Pekka ja susi ja ilmastonmuutos
Liittovaltion julkistama tuore tutkimus ilmastomuutoksen vaikutuksista Yhdysvaltoihin on pelottavaa luettavaa. Mutta miten hyvin pelottelu toimii?
Mittava, 840-sivuinen raportti kertoo konkreettisesti, mitä ilmastomuutos merkitsee eri puolilla Pohjois-Amerikkaa. Pahenevat tulvat vesistöjen lähellä, nousevat lämpötilat varsinkin maan pohjoisosissa, lisääntyvä kuivuus lännessä ja dramaattiset sääilmiöt ovat jo täällä, tutkimus sanoo ja lupaa vielä pahempaa jälkeä tulevaisuudessa.
Tutkimus on vakuuttavaa ja pelottavaa luettavaa. Tiedemiehenä tapaan uskoa tiedemiehiä, ja ilmastontutkijoiden liki täydellinen konsensus on otettava todesta. Me voimme tingata siitä, kuinka suurta roolia ihmisten toimet näyttelevät ilmastonmuutoksessa, mutta se ei heiluta keskeistä pulmaa olennaisesti. Ilmasto muuttuu, ja meidän kannattaa toimia muutoksen estämiseksi tai hidastamiseksi ja varautumiseksi sen seurauksiin.
Silti tukku republikaanisia politiikkoja ja fossiilisten energiamuotojen lobbareita ovat kiistäneet tämänkin tutkimuksen päätelmät. He syyttävät tutkimusta ylenpalttisesta pessimismistä ja sanovat sen olevan osa istuvan presidentin yritystä kontrolloida liike-elämää.
Jos ilmastomuutoksen kiistäjillä on yksi valttikortti, se on vetoaminen tutkimuksen pessimismiin. Valitettavasti ilmastokysymyksissä olemme törmänneet ajoittain Pekka ja susi -ilmiöön.
Ilmastontutkimuksen kanssa epäsuorasti tekemisissä oleva luonnontieteilijäkaverini kertoi, että alalla on käyty paikoitellen kovaakin keskustelua tutkimusten julkistamisstrategiasta. Osa tiedemiehistä haluaa aktiivista ja aggressiivista tiedotusta, ilmastonmuutoksen dramaattista puskemista kansakunnan tietoisuuteen. Toinen siipi haluaa maltillista faktojen esiintuontia ja pidättäytymistä spekuloinnista ja kauhukuvien maalailusta.
Dramaattinen ja jopa liioitteleva tiedotus on, valitettavasti, syönyt ilmastonmuutoksen uskottavuutta miljoonien amerikkalaisten silmissä. Se on voimistanut huuhaapohjalta toimivien ilmastonmuutoksen kieltäjien viestiä.
Ymmärrän hyvin, että viesti ilmastonmuutoksesta on saatava perille. Kansakunnan on havahduttava todellisuuteen ja muokattava kulutuskäytöstään sen mukaisesti. Toisaalta sekoitus huomiohakuisia lausuntoja rahoituksestaan huolissaan olevilta tiedemiehiltä ja otsikkojen revittelyä myyntilukemistaan kiinnostuneelta medialta eivät aina palvele totuutta.
Viime vuosikymmenien aikana olemme kuulleet, kuinka otsonikato, epidemiat ja happosateet tulevat ja tappavat. Miltei joka kerta katastrofit ovat, onneksi, kuihtuneet vakavaksi mutta lopulta valtaosin hallittaviksi ongelmiksi.
Pelotteleva otsikointi ei ole aina herättänyt kansakuntaa toimintaan vaan päinvastoin. Miljoonat ihmiset eivät kuuntele ilmastotutkijoita,vaan huuhaataan toitottavia politiikkoja ja öljyfirmojen lobbareita. Kuten aina, maltillinen ja faktoihin pitäytyvä, spekulaatioita välttävä tiedotus toimii parhaiten tässäkin asiassa.
Soundtrack: Lena Horne, Stormy Weather