Paikattomuuden politiikkaa: oma ja kotiseudun etu eivät ole enää keskiössä
Yhdysvalloissa kansalliset aiheet ovat syrjäyttäneet paikalliset kysymykset erityisesti poliittisessa oikeistossa.
”Kaikki politiikka on paikallista.”
Legendaarisen kongressiedustaja ja puhemies Tip O’Neillin (D-Massachusetts) toteamus ohjasi molempien pääpuolueiden strategiaa vuosikymmeniä. Jokainen lakialoite ja päätös punnitaan siinä, miten se vaikuttaa tavallisten amerikkalaisten sekä yhteisöjen elämään.
Viime viikonloppuna osallistuin Georgia Association of Historians -organisaation vuosittaiseen konferenssiin. Esittelin tutkijaparini kanssa kirjoittamamme analyysin Marjorie Taylor Greenen poliittisesta noususta ja urasta Pohjois-Georgian vaalipiirissä, verraten sitä aikaisempaan vuosisataan alueen politiikassa.
Keskustelut kollegoiden kanssa sekä muut tutkimukset vahvistivat argumenttiamme. O’Neillin slogan on kääntynyt päälaelleen. Kaikki politiikka on nykyisin kansallista.
Greenen edustama alue on aikaisemminkin lähettänyt värikkäitä edustajia Yhdysvaltojen kongressiin. Sen asukkaat ovat historiallisesti olleet kallellaan populismiin ja henkseleitä paukuttaviin showmiehiin.
Silti, aikaisemmat edustajat tiesivät heidän uudelleenvalintansa riippuvan siitä, mitä he onnistuivat tuomaan kotiväelle tuliaisiksi Washingtonista. Liittovaltion projektit ja teollisuuden tukeminen kotiseudulla sekä muu siltarumpupolitiikka olivat heidän päivänpolitiikkansa keskiössä.
Tähän mennessä Greenen tuliaispussi on ollut tyhjä, mutta se ei ole vaikuttanut hänen kannatukseensa.
Greene on keskittynyt kansalliseen politiikkaan. Hän on ajanut Joe Bidenin sekä hänen hallintonsa jäsenten haastamista valtakunnanoikeuteen, Ukrainan aseistamisen lopettamista, sekä covid-varotoimien kieltämistä. Jokainen aloitteista on epäonnistunut.
Mitä kotiseutuun tulee, Greene on kritisoinut Georgian kasvavaa vihreä teknologia -sektoria, hänen oma vaalipiirinsä mukaan luettuna. Yritykset ovat satsanneet miljardeja dollareita sähköautotuotantoon osavaltiossa, luoden kymmeniä tuhansia hyväpalkkaisia työpaikkoja.
Tapaus Greene kiteyttää uuden amerikkalaisen poliittisen kulttuurin. Kansalliset kysymykset sekä performatiivinen suurten linjanvetojen politiikka ovat syrjäyttäneet paikalliset kysymykset – erityisesti poliittisessa oikeistossa.
Tämä on merkittävä muutos. Aikaisemmin demokraatit katsoivat politiikkaa enemmän liittovaltion tasolta, kun taas republikaanit rakensivat 1980-luvun kasvunsa vahvan paikallispolitiikan kivijalalle.
Mikä selittää muutoksen? Internet ja sen kyky ruokkia kaikukammiota yhdessä ideologisesti räätälöityjen uutiskanavien kanssa on osasyyllinen, mutta se ei selitä kaikkea. Tarjontaa ei ole ilman kysyntää.
Talous poliittisen käyttäytymisen keskimmäisenä ohjaajana on heikentynyt. Metapolitiikka ja yleinen vastarannankiiskeys ovat astuneet keskiöön.
Tämän kehityksen ymmärtäminen vaatii enemmän psykologeja ja sosiologeja kuin taloustieteilijöitä tai historioitsijoita.
Soundtrack: The Beatles, Across the Universe