Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Pohjois-Carolinan kapina

Marko Maunula
Blogit Americana 11.6.2013 14:34

Professorit, papit ja eläkeläiset käsiraudoissa? Huhtikuussa alkanut protestiaalto Pohjois-Carolinassa on nousemassa kansalliseksi puheenaiheeksi.

Yhdysvaltojen poliittiset jännitteet ovat kiteytyneet Pohjois-Carolinassa. Osavaltiosta on muodostunut amerikkalaisen poliittisen nykykulttuurin testitapaus. Molemmat puolueet seuraavat tapahtumia Pohjois-Carolinassa tarkalla silmällä.

Pohjois-Carolina on Etelän osavaltio, mutta poliittisesti kirjavalla osavaltiolla on myös vankat liberaalit ja populistiset perinteet. Se on lähihistoriansa aikana valinnut kansallisiksi edustajikseen niin ultrakonservatiiveja (Jesse Helms) kuin 1960-70 lukujen liberaalejakin (Terry Sanford). Osavaltiossa on toiminut niin aktiivinen KKK kuin kommunistinen puoluekin. Vuonna 2008 Pohjois-Carolina äänesti niukasti Barack Obamaa, ja vuonna 2012 se meni yhtä niukasti Mitt Romneylle.

Vuonna 2010 republikaanit marssivat mittavaan vaalivoittoon Pohjois-Carolinassa. Ensimmäistä kertaa yli vuosisataan, he kontrolloivat osavaltion kongressin molempia huoneita. Vuonna 2012 äänestäjät valitsivat myös republikaani Pat McCroryn kuvernöörikseen.

Republikaanit tarttuivat tilaisuuteen piirtämällä osavaltion vaalipiirit uusiksi. Tämä on normaali käytäntö, jota molemmat osapuolet harrastavat aina väestölaskentojen jälkeen. Republikaanit piirsivät, ymmärrettävästi, vaalipiirit itselleen mahdollisimman suotuisiksi. Demograafinen kehitys osavaltiossa suosii demokraatteja, ja republikaanit yrittivät voittaa aikaa taitavalla gerrymandering-ohjelmalla.

Pohjois-Carolina on poliittisesti purppura osavaltio, mutta republikaanien konservatiivinen siipi on viime aikoina dominoinut puolueen esivaaleja. Teekutsu-liikkeen inspiroima kenttä on puskenut osavaltion republikaanista puoluetta yhä oikeammalle.

Noustuaan valtaan Pohjois-Carolinan republikaanit ajoivat läpi mittavan ja demokraatteja raivostuttavan sarjan lakeja. Republikaanit torjuivat Obamacaren tarjoaman julkisen terveydenhoidon Medicare-ohjelman laajennuksen. He myös lyhensivät ennakkoäänestystä sekä vaativat äänestäjiä todistamaan henkilöllisyytensä vaalipaikoilla. Republikaanit leikkasivat koulujen rahoitusta ja ajoivat läpi veroremontin, joka demokraattien mukaan suosii hyvätuloisia keskiluokan ja köyhien kustannuksella.

Republikaanit toimivat täysin lain puitteissa, mutta monet demokraatit syyttävät valtapuoluetta kahtiajaon politiikasta sekä hihhulismista, joka ei vastaa osavaltion purppuraa poliittista todellisuutta. Pohjois-Carolinan demokraatit ovat huhtikuusta alkaen kokoontuneet maanantaisin osavaltion kongressiin protestoimaan republikaanien toimia. He kutsuvat protestejaan ”moraalisiksi maanantaiksi.”

Protestit ovat houkutelleet yllättäviä aktivisteja. Professorit, papit ja eläkeläiset ovat uhmanneet poliisin hajaantumiskäskyjä ja antautuneet vapaaehtoisesti pidätettäviksi. Pidätettyjen joukossa on muutamia akateemisia tuttaviani. Tunnen mm. professori Jacquelyn Dowd Hallin ja Harry Watsonin henkilökohtaisesti, ja professori Watsonin kanssa olen hyvät sinuttelukaverit. En voisi millään ilveellä kutsua häntä intohimojen riivaamaksi aktivistiksi. Ennemminkin hän sopii kohteliaan, varovaisen ja harkitsevan professorin stereotyyppiin.

Pohjois-Carolina on perinteisesti ollut tärkeä mielipidevaikuttaja koko Etelässä. Muut Etelän osavaltiot ovat seuranneet sen esimerkkiä koulutus- ja talouspolitiikassaan. Protestoijat uskovat, että Pohjois-Carolinassa ratkaistaan koko Etelän poliittinen lähitulevaisuus.

Demokraatit toivovat, että protestit herättävät osavaltion äänestäjät sekä aktivoivat heidät vuonna 2014 äänestämään puoluettaan. Tämä on riskialtis strategia. Demokraatit näyttävät paikoitellen huonoilta häviäjiltä, ja eliittien aktivismi saattaa kostautua vankan populistisessa osavaltiossa. Toisaalta, uskoisin professori Watsonin ja kumppaneiden tuntevan kotiosavaltionsa sekä sen poliittisen kulttuurin paremmin kuin kukaan muu.

Soundtrack: Ben Folds, Landed.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Miten niin ”demokraattien mukaan” veroremontti suosii hyvätuloisia keskiluokan ja köyhien kustannuksella? Eikö tuon ”demokraattien mukaan” voisi jättää pois, koska veroremontti todellakin suosii hyvätuloisia keskiluokan ja köyhien kustannuksella?

Kyseiseen veroremonttiin sisältyy mm. korkeimman tuloveroprosentin lasku 7.75 prosentista 4.5 prosenttiin sekä ruoan alv:n kolminkertaistaminen 2 prosentista yli 6 prosenttiin. Jo pelkästään nämä viittaavat pikkuisen siihen suuntaan, että veroremontti suosii hyvätuloisia muiden kustannuksella, mikä toisaalta on ollutkin republikaanien veropolitiikan iso linja ainakin 30 vuoden ajan. Se olisi uutinen, jos republikaanien veroremontit suosisivat muita kuin hyvätuloisia.

NC:n senaatilla on (tai oli, ei näytä ainakaan just nyt toimivan) tuolla

http://nctaxcut.com/

veroremontin vaikutukset kertova laskuri, johon pystyy laittamaan omat tietonsa. Tommosen 40000 vuodessa tienaavan verot nousevat laskurin mukaan reilu 1000 dollaria vuodessa, kun taas tommoset 400000 vuodessa tienaavan verot laskevat yli 16000 dollaria vuodessa, ceteris paribus. Kyllä tuo minusta näyttää siltä, että veroremontti suosii hyvätuloisia.

Näitä luetaan juuri nyt