Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Onko ympäristöliikkeiden aika ohi?

Marko Maunula
Blogit Americana 4.10.2013 16:21

Kansalaisoikeusliikkeet ovat tämän päivän Yhdysvalloissa pitkälti tarpeettomia, anekdootteihin tarttuvia reliikkejä vanhoilta huonoilta ajoilta. Ovatko ympäristöliikkeet matkalla samankaltaiseen turhuuteen?

Kun kuulen uutisissa satunnaisen maininnan Southern Christian Leadership Conferencesta, (SCLC), Congress for Racial Equalitysta (CORE), Rainbow Push Coalitionista, tai muusta vastaavasta afroamerikkalaisten kansalaisoikeuksia ajaneesta liikkeestä, päällimmäinen tuntemukseni on yleensä hämmennys. Miksi nämä organisaatiot ovat edelleen olemassa? Mitä hyötyä niistä on?

Martin Luther King, Jr. on korkealla sankareitteni listalla. King, Ralph David Abernathy, Fannie Lou Hamer, Joseph Lowery, Hosea Williams, Andrew Young, John Lewis, Modjeska Simkins, Ella Baker ja muut kansalaisoikeusliikkeen legendat osoittivat uskomatonta rohkeutta, kristillistä lähimmäisenrakkautta ja moraalista selkärankaa. Kaikista tapaamistani ihmisistä kukaan ei ole vakuuttanut tai inspiroinut minua enempää kuin Andrew Young.

Kansalaisoikeusjärjestöillä oli historiallinen tehtävä amerikkalaisen apartheidin purkamisessa. Ne eivät ainoastaan pelanneet merkittävää roolia ainoastaan afroamerikkalaisten nostamisessa täysvaltaisiksi kansalaisiksi; SCLC:n moraalinen, väkivallaton ja kristillinen viesti herätti myös miljoonien valkoisten omatunnot, tehden myös heistä moraalisempia ja parempia ihmisiä.

Ehkä paras testamentti kansalaisoikeusliikkeiden merkitykselle on, että ne tekivät itsestään tarpeettomia. Tänään Valkoista taloa isännöi musta mies. Työyhteisöni, naapurini, ystäväni sekä muu lähipiirini operoi melko suloisen välinpitämättöminä toistemme rusketusasteelle. Kansalaisoikeusliikettä ei tarvita, sillä valtiovalta on nyt afroamerikkalaisten ja muiden vähemmistöjen puolella. Rasismi ja rotusyrjintä ovat laittomia. Rasistit on marginalisoitu samaan porukkaan muiden kylähullujen kanssa. Mikään ei ole tietenkään täydellistä (muistanette tapaus Treyvon Martinin), mutta epäkohdat ovat tänään anekdotaalisia, ei institutionalisoituja.

Paikoitelleen vaikuttaa, että jotkut kansalaisoikeusjärjestöt ovat edelleen pystyssä pääasiassa henkilökohtaisista syistä. Ne tarjoavat vielä valokeiloja ja tilipusseja muutamille vanhan kaartin edustajille. Niiden johtohahmot manaavat esiin menneisyyden haamuja, keräävät hupenevia kolehteja, yrittävät löytää oikeutusta olemassaoloonsa uudessa Amerikassa. Paikoitellen niiden ympärille on keskittynyt jopa epäilyttäviä rotusutenöörejä, jotka vaikuttavat käyttävän asemaansa hyväkseen oman valtansa ja vaurautensa kasvattamiseksi.

Onko ympäristöliike tulossa samanlaiseen tienhaaraan?

Kun moderni ympäristöliike syntyi, nuoret aktivistit joutuivat paikoitellen herättämään kansakunnan apatiasta jopa kansalaistottelemattomuuden keinoin. Koijärven kaltaiset mediatempaukset sysäsivät suomalaiset ajattelemaan toimiensa ympäristövaikutuksia. Greenpeace on tehnyt myös arvokasta työtä tietoisuuden kasvattamiseksi. Ympäristöjärjestöt tekivät jopa niiden pilkkaajista parempia ihmisiä, iskostaen kierrätyksen ja energiansäästön ja ekologisesti kestävämmän kulutuksen periaatteet useimpien läntisten ihmisten kalloihin.

