Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Onko väkivalta amerikkalainen ongelma?

Marko Maunula
Blogit Americana 10.11.2013 16:55

Yhdysvallat on väkivaltainen maa. Yhdysvallat ei ole väkivaltainen maa. Yhdysvallat on skitsofreeninen. Yhdysvallat koostuu useista eri valtioista ja kansakunnista.

Colin Woodardin artikkeli Yhdysvaltojen alueellisista eroista suhtautumisessä väkivaltaan on osittautunut internet-hitiksi, ja hyvästä syystä. Woodardin artikkeli osoittaa, että usko aseoikeuksiin, suhtautuminen väkivaltaan ymmärrettävänä konfliktien ratkaisemisen keinona ja kuolemanrangaistuksen käyttö vaihtelevat radikaalisti Yhdysvaltojen eri osissa. Alueelliset erot puolestaan johtuvat maan eri osien historiasta, alkaen niiden syntyhetkistä. Yhdysvaltojen historiaan perehtyneille Woodardin pointit eivät ole uusia, mutta artikkeli tuo ne hyvin laajemman lukijakunnan tietoisuuteen.

Pohjois-Amerikka ei koskaan kehittynyt yhden suuren suunnitelman inspiroimana. Jopa englantilaisten aloittamat siirtokunnat erosivat kaikki toisistaan taloudellisesti, kulturaalisesti, uskonnollisesti, sosiaalisesti ja-niiden myötä-poliittisesti. Yhdysvallat on tilkkutäkki, ei tiukasti fokusoitunut projekti.

Virginia ja laajempi Chesapeaken lahden alue (1607-) varttui tupakan myötä plantaasinomistajien ja aristokraattia leikkivien kavaljeerien dominoimaksi luokkayhteiskunnaksi. Uuden Englannin (1620-) puritaanit perustivat mantereelle sen ensimmäisen yrityksen utopiaksi, uskonnon saneleman sosiaalisen muokkausprojektin. Syvä Etelä (1670-) alkoi taipaleensa Karibian jatkeena, orjatalouden läpikotaisin leimaamana jälki-feudalistisena kokeiluna.

Tämän lisäksi Uudet Alankomaat (nykyinen New York), Uusi Ruotsi (Delawaren laakso), Pennsylvanian uskonnollista vapautta painottava anabaptistien ja kveekareiden dominoima alue, Louisiana ja Meksikonlahden rannikko sekä Appalakit toivat alueelle skottilais-irlantilaisia, hollantilaisia, saksalaisia, espanjalaisia, ranskalaisia, ja jopa ruotsalaisia sekä suomalaisia varhaisia asukkaita. Kun itärannikolle saapuneet siirtolaiset muuttivat länteen, he yleensä pysyttelivät suurinpiirtein samoilla leveyspiireillä, levittäen alueensa kulttuuria syvemmälle sisämaahan, mutta paikoitellen lännen kulttuuri muuttui itsenäisemmäksi ja epäluuloisammaksi idän eliittejä kohtaan.

Lisää tähän soppaan 1800-luvulla alkanut irlantilaisten, juutalaisten, venäläisten, puolalaisten, italialaisten, skandinaavien, ym. massasiirtolaisuus sekä 1900-luvun afroamerikkalaisten joukkoliikkeet ja sodanjälkeinen muuttoliike pohjoisesta Etelän aurinkovyöhykkeelle, niin kakofoninen soppa on valmis. Silti, alueelliset erot ovat osoittautuneet todella sitkeähenkisiksi voimiksi, ja allekirjoittaisin Woodardin teesin pääpiirteet.

Itse painottaisin, että kuva on tosin vieläkin monimuotoisempi. Atlantan ja sitä ympäröivän Georgian väliset jännitteet toistuvat monissa muissa Etelän suurkaupungeissa. Kuten vanha vitsi sanoo, Atlantan ja ympäristön raja kulkee siinä, missä ihmiset ryhtyvät ajattelemaan, että Easy Riderissä oli onnellinen loppu. Itse tutkimani Etelä-Carolinan rannikkoalueiden sekä osavaltion pohjois- sekä länsiosien välinen kulturaalinen ja taloudellinen kuilu on jo vuosisatoja muokannut sen politiikkaa.

Woodardin mainitsemat alueelliset erot suhtautumisessa väkivaltaan ovat valtaosin oikeassa. Etelä on, rodusta riippumatta, pöyristyttävän väkivaltainen alue, kun taas Uusi Englanti on vähemmän vakivaltainen kuin esimerkiksi Suomi.

