Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Onko YK:n ihmisoikeusneuvosto huono vitsi?

Marko Maunula
Blogit Americana 1.3.2013 15:20

YK:n ihmisoikeusneuvosto tapaa parhaillaan Genevessä. Reformi-yrityksistään huolimatta neuvosto on edelleen oikean ihmisoikeus-taistelun irvikuva. Neuvoston seuraava varapuheenjohtaja tulee Mauritaniasta: maasta, jossa jopa 20 prosenttia väestöstä elää orjuudessa.

Oikeisto on usein kritisoinut ihmisoikeusneuvostoa, syyttäen sitä organisaatioksi, jossa diktatuurit saavat tilaisuuden syyttää demokratioita ihmisoikeuksien loukkauksista. He ovat oikeassa.

Muistamme edelleen, kuinka ihmisoikeusneuvosto ylisti Muammar Gaddafin Libyaa, vain viikkoja ennen kun diktaattori aloitti verisen kampanjan kansannousua vastaan. Mm. Saudi-Arabia, Syyria, Venezuela, Kuuba ja Pohjois-Korea kiittivät raportissa Libyan sitoutumista ihmisoikeuksien edistämiseen.

Eräs neuvoston seuraavista varapuheenjohtajista on sheikki Ahmed Ould Zahaf Mauritaniasta. Valinta on irvokas, ottaen huomioon, että orjuus on eräs nykymaailman pahimpia ihmisoikeusongelmia. Asiantuntija-arvioiden mukaan maailmassa on tällä hetkellä enemmän orjia kuin koskaan ihmiskunnan historiassa: noin 27 miljoonaa. Mauritania on orjuus-ongelman keskipiste koko maailmassa.

YK:n ihmisoikeusneuvosto on nykymuodossaan vitsi, jossa politiikka pelaa tärkeämpää roolia kuin oikea moraali ja etiikka, perustavaa laatua olevista ihmisoikeuksista puhumattakaan. Ymmärrän sen puolestapuhujien logiikan: he haluavat synnyttää vuoropuhelua ja kannustaa ihmisoikeuksia kutsumalla kaikki valtiot saman pöydän ääreen.

Valitettavasti tämä ei toimi. Ihmisoikeudet ovat moraalisia absoluutteja, ei poliittisesti määriteltäviä muuttujia. Poliittinen logiikka on ihmisoikeusneuvoston tapauksessa synnyttänyt tragikoomisen organisaation, joka ainoastaan levittää kyynisyyttä koko YK:ta kohtaan. Ja pitkälti ansaitusti.

Soundtrack: Ali Farka Touré & Toumani Diabaté – Debe.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

”Ihmisoikeudet ovat moraalisia absoluutteja.”

Ei taida olla aivan noinkaan. Ihmismaailmassahan asiat ovat yleensä niin kuin ne halutaan nähdä ja miten ne tosiaan määritellään, myös poliittisesti. Olisiko tosiasiassa aiheellista ja oikein edes määrittää yhtäläisiä sääntöjä eli tässä tapauksessa ihmisoikeuksia kaikkiin maailman hyvin erilaisiin oloihin? Tässäkin on kysymys arvovalinnasta, joka sekään ei siis ole moraalinen absoluutti eli ikuisesti pysyvä periaate. Absoluuttina voisi toimia vain jokin jumalallinen olento, joka kerta kaikkiaan sanoisi, mikä on oikein ja miten asioiden on aina oltava, ”iankaikkisesti”.

Tarkoitan, että tulevaisuudessaan varmaan pidetään joitakin nykymaailman itsestäänselvyyksiä ihmisoikeuksien vastaisina menneisyyden epäkohtina. En nyt kylmiltään osaa mitään erikoista nimetä, sellaisen tajuaminenhan on paljolti tulevaisuuden asia.
Mutta tarkoitusta valaistaksemme ja ajatuskokeena olettakaamme, että toisen työssä olemista pidettäisiin joskus orjuuden muotona. Silloin kaikki toimivat osakkaina omissa yrityksissään tai osuuskunnissa. Ehkä on keksitty kokonaan uudenlaisiakin työyksiköitä. Tai sitten robotit jo tekevät työt. Työtä pidetään jo sinänsä ihmisoikeuksien vastaisena.
Samoin lasten kohtelua silloisessa menneisyydessä pidetään ehkä joskus sortona. Taloudellisen eriarvoisuuden salliminen ehkä nähdään moraalisena vääryytenä ja epäkohtana. Eläimet kenties sisällytetään elollisten olentojen oikeuksien julistukseen.

