Poikani saattoi sen sanoa, minä en – Näin kulkevat n-sanan kulttuuriset rajalinjat

Opiskelijoistani noin 70 prosenttia on afroamerikkalaisia. Joskus jotkut heistä pyytävät minua sensuroimaan sanan.

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Muutama vuosi sitten kävin silloin teini-ikäisten poikieni kanssa elokuvissa katsomassa Django Unchainedin.

Ajaessamme takaisin kotiin kävimme läpi dialogin hauskimpia kohtauksia. Kun siteerasin Samuel Jacksonin hahmon jatkuvaa ”nigger”-sanan käyttöä, vanhin poikani Matthew kysyi: ”Isä, kuka antoi sinulle oikeuden käyttää n-sanaa?”

Hätkähdin. Poikani ovat puoliksi afroamerikkalaisia, eli heille sanan käyttö oli ookoo. Mutta minulle, heidän vitivalkoiselle isälleen, n-sanan lausuminen ääneen oli takalaiton. Termin voima leikkasi jopa perheeni kahteen leiriin.

 

N-sana on valkoisten suusta myrkyllinen. Kuten kaikki tuntemani valkoiset, en voisi kuvitellakaan lausua sanaa ääneen luentosalin ulkopuolella. Kun laulan autossa Kendrick Lamarin tai Wu-Tang Clanin mukana, yleensä vaikenen n-sanan aikana.