Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Potkuista ja propagandasta

Marko Maunula
Blogit Americana 22.10.2010 13:36

Juan Williams pelkää muslimeja lentokoneessa, sanoi sen ääneen radiossa, ja sai potkut. Potkut sekä sen seuraukset kiteyttävät amerikkalaisen median sielun melko täydellisesti.

Williams on tienannut leveää leipää esittämällä afroamerikkalaisen maltillisen oikeiston edustajaa sekä teeveessä että radiossa. Kommentaattorina hän on no joo -keskitasoa, mutta hän on täydentänyt median arkkityyppitarvetta ja esiintynyt tiheästi niin liberaalissa kuin konservatiivisessakin mediassa.

Miehen näkyvimmät työpaikat ovat olleet National Public Radio (NPR) sekä Fox News. NPR on Amerikan Yle: tasokas ja reilusti vasemmalle kallellaan oleva veronmaksajien ja lahjoittajien kustantama radioasema. Fox on tietenkin uutisiksi naamioitunut oikeistolainen propagandakanava.

Hiljattain Bill O’Reillyn showssa Williams sanoi olevansa hermostunut, jos hän näkee muslimeja lentokoneessa. Lisäksi hän ilmaisi huolensa islamistien vastaisen sodan kasvavasta uhrimäärästä.

NPR ilmoitti pian haastattelun jälkeen, että sen yhteistyö Williamsin kanssa on ohi. Fox News puolestaan liki välittömästi sitoi Williamsin uuteen, kolmivuotiseen kahden miljoonan dollarin sopimukseen.

NPR:n ylireagointi on surkuhupaisa esimerkki liberaalin median itse piirtämistä tabuista ja rajoista, liki suomalaisen median 1970-luvun malliin. Kommentaattorin erottaminen mielipiteiden takia on kuin sakkojen kirjoittamista formularadalla.

Foxin Williamsille antama avosylihalaus on puolestaan tyypillistä oikeistomediaa, joka tekee valta-median tai liberalismin karsastamista toimijoista vapaan sanan soihdunkantajia sekä fasistisen vasemmistolaisuuden marttyyrejä. Samanaikaisesti Fox on kuitenkin näkökulmiltaan huomattavasti rajoittuneempi ja propagandistisempi kuin NPR koskaan.

Yhä kapenevassa välimaastossa rauhallinen ja maltillinen tiedonvälitys huhuilee tasapainoisen uutisoinnin perään. Pimeys valtaa ja kynttilät sammuvat yksi kerrallaan, poliittisen korrektiuden ja oikeistopropagandan ristivedossa.

Soundtrack: Radiohead, Exit Music (for a Film).