Poliisi - sodassa kansaa vastaan?
Sarja traagisia, kuolemaan johtaneita poliisien toimia sekä oikeusistuimien päätöksiä syyttämättä jättämisestä on saanut amerikkalaiset raivoihinsa. Protestit ovat laajenneet ympäri maata, kotikaupunkini Atlanta mukaan lukien. Mielenosoitukset ovat vaihdelleet rauhallisista protesteista vandalismin leimaamiin raivonpurkauksiin.
Eric Garnerin tapaus New Yorkissa oli sananlaskun olki, joka rikkoi kamelin selän. Videokameran tallentama välikohtaus, jossa poliisi käy aseettoman, rauhallisen, savukkeiden laittomasta myynnistä epäillyn (!!!) miehen kimppuun ja kuristaa tämän hengiltä, on traaginen ja hätkähdyttävä.
Vielä hätkähdyttävämpi oli newyorkilaisen valamiehistön päätös olla nostamatta syytettä poliiseja vastaan. Jos tämä ei ollut poliisin aiheuttama, rikollinen kuolemantuottamus, niin mikä sitten? Jopa oikeistolaiset kommentaattorit ja poliitikot, kuten Fox Newsin Bill O’Reilly ja ex-presidentti George W. Bush, kutsuivat päätöstä vaikeaksi sulattaa.
Rotu on osa yhtälöä. Kukaan ei voi vakavalla naamalla argumentoida, että poliisi kohtelee afroamerikkalaisia ja valkoisia samalla tavalla. Katsokaa vaikkapa viime kevään tapahtumasarjaa Nevadassa, jossa ryhmä anarkokapitalistisia, hampaisiin saakka aseistautuneita paranoideja ja liittovaltion oikeuden olemassaoloonsa kieltäviä separatistihihhuleita yritti provosoida aseellista konfliktia virkavallan kanssa. Mitä virkavalta teki? Myötäili hihhuleita ja odotti kriisin laukeamista itsestään. Nyt katsokaa uudelleen video Garnerin kuolemasta poliisin käsissä.
Muutamat kommentaattorit, kuten New Yorkin entinen pormestari Rudy Giuliani, ovat painottaneet afroamerikkalaisten vastuuta naapurustojensa rikollisuudesta. Kukaan ei voi kieltää köyhien mustien naapurustojen rikollisuusongelmaa, mutta Giulianin ajoitus ja argumentti ovat hieman hassuja. Tämä ei ole joko tai -peliä. Poliisi voi samanaikaisesti torjua rikollisuutta ja parantaa omia toimintametodejaan.
Silti rotuakin suurempi ongelma on poliisin toimintatapa. Sitten 1990-luvun, armeija on lahjoittanut/myynyt työkalujaan poliiseille ympäri maata. Tämä on johtanut poliisivoimiin, jotka muistuttavat yhä enemmän armeijaa.
Amerikkalainen sanonta sanoo, että ”jos miehen työkalupakissa on ainoastaan vasara, pian koko maailma näyttää hänelle naulalta”. Poliisin toimintatavat ovat yhä aggressiivisempia. Toistuvat ylimitoitetut operaatiot, konfliktihakuinen reagointi ja macho-hihhulointi isojen panssariautojen rateissa sekä sarjatuliaseet kädessä leimaavat aikaisemmin rutiininomaisia operaatioita.
Poliisi on riisuttava aseista ja opetettava, että sen tehtävä on palvella ja suojella, ei käyttäytyä kuin se olisi sodassa kansakuntaa vastaan. Rotu on tärkeä sivujuoni tarinassa, mutta sen keskeinen teema on vieläkin syvempi, vakavampi ja ongelmallisempi.
Soundtrack: Lana Del Ray, Ultraviolence