Artikkelin meta-tason opetus ja merkittävyys piilevät sen laajemmassa kuvassa koskien alueellisten erojen syntyä ja syvyyttä. Suosittelen sen huolellista lukemista jokaiselle, joka kuvittelee, television tai jopa rajallisen matkustamisen perusteella, tuntevansa Yhdysvallat.

Soundtrack: Grateful Dead, Truckin’.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Sosiaaliset ongelmat kasautuvat aina ja kaikkialla pienen porukan niskoille niin meillä kuin muuallakin ja väkivaltaisuus on vahvasti sidoksissa muihin sosiaalisiin ongelmiin: Syrjäytyneisyyteen, näköalattomuuteen, työttömyyteen, mielenterveus- ja ennen kaikkea päihdeongelmiin.

Suomestakin on sanottu korkean viranomaisen suulla että keskittymällä muutaman tuhannen tunnistettavaan riskiryhmään tilanteen kohentamiseen väkivaltatilastot puhdistuisivat dramaattisesti. 80% kaikista väkivaltarikoksista tekee pieni moniongelmainen joukko.

En usko tilanteen olevan USA:ssakaan tätä ihmeellisempi. Henkirikosten jakautuminen korreloi todennäköisesti käänteisesti tutkittavana olevan alueen sosialisen hyvinvoinnin kanssa, ts. slummissa pääset todennäköisemmin hengestäsi kuin ylemmän keskiluokan lähiöissä.

”Etelä on, rodusta riippumatta, pöyristyttävän väkivaltainen alue”

Matkustapa sieltä USAsta etelään, niin pöyristys muuttuu varsin pian tajuttomuudeksi ;-)

t: bussimatka Keski-Amerikan halki

USA ei ole samalla tavalla väkivaltainen kuin Suomi.
Kokemusta on Oklahomasta, North Carolinasta, Floridasta, Washington DC:stä, New Yorkista (City) ja Vermontista.
Siellä saa kulkea rauhassa ilman että känniläisten räyhääjien takia pitäisi vaihtaa kadun toiselle puolelle.
Esimerkiksi jos New Yorkin subway – tai DC:n metro asemalla avaa kaljapullon niin lähtö on niinkin komea että kaljaveikon jalka osuu maahan vasta joka viidennellä askeleella.
Väkivaltaiseksi maan tekee sekä poliisin että tavallisten kansalaisten holtiton aseen käyttö, joka perustuu parikymmentä vuotta sitten Hellerin komitean täysin väärään tulkintaan perustuslain toisesta lisäyksestä.

Äskettäin Valkoisen talon edessä virkamiesten työsulun aikana ilmeisen häiriintynyt musta nainen vauva takapenkillään ajoi poliisien puomiin ja lähti pakoon. Poliisi blockasi ja ampui hengiltä.
Tänään tapahtui tällainenkin juttu
https://socialreader.com/me/content/lDY8R?chid=141478&_p=trending&utm_source=wp&utm_medium=Widgets&utm_campaign=wpsrTrendingExternal-1-opt

”Esimerkiksi jos New Yorkin subway – tai DC:n metro asemalla avaa kaljapullon niin lähtö on niinkin komea että kaljaveikon jalka osuu maahan vasta joka viidennellä askeleella.”

Et sitten mitenkään viitsisi olla ”himasmoimatta” ympäri maailmaa?

Väkivalta ei ole Yhdysvaltalainen ongelma. Väkivalta tosin on paha ongelma myös Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen väkivalta on siten poikkeuksellinen että he ovat onnistuneet levittämään sitä pysyvästi suurimpaan osaan koko maailmaa. Muilla väkivalta esiintyy yleensä vain kotimaassa.

Väkivalta on suoraviivaista toimintaa, ja se sopii amerikkalaiseen suoraviivaiseen ajatusmaailmaan.
Tulipa mieleen kongressiedustajan ratkaisumalli Afganistanin tilanteeseen ajoilta, kun maassa oli Taleban-hallinto:
”Tapetaan niiden johtajat, ja käännytetään kansa kristinuskoon.”
Suuri maa on toki suhtautumisessa väkivaltaan kirjava, mutta sen koko historia on väkivallan kyllästämä, ja se heijastuu myös sen suhtautumisessa ulkomaailmaan.
http://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_of_United_States_military_operations

Väkivallan taustalla on myös se, ett USA on ryöstömurhaamalla pystytetty muualta muuttaneiden valoittajien luomus, mikä surmasi intiaaneja ja ryösti maat. Selviä rikoksia, mitkä on pyhitetty. Herkkä liipasinsormi yhdistyneenä käsitykseen, että ongelmat pitää ratkaista aseilla ja väkivallallla heijastuu myös sotaisena ulkopolitiikkana ja USAa voi pitää terroristivaltiona, joka sanelee muille elämisen sääntöjä.

