairasvakuutuksiensa, ympäristön ja etuisuuksiensa puolesta, ovat vallanneet tapaamiset.
Useimmat republikaanit ovat kohdanneet kriitikkonsa valittamatta, mutta toiset ovat joko peruneet äänestäjätapaamisia tai ryhtyneet rajoittamaan kansalaisten pääsyä saleihin.
Tämä on esimerkki toimivasta poliittisesta kulttuurista. Tapahtumiin saapuneet aktivistit ovat valtaosin informoituja kansalaisia, jotka aktivismillaan pyrkivät osoittamaan edustajien päätösten vaikutukset heidän elämäänsä. He tarjoavat hyvää ja realistista vastapainoa lobbaajien semantiikalle.
Valitettavasti monet kampukset tarjoavat samanaikaisesti esimerkkejä vastenmielisestä ja rikkoutuneesta poliittisesta kulttuurista.
Vasemman laidan anarkistit sun muut ”aktivistit” ovat estäneet konservatiivisten kommentaattorien puhetilaisuudet kampuksilla.
Kalifornian yliopiston (Berkeley) kampuksella väkivaltaiset protestit saivat yliopiston virkailijat peruuttamaan oikeistolaisen provokaattori Milo Yiannopoulosin helmikuisen puheen. Huhtikuun lopussa toinen oikeistolainen kommentaattori Ann Coulter perui itse puheensa, koska pelokkaat kampusrepublikaanit vetivät tukensa tapahtumalle.
Kun alt-right rasisti Richard Spencer ilmestyi puhumaan alabamalaiseen Auburnin yliopistoon, oikeistolaiset ja vasemmistolaiset ryhmittymät ottivat väkivaltaisesti yhteen kampuksella.
Kuten vihaa ja puhdasoppisuutta uhkuvat tosi uskovat kautta historian, demokratiaa ja sananvapautta vihaavat vasemmistolaiset ääriryhmät ovat ryhtyneet estämään jopa ei-puhdasoppisten liberaalien puheita. Islam-kriittisen liberaalin kommentoijan Bill Maherin puhe Berkeleyn kampuksella törmäsi mittavaan opiskelijoiden vastustukseen.
Ennen oli paljon huonommin.
Poliittisen kulttuurin nykytilanne on paikoitellen ikävä, mutta tilannetta ei myöskään kannata dramatisoida. Ennen oli paljon huonommin.
Vuonna 1918 Suomessa ratkottiin debattia valtiomuodosta kiväärien avulla. Sotien välissä väärin ajattelevat saivat usein nyrkistä tai autokyydin Neuvostoliiton rajalle. Vielä toisen maailmansodan jälkeenkään työläiset ja porvarit eivät mahtuneet samoihin urheiluseuroihin tai muihin rientoihin.
Yhdysvalloissa keskustelu liittovaltion tulevaisuudesta vaati yli 600 000 kuolonuhria vuosina 1861–1865. Lynkkauksiksi ja rotumellakoiksi kutsuttu poliittinen terrori tappoi tuhansia afroamerikkalaisia sisällissodan jälkimainingeista aina toisen maailmansodan loppuun saakka.
Väittely afroamerikkalaisten osallistumisesta politiikkaan oli väkivallan leimaamaa aina 1960-luvulle saakka.
Valitettavasti niin oikealla kuin vasemmallakin elää pluralismia, demokratiaa ja sananvapautta vihaava marginaali.
Äärioikean laidan kiihkoilijat useimmiten tunnustautuvat rehellisesti totalitarismin ystäviksi ja demokratian vastustajiksi.
Vasemman laidan kiihkoilijat usein puhuvat (vanhan neuvostoliittolaisen pelikirjan mukaisesti) kauniita demokratiasta ja vapaudesta, mutta ne eivät päde eri mieltä oleviin.
Ääriryhmät haluavat vakuuttaa meidät, että politiikka on rikki ja Suomen/Yhdysvaltojen/Euroopan tilanne on katastrofaalinen. Tämä uskomus vastaa heidän psyykeensä tilaa ja ruokkii samalla heidän radikaaleja poliittisia tavoitteitaan.
Barack Obamaa muokkaillen: Kaikki mikä on rikki demokraattisessa politiikassa, on myös korjattavissa demokraattisella politiikalla. Ainoa, mitä meidän täytyy tehdä, on olla aktiivisia ja noudattaa demokratian pelisääntöjä: avoimuutta, vastapuolen kunnioitusta, lakia ja parlamentaarisia pelisääntöjä.
Soundtrack: The Small Faces, Afterglow