Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Poikani saattoi sen sanoa, minä en – Näin kulkevat n-sanan kulttuuriset rajalinjat

Blogit Americana 17.5.2018 10:45
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Muutama vuosi sitten kävin silloin teini-ikäisten poikieni kanssa elokuvissa katsomassa Django Unchainedin.

Ajaessamme takaisin kotiin kävimme läpi dialogin hauskimpia kohtauksia. Kun siteerasin Samuel Jacksonin hahmon jatkuvaa ”nigger”-sanan käyttöä, vanhin poikani Matthew kysyi: ”Isä, kuka antoi sinulle oikeuden käyttää n-sanaa?”

Hätkähdin. Poikani ovat puoliksi afroamerikkalaisia, eli heille sanan käyttö oli ookoo. Mutta minulle, heidän vitivalkoiselle isälleen, n-sanan lausuminen ääneen oli takalaiton. Termin voima leikkasi jopa perheeni kahteen leiriin.

 

N-sana on valkoisten suusta myrkyllinen. Kuten kaikki tuntemani valkoiset, en voisi kuvitellakaan lausua sanaa ääneen luentosalin ulkopuolella. Kun laulan autossa Kendrick Lamarin tai Wu-Tang Clanin mukana, yleensä vaikenen n-sanan aikana.

Ainoastaan afroamerikkalaiset saavat käyttää sanaa, ja heilläkin sen käyttö yleensä rajoittuu työväenluokkaan. Sana sopii ainoastaan tummapintaisen kansanosan jäsentenväliseen keskusteluun.

 

Kun aloitan uuden luentosarjan, varoitan opiskelijoitani, että joskus, siteeratessani valkoisia rasisteja, lausun n-sanan ääneen.

Opiskelijoistani noin 70 prosenttia on afroamerikkalaisia. Joskus jotkut heistä pyytävät minua sensuroimaan sanan. Yleensä tästä seuraa hyödyllinen keskustelu historian merkityksestä ja sanan voimasta.

Historiaa ei saa sensuroida. Jos vesitämme James K. Vardamanin, Theodore Bilbon, ”Cotton Ed” Smithin, tai George Wallacen rasistisia lausuntoja, me emme anna opiskeloijoiden ymmärtää niiden koko vastenmielistä voimaa, vihan energiaa.

Yleensä opiskelijat ymmärtävat pointtini. Joskus harvoin joku ei silti halua kuulla sanaa. Tällöin kehoitan heitä poistumaan luennolta sen ajaksi, kun siteeraan n-sanan sisältävää lausuntoa. Historiaa ei voi sanitoida opiskelijoiden tunteiden mukaisesti.

Sanan voima tarjoaa itsessään todistusta positiivisesta rodullisesta kehityksestä. Sen käyttö valkoisten toimesta on, normaaleissa piireissä, rajoittunut historian luentosaleihin. Ja jopa siellä sen siteeraaminen on vaikeaa ja vaivaannuttavaa, niin professoreille kuin opiskelijoillekin.

 

Soundtrack: Childish Gambino, This Is America.