Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Pelastakaa koulutus: suomalaistakaa Yhdysvallat!

Marko Maunula
Blogit Americana 23.3.2011 13:34

Kollegani lähetti alkuviikosta linkin kaikille yliopistoni professoreille Suomen erinomaista koululaitosta koskevaan juttuun. Tämä oli kolmas näkemäni juttu aiheesta tänä vuonna.

Suomalaisuuteni on tehnyt minusta jonkin sortin koulutusasiantuntijan. Kollegat ja muut alasta kiinnostuneet jatkuvasti tenttaavat minulta suomalaisen koulutuksen salaisuuksia ja syitä erinomaisuuteen. Kun he kysyvät mitä Yhdysvaltojen pitäisi tehdä päästääkseen Suomen tasolle, vastaukseni on yleensä sama: ”Muuttaa kulttuuria.”

Amerikkalaiset ovat nopealiikkeistä väkeä. Kun he tiedostivat koululaitoksensa ongelmat, he ryhtyivät rivakasti toimiin opetuksensa tehostamiseksi. Delegaatio toisensa jälkeen on laukannut Suomessa oppimassa maamme kokemuksista. Politiikkojen ja asiantuntijoiden paneelit ovat pohdiskelleet asiaa jokaisesta mahdollisesta vinkkelistä. George W. Bush julkisti No child left behind -ohjelmansa ja Barack Obama oman Race to the top -reforminsa fanfaarien ja tukevien budjettien saattelemina.

Nopealiikkeisyydessä on myös huonot puolensa. Amerikkalaiset odottavat tuloksia välittömästi, mutta koulutusuudistus ei ole kuin tv-puoskarin tarjoama laihdutuspilleri, joka tarjoaa näkyviä tuloksia välittömästi. Typerimmät-ja poliittisesti motivointuneimmat-kommentaattorit tyrkyttävät opettajien ammattiliittojen kieltämistä tai rahan heittämistä ongelman suuntaan automaattisena ratkaisuna.

Amerikkalainen koulutuslaitos ei parane merkittävästi ilman mittavia muutoksia amerikkalaisten asenteissa sekä koko koulutuslaitoksen luonteessa.

Amerikkalaiset professorit tietävät, että opettajaksi kouluttautuvat ovat liki poikkeuksetta yliopistojen heikoimpia opiskelijoita. Itsekin olen tuhonnut useammankin punakynän korjatessani tulevien opettajien tenttejä Yhdysvaltain historian peruskursseillani.

Amerikkalaisten koulujen, ja varsinkin high schoolien, kulttuuri on myös harhautunut liian kauas perustehtävästään. Urheilusta eri kerhoihin, koulu on myös harrastustoiminnan ja koululaisten sosiaalisen elämän keskus. Itse oppiminen jää paikoitellen sivutoimien jalkoihin – ainakin teini-ikäisten koululaisten arvomaailmassa.

Kolmas, ja vakavin, ongelma on amerikkalaisten koululaisten oppihaluttomuus ja mielenkiinnon puute. Nörteille nauravat teinielokuvat, televisio-ohjelmat, sekä lastensa opetuksen unohtavat vanhemmat ovat edesauttaneet oppimiselle välinpitämättömän tai jopa vihamielisen kulttuurin syntymisessä.

Suomalainen koululaitos on valtava ja ihailtava menestystarina. Silti, se käy huonosti kauppatavaraksi kansainvälisillä markkinoilla – ellemme onnistu muuttamaan muuta maailmaa Suomen kaltaiseksi.

Soundtrack: The Stone Roses, Fool’s Gold.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Ja Suomen koulu oli vielä parempi aikana ennen Sunkvistien tasapäistämistä. Peruskoulussa ei enää vaadita eli kannsuteta parempii suorituksiin eikä ole ponnistelua kannustavaaa pelkoa lentää ulos huonojen tulosten vuoksi.

