Poliittisen nykykulttuurin vaaroista

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Joukkomurhaaja avasi tulen kongressiedustaja Gabrielle Giffordsin (D-Arizona) äänestäjätapaamisessa. Tämänhetkisten tietojen mukaan 18 ammutusta henkilöstä viisi on kuollut, ja Giffords taistelee hengestään sairaalassa.

Silminnäkijähavaintojen mukaan ampuja oli kaksi-kolmikymppinen valkoinen mies, joka ampui Giffordsia lähietäisyydeltä päähän ja avasi sitten tulen yleisöön.

Ampuja on ilmeisesti pidätetty, eikä hänen motiiveistaan ole toistaiseksi mitään tietoa. Emme tiedä josko tämä häiriintynyt yksilö oli poliittisesti aktiivinen, enkä halua spekuloida millään muotoa hänen ”motiiveistaan,” mutta laajemmalla, yleisellä tasolla en ole yllättynyt demokraattien vastaisesta väkivallasta.

Modernin oikeistolaisen liikkeen äärimmäisissä hihhuli-marginaaleissa elää irrationaalinen, raivokas, ja paikoitellen jopa väkivaltainen viha liberaaleja kohtaan, jota jotkut edesvastuuttomimmat republikaanit paikoitellen yrittävät hyödyntää.

Viime kongressivaalien aikaan Sharron Angle, Nevadan republikaanien senaattoriehdokas, jupisi pelottavan pahaenteisiä lausuntoja väkivaltaisen vallankumouksen tarpeesta. Sarah Palin puolestaan kehoitti puskemaan demokraatit pois kongressista näin hienovaraisella julisteella:

Monien oikeistolaisten raivoajien (Glenn Beck, Rush Limbaugh, jne.) radio-ohjelmat, sekä niihin soittavat hihhulit, ovat suorastaan pelottavia. Useimmille liberaalien solvaaminen on vain oikeistolainen versio vanhojen kommunistien silmittömästä porvari-vihasta, mutta raivon politiikan ilmapiiri ja -kulttuuri satunnaisesti puskevat aikaisemmin tasapainottomia yksilöitä jopa suoraan väkivaltaan.

Teekutsujen ja jopa vielä radikaalimpien liikkeiden energia on kiistatonta, ja jotkut republikaanit tuntevat kiusausta sen hyödyntämiseksi. Silti, tulen kanssa leikkiminen on vaarallista.

Jossain välissä republikaanisen puolueen tasapäisen, älykkään, sekä eettisen enemmistön on pakko vetää selkeä ero pahimpiin hihhuleihin. Sitä vaativat sekä republikaanisen puolueen oma etu, poliittisen keskustelun taso, amerikkalaisen yhteiskunnan ilmapiiri, että eettiset perusarvot.

Soundtrack: Thomas Jeffersonin virkaanastujaispuhe.

PS. Ensimmäisten, toistaiseksi vahvistamattomien tietojen mukaan ampuja oli ainakin osittain poliittisesti motivoitunut. Pistän lisätietoja tulemaan vahvistusten myötä.