Poliittisen kaaosteorian hätkähdyttävä suosio: 40 prosenttia amerikkalaisista haluaa tuhota maansa instituutiot
Status quon vastustus ylittää ideologiset raja-aidat.
Tuore ja palkittu tutkimus osoittaa poliittisen nihilismin voimakkaan kasvun. Tanskalais-amerikkalaisen tutkijatiimin työ, A “Need for Chaos” and the Sharing of Hostile Political Rumors in Advanced Democracies, sanoo, että sosiaalinen media on vahvistanut äänestäjiä, jotka haluavat kaaosta ja vallitsevan poliittis-taloudellisen järjestelmän tuhoa.
Tutkimuksen mukaan 24 prosenttia vastaajista haluaa tuhota koko yhteiskunnan, ja 40 prosenttia haluaa ”polttaa poroksi” Yhdysvaltojen poliittiset ja sosiaaliset instituutiot. Niin ikään 40 prosenttia kyselyyn vastanneista uskoo, että amerikkalaiset instituutiot ovat liian vaurioituneita korjattaviksi; ne pitää tuhota ja rakentaa kivijalkaa myöden uudelleen.
Radikaalin vasemmiston halu kylvää kaaosta luodakseen ”vallankumoukselliset olosuhteet” on tuttua kaikille viimeisen sadan vuoden historiaa lukeneille. Fasisteille halu murskata demokraattinen valtio oli heidän emotionaalisen ideologiansa oidipaalisessa ytimessä. Silti, tuhoa haikailevan ideologian laaja nykysuosio on hätkähdyttävää.
Tutkijoiden mukaan internet on vahvistanut ”polttakaa kaikki” –asennetta antamalla äänitorven ideologisille marginaaleille. Miljoonat Donald Trumpin tukijat eivät levittäneet mm. Venäjän trollien luomia valeuutisia koska he uskoivat niihin, vaan koska ne saivat politiikot ja ”eliitit” näyttämään huonoilta.
Luonnollisesti ”polttakaa kaikki poroksi” –intoilijoilla ei ole juurikaan tarjolla realistisia vaihtoehtoja. Siinä heidän toimintansa muistuttaa italialaista fasismia, mikä, erään tutkijan sanoin, oli ”liike etsimässä ideologiaa”.
Status quon vastustus ylittää ideologiset raja-aidat. Eliittejä vihaavat Trumpin kannattajat hihkuvat innosta politiikalle, joka vahingoittaa heidän intressejään, koska se samanaikaisesti tökkii establishmentiä kepillä silmään. Monet Bernie Sandersin tukijoista eivät ymmärrä sosialistisesta teoriasta hönkäsen pöläystäkään, mutta kapitalismin ja ”systeemin” viha on vahvaa polttoainetta jopa keskenään ristiriitaisille ideoille.
Katsaus amerikkalaisen talouden lähihistoriaan paljastaa nihilismin siemenet. Taloudellisen eriarvoisuuden räjähdysmäinen kasvu, teknologisen kehityksen vaikutus työmarkkinoihin, demograafinen muutos ja yhteiskunnallisen turvaverkon heikkeneminen ovat kaikki synnyttäneet historiallisen voimakasta tyytymättömyyttä amerikkalaisen työväenluokan sekä alipalkatun koulutetun nuorison parissa.
Talous ei ole vastuussa aivan kaikesta. Katolisen kirkon seksiskaandaalit sekä vaurauden evankeliumin rappeuttama megakirkko-evankelismi ovat syöneet kristillisen etiikan vaikutusvaltaa.
Uskonnon, terveen isänmaallisuuden ja perhe-instituution alamäet kertovat rappeutuvasta luottamuksesta amerikkalaisen yhteiskunnan perinteisiin tukipilareihin. Herrojen elkeet ovat tarttuneet renkeihin atomistisen individualismin ja ideologiaksi naamioituneen itsekkyyden muodoissa.
Aspiriini ei tehoa tähän syöpään. Vastuullisen oikeiston ja vasemmiston on ryhdyttävä kattaviin taloudellisiin ja kulturaalisiin remonttiliikkeisiin. Liekit ovat edenneet marginaaleista lähelle amerikkalaisen politiikan keskipistettä.
Soundtrack: R.E.M., It’s the End of the World as We Know It (And I Feel Fine).