Suomen tasa-arvoista peruskoulua ja toisen asteen koulututa ei saa vaarantaa. Muuten ei saa pienen maan lahjakkuusreservejä hyödynnettyä tehokkaasti.

Jotain voisi tehdä Suomessa sille, että väitöskirjatutkijoiksi yliopistoon ei saada arvosanoiltaan lahjakkaimpia. Koska nämä ovat myös työmarkkinoilla kiinnostavimpia. Pätkätyöllistämisestä pitäisi päästä pitkiin sopimuksiin. Samoin palkkataso pitäisi olla lähellä teollisia työpaikkoja.

sen sijaan muu maailma ei lainkaan ymärrä sitä, että lapset jätetään kokonaan heitteille iltapäiviksi – nämä iltapäiväkerhot kun ovat todellinen vitsi, eihän niissä riitä tilaa kaikille lapsille kaikiksi iltapäiviksi. tietyissä maissa heitteille jättö on rangaistavaa ja suomalaiset avainkaulalapset jo kaikki huostaanotettuja! ei mikään ylpeilyn aihe ulkomailla. siksi on parempi olla ihan hiljaa suomalaisesta koulutussysteemistä, kun liikkuu ulkomailla.

Äidit siis kotiin koululaisia hoitamaan ylioppilaskirjoitukseen asti. Niin ei tarvitse ulkomailla hävetä.

Amerikkalaisen 12-vuotiaan äitipuolena olen tehnyt lähinnä tällaisen huomion, että läksyjä ja kokeita on ainakin Kalifornian julkisessa koulujärjestelmässä aivan liikaa. Hirveä hätä amerikkalaisen koululaitoksen huonoudesta on johtanut siihen, että liian pienillä teetetään liikaa töitä. Ulkovälitunteja ei myöskään tunneta, joten lapset istuvat hapettomissa huoneissa kaiken päivää ja tekevät sitten loppuun väsyneenä 3 tuntia läksyjä. Myös kouluvuosi on suomalaista paljon pidempi. Ei mikään ihme että oppimistulokset ovat huonoja, kun kasvavat pikkuihmiset eivät koskaan saa levätä.

Marko, tuon kommenttisi ”…että opettajaksi kouluttautuvat ovat liki poikkeuksetta yliopistojen heikoimpia opiskelijoita” olen nahnyt aiemminkin jossain jutussasi. En ole sen meriitista ihan varma, vaikka opettajainkoulutus onkin erilaista taalla Yhdysvalloissa. Ovatko suomalaiset opettajainvalmistuslaitoksen alokkaat jotenkin valovoimaisempia kuin muut? Toki ymmarran, etta missa yhdysvaltalaiset opettajakokelaat opiskelevat pelkastaan pedagogiaa ja vahemman itse opettamaansa ainetta, suomalaiset opiskelevat ylemman korkeakoulututkinnon. Onko se jollain tapaa parempi jonkin aineen opettamiseksi? Tunnen monia opettajia, eivatka he vaikuta rupusakilta ;-)

Yhdysvalloissa on, kuten tiedat, myos varttuneemmat henkilot ryhtyneet opettajiksi; minusta se on suurenmoinen etu: on havaittu, etta jonkin verran lisakoulutusta hankkimalla voivat jo akateemisesti kvalifioituneet toimia sangen hyvin meriitein ja elamankokemuksen kera opettajana.