Kirjoittaja tietysti tarkoittaa absoluutillaan ihmisen mittaista olotilaa eli yleismaailmallisia, voimassa olevia näkemyksiä ja sääntöjä. Nythän ne on määritelty ennen kaikkea YK:n Ihmisoikeuksien julistuksessa vuodelta 1948, jonka sanomaa on myöhemmin täsmennetty. Mutta periaatteiden käytännön tulkinta ja soveltaminen on joka tapauksessa jonkin verran eri asia.

Mitkä länsimaat ja jiiden suurfirmat muuten hyötyvät halvalla orjavoimalla tuotetuista kaluista ?

Eikös tämä samainen YK:n ihmisoikeusneuvosto ole lukuisia kertoja tuominnut Israelin jättäen arabimaiden ihmisoikeusloukkaukset vaille huomiota? Enemmistön ääni ei aina tarkoita oikeudenmukaisuutta.
Maunula: ”Ihmisoikeudet ovat moraalisia absoluutteja, ei poliittisesti määriteltäviä muuttujia.”
Näin kai pitäisi olla, mutta näin vaan ei ole. Ihmisoikeus- ja vapauskäsitykset kun vaihtelevat maasta toiseen.

Niinpä. Ja Suomen poliittinen eliitti julisti maansurun kun maa ei päässyt tämän tekopyhäseuran määräaikaisjäseneksi ahkerasta pyrkimisestä huolimatta.

Islamin valtiollisen/uskonnollisen/ideologisen yhteistyön järjestö (OIC) pyrkii kaappaamaan YK:n ihmisoikeuksien määrittelyn Allahille. Pitkään on ajettu islamin erityisasemaa erityisen loukkaamattomana uskontona suhteessa muihin ynnä sen myötä erityissanktioita.

Suomikin on määritellyt kantansa tähän pyrkimykseen, mutta missikisoihin, ravituloksiin ja gaalatuloksiin keskittyneeltä medialta ei ole riittänyt voimavaroja perehtyä tämäntyyppisiin kieltämättä vähän pitkäpiimäisiin kysymyksiin.

Islamin valtiollisen/uskonnollisen/ideologisen yhteistyön järjestö (OIC) pyrkii kaappaamaan YK:n ihmisoikeuksien määrittelyn Allahille. Pitkään on ajettu islamin erityisasemaa erityisen loukkaamattomana uskontona suhteessa muihin ynnä sen myötä erityissanktioita.

Suomikin on määritellyt kantansa tähän pyrkimykseen, mutta missikisoihin, ravituloksiin ja gaalatuloksiin keskittyneeltä medialta ei ole riittänyt voimavaroja perehtyä tämäntyyppisiin kieltämättä vähän pitkäpiimäisiin kysymyksiin.

Tuosta maansurusta en ole kuullutkaan. Tämä pumppu on melko uusi. Siinä länsimailla, johon uskon Suomenkin kuuluvan, on 7 maan kiintiö. Suomi ei ole ollut edes ehdolla. Kukin maa on 3 vuotta jäsen ja tuo Mauritania on erovuorossa tänä vuonna.
Mutta mitään en ymmärrä mutta vastustan minä vaan.

Kirjoittaja huutelee taas melko korkean hevosen selästä. Ensimmäinen askel minkälaiseen tahansa rauhanomaiseen kehitykseen on se, että osapuolet ovat kansainvälisessä ympäristössä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Se, että ihmisoikeuksien ideologiaa käytetään politiikan välineenä ei ole mitään uutta. Konfliktipoliitikot oikeistosta ja muualta pyrkivät hajottamaan sitä vähääkin järjestystä mikä on saatu luotua, ja pyrkivät vain oma vallanhimo mielessään luomaan tilaa jossa ainut oikeus on vahvimman oikeus – eivätkä ihmisoikeudet koska niistä on niin kiusallisen vaikea sopia tai ”ne eivät vain toimi”.

Näitä luetaan juuri nyt