Ovatko länsimaiset Hamasin tai Venäjän lipun heiluttajat tyhmiä vai pahoja?
Idealismi ilman realistista kuvaa todellisuudesta on parhaimmillaan haihattelevaa toiveajattelua ja pahimmillaan vaarallista fanatismia.
2
MIN
Kun katson yliopistojen kampuksilla Hamasin iskulauseita huutavia opiskelijoita, freelance-protestoijia sekä jopa joitain professoreita, pohdin, onko heidän pohjimmainen motiivinsa typeryys vai pahuus. Sama pätee republikaanisiin Venäjän propagandan äänitorviin.
Jos läntisestä demokratiasta ja ihmisoikeuksista nauttivat ja niitä puolustavat protestoijat hurraavat organisaatioille ja valtioille, jotka ovat täysin heidän julistamiaan arvoja vastaan, he joko kuvittelevat Hamasin tai Venäjän joko olevan jotain muuta mitä ne oikeasti ovat, tai sitten he oikeasti haluavat veristä totalitarismia.
Israelin tapaa käydä sotaa voi luonnollisesti kritisoida, ja voimme tuntea empatiaa palestiinalaisten ahdingolle olematta Hamasin kannattaja. Mutta jos protestoijat huutavat ”From river to the sea, Palestine shall be free” -iskulausetta tai ilmaisevat tukensa Hamasille, he käytännössä kannattavat kansanmurhaa.
Tahdon uskoa, että he ovat jonkin romanttisen antikolonialistisen aktivistisen vimman pauloissa. Kuten Judith Butler, ehkä he kuvittelevat Hamasin olevan osa globaalia vasemmistolaista ja edistyksellistä liikettä eikä toinen Isis.
Kun republikaanien syvä oikea pääty ilmaisee ymmärrystä tai jopa tukea Vladimir Putinin Venäjälle, toivon heidän olevan vain huonosti informoituja ja liki aivopestyjä oikeistomedian uhreja.
He kuvittelevat Venäjän olevan kristitty maa, jossa perinteiset arvot ovat kunniassa ja hyvä johtaja ajattelee kansansa etua läntisen woke-hysterian ja globalisaation puristuksessa. Moskovan puhtaat metrot ja länsimaalaiselle halpa limppu ruokakaupassa ovat bonus.
Idealismi ilman realistista kuvaa todellisuudesta on parhaimmillaan haihattelevaa toiveajattelua ja pahimmillaan vaarallista fanatismia. Hyödylliset idiootit ovat satunnaisesti löytäneet itsensä tukemasta liikkeitä, jotka ovat heidän edustamiaan arvoja vastaan, demokratiasta ihmisoikeuksiin.
”Hedelmistään puu tunnetaan” on tässäkin hyvä viisaus. Jos liike teurastaa lapsia ja iloitsee kuolleista siviileistä, sen tavoitteet eivät ole jalot, humaanit tai progressiiviset. Venäläiset ortodoksipapit siunaamassa siviilien niskaan suunnattuja ohjuksia on kristillisyyden vastakohta.
Johdonmukaisuus on hyve, erityisesti mitä lakien ja ihmisarvojen kunnioittamiseen tulee. Arvot ovat absoluuttisia. Jos niistä tulee tilannekohtaisia, ne eivät ole arvoja vaan poliittisia työkaluja.
Soundtrack: The Doobie Brothers, What a Fool Believes