Populismin hajottavasta voimasta tuskin löytyy selkeämpää esimerkkiä kuin mitä Yhdysvaltain maaseudulla tapahtuu nyt

Taloustieteen nobelisti ja professori Paul Krugman kysyi New York Timesissa, onko mitään tehtävissä maaseudun (valkoisen) raivon tyynnyttämiseksi? Tuskin. Maaseudun adrenaliini-vetoisen politiikan juuret ulottuvat jo 150 vuoden taakse.

Amerikkalainen maaseutu on näinä aikoina punaniska-republikanismin vahvin tukialue. Kun lähiöiden maltilliset konservatiivit ovat hylänneet republikaanit, puolueen tukialueet ja henkiset keskukset ovat liukuneet yhä kauemmaksi kaupungeista.

Republikaanisen maaseudun poliittisia asenteita on vaikea pitää johdonmukaisesti konservatiivisina. Kyse on usein sekoituksesta asenteita, maailman muuttumisen synnyttämää raivoa ja sivullisuuden tunnetta, joka ruokkii viholliskeskeistä poliittista kulttuuria. Maaseudun maga-republikanismi on valkoista identiteettipolitiikkaa puhtaimmillaan.

Amerikan maaseudulla on ollut jo kauan potentiaalia poliittiseen radikalismiin. Ääriajatusten ilmaisumuodot ja poliittiset painotukset ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Yhdistelmä taloudellisia vaikeuksia, heikkenevää statusta ja demografisia muutoksia on ruokkinut maaseudun raivoa sukupolvesta toiseen, mutta se on kanavoitunut eri suuntiin, eriväristen tunnusten alla.