Nyt valtiot, suuryritykset ja kansainväliset organisaatiot ovat ottaneet ympäristökysymykset agendoihinsa. Presidentti Obama puhui vaalikampanjansa aikana jatkuvasti vihreästä energiasta. Valtiot ympäri maailmaa pyrkivät yhteistyöhön päästöjen ja yleisen saastumisen hidastamiseksi. Järkevää ja tehokasta ympäristöpolitiikkaa tehdään yhä aktiivisemmin ja yhä korkeammalla tasolla. Vihreä politiikka on-luojan kiitos-astunut marginaaleista politiikan valokeiloihin.

Ovatko ympäristöjärjestöt vielä tarpeellisia, vai onko niistä vaarassa kehittyä ponnettomia aktivistien puuhakerhoja? Onko kansalaistottelemattomuus ja suora toiminta tällä hetkellä enää rakentavaa, vai kääntyykö se jo mahdollisesti jo jopa tekijöidensä hyviä aikomuksia vastaan? Mitä hyötyä Greenpeacen Venäjän tempauksesta kokonaiskuvassa on? Auttaako vai vahingoittaako se aktivistien asiaa? Olisiko mahdollisesti parempi toimia Arctic Forum Foundationin tai muiden institutionaalisten organisaatioiden kautta?

Kansalaistottelemattomuus on paikoitellen tärkeää ja joskus jopa ainoa moraalinen tapa toimia. Dietrich Bonhoeffer sanoi jotenkin siihen malliin, että joskus kristityn ei pidä ainoastaan irtautua sortavan koneiston rattaista, vaan heittää itsensä kapulaksi rattaisiin. Toisaalta, kansalaistottelemattomuus ei ole itseisarvo, ja sen käytön pitää olla huolellisesti harkittua ja moraalisesti kestävää sekä motivoitua. Muuten edessä on tuntemusten ohjaama anarkia.

Soundtrack: Arcade Fire, Ocean of Noise.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Raukon kommentista jokainen voi päätellä miten hienon ja älykkään tyypin ajatuksista saammekaan nauttia.

TaRa kirjoitti:
”Raukon kommentista jokainen voi päätellä miten hienon ja älykkään tyypin ajatuksista saammekaan nauttia.”

No nyt ollaan jo hyvin läheillä tilannetta, että TaRa:n kommentissa on jotain asiasisältöä. Vaikka hän aloittaa asiallisuuteen pyrkimisen varovaisesti itsestäänselvyyden toteamisella, niin minusta se on aplodien arvoinen suoritus.
Onhan siinä lievä muita lukijoita aliarvioiva sävy, mutta sen saa anteeksi, kun yritys on vilpitön. :)

”Miksi nämä organisaatiot ovat edelleen olemassa? Mitä hyötyä niistä on?”

Suomessa vastaava ilmiö on nähtävissä erilaisten sotaveteraanijärjestöjen kohdalla. Ja vastaus on tietysti: ne ovat olemassa lähinnä itseään varten. Organisaatioista hyötyvät taloudellisesti monet, vaikka niiden varsinainen olemassaolon tarkoitus onkin kadonnut. Järjestöjä perustettaessa ei ole mietitty milloin ja miten niiden purkaminen tapahtuisi ja kun varallisuutta&tuloja on, ei näin tapahdukaan.

1Suomalainen,

Sotaveteraanijärjestö on todellakin perustettu alunperinkin sotaveteraaneja itseään, eli jäseniään varten. Kansalaisoikeus- tai luonnonsuojelujärjestöjä ei ole perustettu hoitamaan jäsentensä asioita, vaan niille on perustettaessa määritelty erilaiset tavoitteet.

En ole edelleenkään vakuuttunut, että Maunula olisi ollut tosissaan kirjoittaessaan että tarve niille on poistunut. Eihän kukaan voi oikeasti olla niin vieraantunut todellisuudesta.

Oli aika, jolloin ”aktivistien” sijaan puhuttiin ”painostusryhmistä” (”Pressure Groups”). Jälkimmäinen määre kertoo selkeästi, mistä on kysymys. Eli kansanvaltaisen demokratiakoneiston tahdon muuntamisesta painostajien toivomaan suuntaan.