Itse suhtaudun tuohon suomalaisen koulun hehkutukseen nykyaan aika kriittisesti. Olen n 20 vuoden aikana seurannut omien lasteni koulunkayntia eriasteilla kolmella mantereella. Kylla koululaitoksemme maine oli kiirinyt perati Etela-Afrikkaan, missa asuin ennen paluuta Yhdysvaltoihin. Eras tyttareni opettajista oli osallistunut Saksassa seminaariin, ja paivitteli minulle mita kaikkea hienoa oli kuullut suomalasiesta koulusta. Sita han tietysti vertasi omaan erinomaiseen pretorialaiseen kouluun, ja arvaan hanen olleen ymmallaan: keskikoululaiseni kuitenkin mm.kaytteli kaikessa koulutyoskentelyssa omaa kannettavaa tietokonetta, se oli edellytys. Koulussa vallitsi jarjestys ja kuri, ja koululaisille opetettiin eritysiesti sosiaalisia taitoja. En toki rummuta teknologiaa, mutta nayttaa silta, etta suomalaisen koulun paremmuutta tahdotaan havainnollistaa mm teknologiayhteiskunnan edistysaskelilla. Ja kylla soraaaniakin kuuluu sielta opettajien keskuudesta: ei osannut ministerikaan tuossa linkittamassa vastata oikein varmasti; pariin otteeseen han totesi: ”It is a difficult question.” Jossain mattaa: olisiko kyse siita, etta koulunkaynnista on kotimaassakin – kaikesta hvyasta huolimatta – kadonnut kuri ja jarjestys, ja opettajat eivat jaksa paneutua tehtavaansa. Oppilailta edellytetaan enemman kuin heille on annettu edellytyksia tayttaakseen vaatimukset. Onko kadoksissa antautuneisuus tehtavaan? Opettajat ja kouluthan eivat juurikaan saa kajota oppilaan hairikointiin, kouluhaluttomuuteen tai muuhun ongelmaan. Suomessakin ovat vanhemmat jo oivaltaneet, etta on kahden ’kastin’ kouluja: toisiin eivat gravitoidu oppilaat eivatka opettajat, silla niissa on paljon jarjestyshairioita.

Mita tuumaat, mika on tuo ’kulttuurin muutos,’ jota suosittelet kyseleville kollegoille? Jos se on paluu perusasioihin, hoton ja urheilukerhojen karsinta perusasian hyvaksi, niin naen, etta yhdysvaltalaista high schoolia parhaillaan kayva tyttareni ei karsi juurikaan noista ’vitsauksista.’ Hanen opettajansa ovat nahdakseni hyvin perehtyneita asiaansa; oppilailla on selkea syllabus kurssin sisallosta; kurssilla edistymista – oli sitten kyse luonnontieteellisista tai humanistisista aineista – seurataan; saamme postilistalle perusteellisen paivittaisen yhteenvedon valittomista ja tulevista tehtavista, joiden deadline on tuonnempana; tehtavat ovat laajoja ja sangen akateemisia ja edellytavat itsenaista tutkimusta; kuhunkin opettajaan on sahkopostiyhteys. Henkilokohtainen kuraattori seuraa edistymista ja kurssivaatimusten tayttymista; ekstramuraalit tapahtumat, jos niihin tahtoo osallistua ovat valittomasti koulun jalkeen, koululla. Samoin oli EA:ssa. Niihin osallistumiseen ei kuitenkaan kukaan pakota; liioin en ole kenenkaan havainnut kiusoittelevan norttimaisyydesta sellaista, joka pitaytyy pelkastaan akateemisiin aineisiin.

Voi kun toivoisin ettei meillä menisi ihan hattuun. Ylikoulutamme tälläkin hetkelläkin aivan liikaa niin ettei meillä ole siihen enää varaa. Virsiä ei voi kirkossa säestää jos ei käy Sibelius-Akatemiaa (vaikka soitto on sujunut lapsesta asti kauniisti ja oikein), kunnon sähkömiehen töihin ei pääse jos ei ole saanut vähintään vanhan Tekun tasoista koulutusta (vaikka perusasiat ovat erinomaisesti hanskassa ja käden taidot kohdillaan) . Ylikouluttaminen ja koulutuksen liiallinen arvostaminen vinouttaa työmarkkinoita. Yksilö joka kykenee kouluttautumaan rakennusinsinööriksi saattaa olla perusominaisuuksiltaan vallan surkea kirvesmies.
Koulutusta toki tarvitaan, varsinkin osaamattomille. Ei opettajissamme välttämättä mitään vikaa ole. Ei niillä palkoilla mitenkään voi parasta ainesta kouluihin saada ja onko tarpeenkaan. Systeemimme vain toimii siten että opettajakunta vieraantuu jo varhaisessa vaiheessa muusta yhteiskunnasta ja yritysmaailmasta. Lapsia ja nuoria koulutetaan ikään kuin heistä kaikista tulisi opettajia.

