Pelastakaa koulutus: suomalaistakaa Yhdysvallat!

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kollegani lähetti alkuviikosta linkin kaikille yliopistoni professoreille Suomen erinomaista koululaitosta koskevaan juttuun. Tämä oli kolmas näkemäni juttu aiheesta tänä vuonna.

Suomalaisuuteni on tehnyt minusta jonkin sortin koulutusasiantuntijan. Kollegat ja muut alasta kiinnostuneet jatkuvasti tenttaavat minulta suomalaisen koulutuksen salaisuuksia ja syitä erinomaisuuteen. Kun he kysyvät mitä Yhdysvaltojen pitäisi tehdä päästääkseen Suomen tasolle, vastaukseni on yleensä sama: ”Muuttaa kulttuuria.”

Amerikkalaiset ovat nopealiikkeistä väkeä. Kun he tiedostivat koululaitoksensa ongelmat, he ryhtyivät rivakasti toimiin opetuksensa tehostamiseksi. Delegaatio toisensa jälkeen on laukannut Suomessa oppimassa maamme kokemuksista. Politiikkojen ja asiantuntijoiden paneelit ovat pohdiskelleet asiaa jokaisesta mahdollisesta vinkkelistä. George W. Bush julkisti No child left behind -ohjelmansa ja Barack Obama oman Race to the top -reforminsa fanfaarien ja tukevien budjettien saattelemina.

Nopealiikkeisyydessä on myös huonot puolensa. Amerikkalaiset odottavat tuloksia välittömästi, mutta koulutusuudistus ei ole kuin tv-puoskarin tarjoama laihdutuspilleri, joka tarjoaa näkyviä tuloksia välittömästi. Typerimmät-ja poliittisesti motivointuneimmat-kommentaattorit tyrkyttävät opettajien ammattiliittojen kieltämistä tai rahan heittämistä ongelman suuntaan automaattisena ratkaisuna.

Amerikkalainen koulutuslaitos ei parane merkittävästi ilman mittavia muutoksia amerikkalaisten asenteissa sekä koko koulutuslaitoksen luonteessa.

Amerikkalaiset professorit tietävät, että opettajaksi kouluttautuvat ovat liki poikkeuksetta yliopistojen heikoimpia opiskelijoita. Itsekin olen tuhonnut useammankin punakynän korjatessani tulevien opettajien tenttejä Yhdysvaltain historian peruskursseillani.

Amerikkalaisten koulujen, ja varsinkin high schoolien, kulttuuri on myös harhautunut liian kauas perustehtävästään. Urheilusta eri kerhoihin, koulu on myös harrastustoiminnan ja koululaisten sosiaalisen elämän keskus. Itse oppiminen jää paikoitellen sivutoimien jalkoihin – ainakin teini-ikäisten koululaisten arvomaailmassa.

Kolmas, ja vakavin, ongelma on amerikkalaisten koululaisten oppihaluttomuus ja mielenkiinnon puute. Nörteille nauravat teinielokuvat, televisio-ohjelmat, sekä lastensa opetuksen unohtavat vanhemmat ovat edesauttaneet oppimiselle välinpitämättömän tai jopa vihamielisen kulttuurin syntymisessä.

Suomalainen koululaitos on valtava ja ihailtava menestystarina. Silti, se käy huonosti kauppatavaraksi kansainvälisillä markkinoilla – ellemme onnistu muuttamaan muuta maailmaa Suomen kaltaiseksi.

Soundtrack: The Stone Roses, Fool’s Gold.