Ympäristöliikkeiden ja kaikenlaisten humaanisten likkeiden aika alkaa olla ohi. Ihmisiä tulee lisää ja lisää sitä tahtia, ettei kukaan ehdi enää auttamaan heitä. Eikä luontoa, se on jo tuhottu ja tuho ruokkii jo itse itseään.
Ihmiskunnassa itsekkyys lisääntyy. Pelastukoon ken voi ja jokainen huolehtikoon itsestään. Vajoamme takaisin keskiaikaan, julmuuteen ja pimeyteen. Hyvinvointivaltio, köyhistä ja vähäosaisista huolehtiminen oli vain lyhyt vaihe historiassa.

Painostusryhmä on oikein osuva nimi, mutta ei ainoastaan GP:lle, vaan etenkin esimerkiksi kaasu- ja öljyteolisuuden lobbareille.

Ympäristöliikkeet ovat muuttuneet poliittisiksi puolueiksi. Ympäristö on ehkä jo sivuosassa. Nyt käsitellään yhteiskunnan rakenteita ja ollaan luomassa monasti utopioista realistisia poliittisia oppeja. Kaikkeen vihersosialismi ei sovi. Yhteiskunnan toimeentulo ja pysyminen turvaa antavana vaatii toimivan talouden,vihreiden tekemät temput ovat romuttamassa taloutta ja yhteiskuntaa, kohta ei ole varaa säästää. Suomen on pystyttävä tuottamaan automaatiolla vanhenevan väestön elatus ja huolto, verotuksen suuntaaminen automaation verottamiseen hidastaa työttömyyden kasvua. Kaikki eivät voi olla tutkijoina yliopistoilla ja tehdä politiikkaa verorahoilla,eivätkä kaikki voi olla viihdeteollisuuden palveluksessa , jonkun on maksettava lippujen hinta ja verot,ne tulevat tuotannosta, joka on aineellisten tuotteiden tekemistä.

Alpo puhuu nyt aivan tarpeettomasti monikossa. Kaikki ympäristöliikkeet eivät ole muuttuneet poliittisiksi puolueiksi. Ympäristöjärjestöistä ei oikein mikään.

Muutenkin asiat voi priorisoida myös toisin päin kuin Alpo. Esimerkiksi elinkelpoisen ympäristön voi nostaa rahan edelle. Mutta nämä ovat näitä arvovalintoja, jotka jokainen tekee omien arvojensa pohjalta.
Olisi tosi kiva kyllä nähdä se Alpon utopia, jossa ei ole elinkelpoista ympäristöä, mutta kaikilla on riittävästi rahaa.

Varavoltaire: ”Oli aika, jolloin ”aktivistien” sijaan puhuttiin ”painostusryhmistä” (”Pressure Groups”). Jälkimmäinen määre kertoo selkeästi, mistä on kysymys. Eli kansanvaltaisen demokratiakoneiston tahdon muuntamisesta painostajien toivomaan suuntaan.”

Yhteiskunnassa on aina virallisia tai epävirallisia painostusryhmiä, jotka pyrkivät politiikkaa viemään tiettyyn suuntaan, eihän tuo mitenkään demokratian kanssa ole ristiriidassa. Minusta on positiivista, jos tällaisia ryhmiä on, kunhan eivät lue itseään demokratian ulkopuolelle.

Severiteekkari: ”Onko ympäristöliikkeiden aika ohi? Voisi samantien kysyä onko feministiliikkeiden, vapaa-ajattelijoiden ja ihmisoikeusjärjestöjen aika ohi? Onko SETA enää tarpeellinen kun tasa-arvoinen avioliittolaki varmasti tulee pian?”

Ei niiden tarvitse vaipua historiaan, mutta kyllähän niiden tulee järkeistää ohjelmiaan maailman muuttuessa. Ei fanatismia ja radikalismia tarvita, jos pääosa tavoitteista on jo toteutunut. Ei länsimaissa tarvita ihmisoikeus- tai feminismifanaatikkoja, koska oikeudet ovat jo maailman parhaimmat. Heitä tarvitaan länsimaiden ulkopuolisissa maissa, jos jossakin. Kyllä vähemmistöjen suojelijoita tarvitaan, mutta he ajavat asemaansa paremmin maltillisella kuin radikaalilla toiminnalla. Ei ole tarvetta radikaaliin toimintaan.