Hyvä esperanza: Olen maininnut opettajakokelaiden heikosta tasosta aikaisemmin printissä (ja ehkä webbiinkin päätyneessä) Marvin J. Suomen haastattelussa. Amerikkalaisen koulutuksen asiantuntija ja aktivisti Suomi oli allekirjoittaneen, sekä kollegoitteni enemmistön, kanssa pitkälti samaa mieltä opettajakokelaiden tasosta.

Eivät tietenkään kaikki opettajat ja opettajaksi haluavat ole tumpeloita. Vauraissa, hyvissä koulupiireissä opettajien valtaosa on ihan ammattinsa osaavaa porukkaa, mutta nämä koulupiirit jäävät lukumääriltään kakkosiksi. Sama ilmiö leimaa myös yleistä suhtautumista koulutukseen. Keskiluokkaiset ja hyvin koulutetut vanhemmat yleensä painottavat koulutuksen merkitystä; köyhempi väki eivät niinkään. Koululaitoksen ja –piirien kirjava taso jopa niinkin suppealla maantieteellisellä alueella kuin metro-Atlantassa kertoo valitettavaa tarinaa koulutuksen eriarvoisuudesta. Amerikkalainen koulu ei tarjoa läheskään yhtä tasa-arvoista lähtöviivaa tulevaisuuteen kuin suomalainen vastineensa.

Onnitteluni siitä, että sinun tyttäresi saa käydä tasokasta koulua hyvässä koulupiirissä. Lopuksi: olen samaa mieltä varttuneiden, muilla sektoreilla uransa tehneiden ammattilaisten rekrytoinnista opettajiksi. Tämä on erittäin kiinnostava kokeilu, jolta on lupa odottaa hyviä tuloksia.

Kiitos, Marko Maunula, points well taken.
Marvin J. Suomesta en ole aiemmin kuullutkaan: onko han syntyjaan ’Suomi’ vai onko nimi tullut jotain teita jalkikateen suomi-ihalun vuoksi?
Olen itse kaynyt Michiganin pohjoisosassa – siita on jo aikaa – jossa mm aiemmin oli rupuinen nyttemmin Finlandia Universityksi nimetty Suomi College. Se siita. Tuli vain mieleen ….tuollakin kasitteella kuin suomalainen koulu ja sen laatu pyritaan usein ratsastamaan omaan piikkiin.
Minultakin on kysytty usein suomalasieta koulusta ja koultuksesta, mutta sanon heti, etten tieda sen laadusta sen enempaa kuin mika oma kokemukseni seka omalta koulualajltani ja lasteni kouluajoilta osittavat positiivisiksi. En tosiaankaan nykyisten kuulemieni perusteella voi sanoa sita ylivoimaiseksi: hienoja asioita ovat j sotien jalkeen aloitettu ilmainen kouluruokailu ja pienet luokkakoot.. Ne eivat kuitenkaan tule ylivoimaisiksi muun ’politiikan’ ohitse. Yhteiskuntamme on ollut homogeeninen aina naihin saakka, siita on ollut tiettya etua oppimistuloksissa. Uskoisin tilanteen pian muuttuvan, vaikne tahdokaan olla lucifer.

NIita mutustelemme sitten tahoillamme.
Minun paapointtini lienee se, ettei tata suomalaisen koulun kehumista nyt tarvitse ottaa ihan kirjaimellsiesti. Varmaan korjattavaa on siella kuin taallakin.

Näitä luetaan juuri nyt