Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Postmodernit teekutsut

Marko Maunula
Blogit Americana 15.9.2010 14:49

Raaputa teekutsu-liikkeen pintaa, ja sen alta löytyy yllättävä maailmankatsomus: moderni oikeistoradikalismi on rakastunut postmodernismiin.

Toisen maailmansodan jälkeen, ja erityisesti 1980-90 luvuilla, oikeistolainen ja vasemmistolainen amerikkalainen älymystö väänsivät ankarasti peistä postmodernismista. Oikeistolaiset sälyttivät vastuun moraalin rapistumisesta sekä amerikkalaisen elämän ja yhteisön sirpaleistumisesta postmodernin filosofian selkään.

Postmodernistien uskomukset kaiken suhteellisuudesta sekä objektiivisen totuuden mahdottomuudesta vastaanottivat ankaraa kritiikkiä konservatiivisilta kommentoijilta. Klassiset ajattelijat ja tiedemiehet, kuten Allan Bloom ja Alan Sokal, tuomitsivat postmodernismin joko vaarallisena klassisen sivistyksen vihollisena tai tyhjänpäiväisenä suun paukutuksena.

Postmodernistien kieltäytyminen jyrkän dualistisesta ajattelusta (mies/nainen, hyvä/huono, totuus/vale, jne.) oli ideologista myrkkyä universaaleihin arvoihin uskoville konservatiivisille ajattelijoille. Postmodernistien harrastama kaiken kyseenalaistaminen ja objektiivisten faktojen kritiikki paikoitellen liki raivostuttivat konservatiiveja.

Mitä tapahtui totuudelle? Emme tarvitse kovinkaan syvällistä analyysia havaitaksemme uuden oikeistoradikalismin velan postmodernille objektiivisuuden kritiikille.

Ilmastomuutoksesta maailmankaikkeuden syntyyn ja taloustieteestä yhteiskuntateorioihin, teekutsu-liikkeen tukijat kyseenalaistavat tieteen synnyttämän objektiivisen tiedon. Liikkeen fundamentalistikristillinen siipi raivoaa vuosisatojen mittaista luonnontieteellistä kaanonia vastaan. Suuri osa myös tuomitsee ilmastotieteilijöiden liki-konsensuksen internetistä hankituilla ”tiedoilla.”

Talousasioissa he kyseenalaistavat loogiset ja empirisesti todistetut väitteet, että liialliset veroleikkaukset johtavat budjettivajeisiin. Jopa niinkin päivänselvä tosiseikka kuin presidentti Obaman syntypaikka on heille kiistelyn ja kritiikin arvoinen kysymys. Totuudesta on tullut heille subjektiivinen muuttuja, poliittisen maailmankatsomuksen muokkaama ja häilyvä konsepti.

Metafyysinen suunnanmuutos on ollut niin jyrkkä, että minun on vaikea kutsua teekutsu-jengiä edes konservatiiveiksi. He ovat ennemminkin uusia oikeistoradikaaleja: suhteellisuuden sisäistäneitä ja objektiivisen todellisuuden kyseenalaistavia todellisuuden totaalikieltäytyjiä.

Tieteen voitettua heidän subjektiivisen maailmankuvansa, teekutsulaisilla sekä heidän hengenheimolaisillaan ei ole muuta mahdollisuutta kuin kääntyä tiedettä ja sitä edustavia auktoriteettejä vastaan. Kuten kaikki radikaalit, he tuomitsevat rationaalisen tiedon emotionaalisin ja subjektiivisin argumentein. Postmodernismi elää ja voi hyvin, mutta se on vaihtanut katuosoitetta.

Jostain kaukaa kuulen Michel Foucaultin hihittävän….

Soundtrack: Pink Floyd, Set the Controls for the Heart of the Sun.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Teekutsutjat taitavat olla yksinkertaisen totuuden ihmisiä, mitkä häpäisevät länsimaisen sivistyneisyyden. Sääli poloisia. Obama on kunnon mies, oikeastaan Amerikkojen katainen, ei rooliaan näyttelevä jutta.

Jälleen mainio postaus. Kiitos tästä. ”Totuuden totaalikieltäytyjä”, :-D

Teekutsujen ideoijat tuntuvat elävän pimeän Keskiajan maailmaa.
Jotenkin inkvisiition ajat tulevat mieleen.

Kiitos Jutta-pieni. Totuudet ja torvet ovat yleensä yksinkertaisia. Eihän se näin voi mennä (Taxed Enough Already = TEA Party movement). Kyllä meidän tasku-Obama huolehtii, että tämän laman aikana valtio velkaantuu korviaan myöten ja seuraava sukellus merkitsee totaalista romahdusta.

Vastaapa Jutta ihan ensin mista omit paskaa Somalian ’rehellisista kalastajista ja sosialistisista tyolaisista?’