Persujen sosialismista

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Hesarin tuore juttu vahvisti omia epäilyjäni persujen asemasta poliittisella kentällä: kyse on ennemminkin perinteisesti vasemmistolaisesta kuin oikeistolaisesta liikkeestä.

Kertooko persujen menestys sunnuntain vaaleissa ristiriidasta perinteisen vasemmistolaisen tulonjako ja yhteisöllisyys -ideologian ja uuden vasemmiston ympäristö, identiteetti, ja moniarvoisuus -arvojen välillä? Onko persujen menestyksessä kyse samanlaisesta poliittisesta murroksesta, jonka kanssa esimerkiksi Yhdysvaltain demokraatit ovat painineet jo muutaman vuosikymmenen?

Amerikkalaiset demokraatit ovat jakautuneet kahteen leiriin. Toisessa laidassa seisovat vanhat ay-jyrät ja ideologiset sosiaalidemokraatit, joiden politiikka painottaa tulonjakoa, yhteisöllisyyttä, ja nostalgista visiota teollisesta Yhdysvalloista. Toista reunustaa asuttaa ns. uusi vasemmisto (new left), joka on kiinnostuneempi naisten ja vähemmistöjen asemasta, arvoliberalismista, sekä individualismista. Uusi vasemmisto, koostuen valtaosin koulutetusta keskiluokasta sekä rannikoiden eliiteistä, ei osoita yhtä suurta huolta taloudesta ja tulonjaosta kuin duunarien kansoittama vanha vasemmisto.

En malta olla pohtimatta josko persujen menestys heijastaa saman jaon ilmentymää Suomessa? Sosiaalidemokraattien ja Vasemmistoliiton painottaessa aikaisempaa enemmän kulturaalisia sekä identiteettitekijöitä, poliittiseen kenttään on ilmennyt vanhan duunarivasemmiston muotoinen ja kokoinen aukko.

Persujen puheet yhteisöllisyydestä, työn arvokkuudesta, sekä kansakunnan vastuusta työtä tekevien syvien rivien hyvinvoinnista ovat uponneet paitsi duunareihin, mutta myös moniin pikkuporvareihin, jotka myös karsastavat tulonjaon kehitystä sekä paikoitellen jopa modernia jälkiteollista kapitalismia. Ainakin nopea vilkaisu persujen läpi menneiden ehdokkaiden listaan sekä menestykseen duunarilähiöissä vaikuttaa tukevan teoriaa.

Persut eivät näytä niinkään edustavan radikaalia oikeistoa, vaan ennemminkin vasemmistolaista nostalgiaa ja kaihoa menneiden aikojen Suomeen, ilman uuden vasemmiston esoteerisempia kulttuuri- ja identiteettipainotuksia.

Soundtrack: Talk Talk, After the Flood.