Orjuuden historia jäi ristituleen: osatotuudet ja poliittiset intohimot vahingoittavat tiedettä
Floridan opetusohjelmalla on pieni, mutta liioiteltu pointti.
Floridan osavaltion koulutuksesta vastaavat viranomaiset julkistivat uuden ohjeistuksen, jonka mukaan orjuuden historiaa pitää opettaa.
Uusi opetusohjelma vaatii opettajia kertomaan muun tiedon ohessa, kuinka orjuus opetti joillekin afroamerikkalaisille taitoja, joista oli heille myöhemmin henkilökohtaista hyötyä. Historiallisia rotumellakoita käsitellessä opettajien pitää muistuttaa, että myös afroamerikkalaiset syyllistyivät niiden yhteydessä väkivaltaan.
Opetusohjelman muutos suututti liberaaleja ja kirvoitti opettajien ammattiliitolta vastalauseen. Varapresidentti Kamala Harris sanoi Floridan ”korvanneen historian valheilla”.
Kiista on malliesimerkki siitä, miten osatotuudet, ideologiset pakkomielteet, opetuksen politisointi sekä epätieteellinen vääristely ohjaavat opetusta. Ilmiö ei ole uusi tai rajoittunut vain yhteen poliittiseen ilmansuuntaan.
Vanhan viisauden mukaan historialliset tutkimukset kertovat aina kahdesta aikakaudesta: tutkimuksen kohteesta sekä vuosista, jolloin tutkimus tehtiin. Amerikkalaisen orjuuden historiallinen käsittely ja opetus ovat tästä malliesimerkkejä.
Ulrich Bonnell Phillipsin American Negro Slavery (1918) oli ensimmäinen merkittävä amerikkalaisen orjuuden tutkimus. Se näki orjuuden kouluna, joka opetti sivistymättömät afrikkalaiset elämään modernissa läntisessä maailmassa. Tosin jopa Phillips joutui myöntämään, ettei tästä koulusta valmistuttu.
Georgialaisen Phillipsin rasismi ja konfederaation sympatisointi heijastelivat aikakauden konservatiivista lost cause –tulkintaa, jonka mukaan afroamerikkalaiset olivat kyvyttömiä itsehallintoon. Samoin teki hänen agrumenttinsa, jonka mukaan orjuus oli taloudellisesti kannattamatonta mutta tehokas keino kontrolloida afroamerikkalaisia. Kirjan julkaisu ajoittuu amerikkalaisen rasismin historian pahimpiin vuosiin, jolloin rotuerottelu saavutti huippunsa.
Toisen maailmansodan jälkeen historioitsijat Kenneth Stampp ja Stanley Elkins sekä heidän seuraajansa tutkivat orjuuden vaikutuksia orjien psyykeeseen ja kulttuuriin. Nämä työt heijastivat omilla tavoillaan kansalaisoikeusliikkeen aikakauden arvoja.
Kirjassaan The Peculiar Institution (1956) Stampp painotti orjien vastarintaa. Hän kertoi orjien kapinoineen omistajiaan vastaan rikkomalla työkaluja tai tekemällä työnsä hitaasti ja huonosti – väkivaltaisista orjakapinoista puhumattakaan.
Elkinsin Slavery (1959) puolestaan käsitteli plantaasia jonkinlaisena subtrooppisena keskitysleirinä, joka teki orjista liki tahdottomia terrorin uhreja. Hänen tulkinnassaan orjuus tuhosi sen uhrien minuuden ja kyvyn vastustaa käsittelyään samalla tavalla kuin keskitysleiri vankiensa.
Vuonna 1974 Nobel-palkittu Robert Fogel ja Stanley Engerman synnyttivät myrskyn teoksellaan Time on the Cross. Kirja esitti, että orjat olivat paremmin ruokittuja ja asuivat paremmin kuin pohjoisen köyhät valkoiset teollisuusduunarit. He eivät yrittäneet valkopestä orjuutta tai väittää omistajien olevan hyviä ihmisiä: kyse oli rahallisen sijoituksen turvaamisesta (nuori miesorja maksoi nykyrahassa noin 50 000 euroa).
Samana vuonna Eugene Genovese julkaisi teoksen Roll, Jordan, Roll, jossa hän kertoi orjien luoneen voimakkaan ja omaperäisen kulttuurin, jonka vaikutteet näkyvät Yhdysvalloissa vielä tänään. Marxilaisen Genovesen mukaan orjuus oli pohjimmiltaan ihmisten välinen instituutio, jossa siteet yksilöiden välillä joskus ohittivat kapitalistisen voiton maksimoinnin.
Jokainen näistä teoksista ruokki vahvaa ja joskus kärjistynyttäkin debattia – kuten kaikki huomionarvoiset orjuutta käsittelevät kirjat niiden jälkeenkin. Orjuus on amerikkalaisen yhteiskunnan perisynti ja sen historiallisen kaksinaismoraalin kiteytymä ja liikuttaa edelleen amerikkalaisia enemmän kuin ehkä mikään muu jakso maan historiaa.
Orjuuden tutkimus ja opettaminen on erittäin vaikeaa. Siihen liittyy niin voimakkaita tunteita ja poliittisia signaaleja, että viileä tieteellinen analyysi katoaa helposti huutokuoron alle.
Floridan opetusohjelmalla on pieni, mutta liioiteltu pointti. Jotkut harvat orjat oppivat ammatin, joka vapauden koittaessa auttoi heitä saamaan työpaikan. Samanaikaisesti on helppo uskoa, että opetusohjelma ponnistaa tietoisesta yrityksestä vähätellä orjuuden negatiivista vaikutusta tai rasismin roolia Yhdysvaltojen historiassa.
Historia on elävä tiede, jossa jokainen uusi sukupolvi seisoo jättiläisten olkapäillä. Me tiedämme edellisten sukupolvien työn ja lisäämme siihen omien tutkimustemme tulokset. Samanaikaisesti historia elää jatkuvassa poliittisten vaikutusten ristitulessa.
George Orwell pohdiskeli, kuinka vaikeaa on nähdä kirkkaasti se, mikä on aivan nenän edessä. Tehtävästä tulee aikaisempaakin vaikeampi kun siihen yhdistetään tulehtuneita poliittisia motiiveja.
Soundtrack: The Allman Brothers Band, Whipping Post