Pekka toi siskonsakin mukanaan (sinänsä osuva nälväisy, onko hän neiti?)

Kun kuulen sanan ”aktivisti”, nousevat niskakarvat pystyyn. Mieleen tulee riehuja.

Uskon että ympäritöliikkeet ovat tarpeellisia koska ne ovat piikkejä ahneiden yhteiskuntien lihassa. En tuomitse ahneutta sinänsä, mutta kun mukana on (niinkuin usein on) täydellinen piittaamattomuus niin eihän siitä kenellekään hyvä mieli tule, tuskinpa ”TaRallekaan”.

Jiokaisella kansalaisliikkeellä tulisi ohjelmoitu ”kuolema” joka toteutuisi kun tehtävä on suoritettu (jäsenet ikääntyneet), näin tulisi tilaa uusille liikkeille, eihän niitä maailmassa tungokseen saakka tarvita.

Joku sisäinen palo nuorisoa siihen kuitenkin ajaa.

Kansalaisliikkeet ovat pitkälti nuorisoliikkeitä ja kun tiedetään että järki olisi saanut vielä kasvaa…tulee hutilointia ja tahroja maineeseen, mistä TaRa`kin sai syyn nalkuttaa.

DuPont: Painostusryhmät ovat toki legitiimejä ilmiöitä demokratioissa. Mutta kun ne käyttävät laittomia ja/tai väkivaltaisia keinoja pyrkiessään vaikuttamaan demokraattisten päätöksentekojärjestelmien sisältöön, ne sanoutuvat irti demokraattisesta päätöksenteosta, johon väkivalta ja laittomuus eivät kuulu.

Greenpeacen ideologian ja strategisten päämäärien määrittelijöiden tulisi tietenkin hyväksyä myös vastustajiensa samansisältöiset toimintatavat.

varavoltti,

Laittomuus, silloin kun toimitaan kansalaistottelemattomuuden periaatteita noudattaen, ei minusta ole demokratian vastaista. Päinvastoin. Se on usein toimivan kansanvallan ja kehityksen edellytys.
Väkivalta on sitten kokonaan toinen asia.

Onko GP joskus ilmoittanut, että se ei hyväksy kansalaistottelemattomuutta ”vastapuolen” harjoittamana, vai mistä kumpuaa tämä vaatimuksesi GP:lle sen hyväksymisestä?

Varavoltaire: ”Greenpeacen ideologian ja strategisten päämäärien määrittelijöiden tulisi tietenkin hyväksyä myös vastustajiensa samansisältöiset toimintatavat.”

Tuossa on pointti! Mikä ihme Greenpeace on tuomitsemaan Venäjää, jos itsekin irtautuu kv. oikeuksista ja toimintatavoista?

”Laittomuus, silloin kun toimitaan kansalaistottelemattomuuden periaatteita noudattaen, ei minusta ole demokratian vastaista”

Mielelläni kuulisin Raukon määritelmän periaatteista, jotka sallivat lain rikkomisen yhdessä tarkoituksessa, mutta eivät tarjoa porsaanreikää tehdä vähän mitä sattuu.

Nimittäin heti kun aletaan kannattaa painostusryhmien oikeutta rikkoa lakia, syntyy mahdollisuus tehdä makuasia siitä, mikä on mahdollista.

Kun katsoo modernien painostusryhmien historiaa (Animalia, EVR, Greenpeace, erilaiset anarkistijärjestöt), niin huomaa että siellä ollaan aika valmiita aiheuttamaan isoa välillistä tai jopa suoraa vahinkoa ja myös tekemään väkivaltaa henkilöitä kohtaan. Puhutaan ulkoparlamentaarisista vaikutuskeinoista, ja kysymys on nimenomaan epädemokraattisista suorista keinoista.

Muutos 2011 ajaa suoraa kansanvaltaa. Se voi olla vähän tyhmä idea, mutta eduskunnan säätämän lain rikkominen ”kansanvallan” toteuttamiseksi ei varmasti ole yhtään parempi.

Sivumennen – onko nykyinen jumalanpilkkalaki onnistunut? Saako sitä vastustaa ulkoparlamentaarisesti ”loukkaamistarkoituksessa herjaa sitä, mitä uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä”?

Eero,

En hyväksy lain rikkomista muuten kuin kansalaistottelemattomuuden periaatteita noudattaen.
Siis:
1) Toiminta tapahtuu avoimesti omilla kasvoilla ja ilman viranomaisten välttelyä
2) Tekijä on valmis ottamaan vastaan teosta säädetyn sanktion ja korvaukset.
3) Toiminta on väkivallatonta.

Esimerkiksi EVR ei täytä likimainkaan kansalaistottelemattomuuden kriteerejä, joten se on aivan normaalia rikollisuutta

Rajojen kokeilu on tuottoisaa toimintaa, se on aikoja sitten Greenpeace`ssa havaittu.

Jokainen näkee että se ei ole enää kansalaisliike vaan liikeyritys suurine rahoineen, joita ei edes veroteta? Se uhrasi joukon jäsenistään ”venäläiseen rulettiin”…istunevat puolet jäljellä olevista elinvuosistaan venäläisissä vankiloissa sillä välin kun Venäjä pumppaa kaasut ja öljyt jäämeren pohjasta.

Kun Venäjän kanssa ryhtyy rulettiin, niin revolverin rullassa on kuusi patruunaa, olisi aikuisten ihmisten pitänyt edes sen verran käsittää.

Se öljy tulee länsimaiseen kulutukseen…myös Greenpeac- paattien polttoaineeksi. Sen avulla kulkee suuhunpantava myös Pekan ja kumppaneiden ruokapöytiin.

Nipottaja,

Kyllä GP on kansanliike, mutta demokraattisesti johdettu se ei ole, kuten eivät ole yrityksetkään.

Se, että väität GP:n uhranneen osan aktivisteistaan, on minusta niin raukkamaista artivistien vähättelyä, että tuskin sinussa olisi missään olosuhteissa naista seisomaan sen takana omana itsenäsi.
GP:n aktivistit ovat oikeustoimikelpoisempia, itsenäisempiä ja rohkeampia, kuin sinä voit koskaan edes kuvitella tulevasi.Siksi väite, että joku olisi heitä ylhäältä ohjeistanut tai pakottanut toimimaan, on absurdi.

Tässä tapauksessa operaation salliminenkin oli selvää ihmisten uhraamista koska oli jo etukäteen päivän selvää kuinka siinä tulee käymään.

Pekka taitaa taas olla kiihkeällä tuulella…jos luulet minua naiseksi, korjaan olen toista sukupuolta, jos taas sanoit sen loukkaamismielessä, sen hyväksyn, vaikkei se kovin lennokas lausahdus ollutkaan.

Eikä ole sekään kovin lennokasta kun lisäilet omia sanojasi puheisiini. Lisäksi vähän johdonmukaisuutta…henkilö on joko oikeustoimikelpoinen tai sitten ei ole. Kertoisitko Pekka onko joku jotain siltä väliltä?

Se on ihan mukava kun tunteet kuohuvat mutta kun tuohtuneena kirjoittaa niin tulos voi joskus olla mitä sattuu.

Tällä hetkellä kannattaisi toivoa että nämä Venäjällä istuvat aktivistit todettaisiin ei oikeustoimikelpoisiksi eli syyntakeettomiksi (mitä he ehkä ovatkin).

Nirpottaja,

Kun kirjoitin, että sinussa ei ole naista seisomaan sanojesi takana, tarkoitin sitä vähän vastaavana kielikuvana kuin ”olla miestä”.
”Olla miestä”, kun valitettavasti tarkoittaa nyky todellisuudessa juuri sitä, että kyyristelee pelkurimaisesti anonymiteetin suojissa. Aivan kuten totesit omalta kohdaltasi tilanteen olevan.
Naisissa taas on usein sitä Sini Saarelan kaltaista ryhtiä ja rohkeutta laittaa itsensä oikeasti ”peliin”.

ps. Suomessa alle 18 vuotiaat ovat rajoitetusti oikeustoimikelpoisia.

Näitä luetaan juuri nyt