”Matkustapa sieltä USAsta etelään, niin pöyristys muuttuu varsin pian tajuttomuudeksi ;-)
t: bussimatka Keski-Amerikan halki”
USA:sta etelään alkaa Väli-Amerikka. Meksikosta etelään Keski – Amerikka tälle ”Himaselle” tiedoksi.

Maunula mainitsi New Yorkin alueen ”Uudeksi Alankomaaksi”. Tämä on oikein mutta kun hän mainitsi Pennsylvanian uskonnolliset alueet niin mainittakoon että kyseessä on New Holland ”Uusi Hollanti”. Siellä asuvat mm 1700-lukua elävät amishit. Usein luullaan tästä syystä että he tulevat Hollannista mutta porukka on lähtöisin Saksasta.

Aseiden saatavuus on ongelma. Osavaltioilla on tiukkojakin asehankintaa rajoittavia säännöksiä mutta niitä on helppo kiertää. Siksi suurin osa väkivallasta tapahtuu juuri ampuma-aseilla, joita on lähes joka kodissa ja erittäin tulivoimaisiakin.
Muutama kuukausi sitten alihankkijan töissä ollut entinen matruusi ampui kymmenkunta työntekijää Merivoimien esikunnassa Wash. DC:ssä. Edellisenä viikonloppuna ammuskelussa kuoli USA:ssa 57 henkeä. Silti tiukempia sääntöjä (esim. taustakontrolli ostajille) ei kongressissa ole saatu läpi.

Poliisi lähtee siitä että kiinniotettava on aina aseistettu ja asetta käytetään siksi herkästi ja ylilyöntejä sattuu. Tavallisen tallaajan eläminen esim. Uudessa Englannissa on kuitenkin erittäin rauhallista.

Tapanainen: USA:ssa on ollut vuodesta 1998 voimassa National Instant Criminal Background Check System (NICS) jolla tarkistetaan jokaisen aseenostajan taustat. Tuo on liittovaltiotasoinen laki ja sen toimeenpanoa valvoo liittovaltion poliisi eli FBI.

Tunteenpalolla keuhkoaminen voi olla terapeuttista mutta aikaansaa yleensä keuhkoajasta pöljän vaikutelman kun tosiasiat eivät vastaa ideologiaa.

Tuolta voit katsoa virallista statistiikkaa: http://www.fbi.gov/stats-services/crimestats

Tuossa toinen mielenkiintoinen tilastolähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_intentional_homicide_rate

Väkivaltaa pelkäävät ja siitä pauhaavat suurinpaan ääneen ne jotka viettävät kaikkein turvatuinta elämää ja joiden mahdollisuus kohdata väkivaltaa muuallakin kuin omissa mielikuvissaan on kaikkein pienin.

Tämä Tarahan onkin oikein asiantuntija USA:n aserikosten osalta. Hän tarjoaa ”jokaisen aseenostajan taustaselvitykseksi” NICS’ iä, jota oikein FBI valvoo. NICS on lyhenne sanoista ”National Instant Criminal Background Check System ”=(NICS) eli poliisilta saatava paperi ettei ole ehdonalaisessa oleva rikollinen. Valvontavastuu on lisenssin omaavalla asekauppiaalla.

Mistä rikolliset hankkivat sitten aseensa? Kaveri ostaa kuten syyskuussa sattui New Jerseyssä. Ehdonalainen omisti AR15 rynnäkkökiväärin, revolverin ja haulikon. Pani talonsa tuleen ja ampui palomiehen ja 2 poliisia.
Tai sitten asemarkkinoilta, joissa yksityiset myyvät aseita toisilleen. Taustoja tarkistetaan harvoin jos koskaan.
Vuosittain varastetaan n 300 000 asetta murtojen yhteydessä kun asekaappipakkoa ei ole. Monella on käsiase makuuhuoneen piirongin laatikossa.

USA:ssa on 89 asetta 100 asukasta kohden. Iso-Britanniassa 6. Murhista tehdään ampuma-aseilla n 60% USA:ssa, Englannissa 6,6 ja Suomessa 19,8.
Monissa massamurhissa on ollut kyse henkisesti sairaista. Vaikka aseen myyminen sellaiselle on kielletty niin sitä ei valvo oikeastaan kukaan.

Viimeaikaisten kouluampumisten jälkeen Obaman hallinto julkaisi seuraavan ohjelman (kun ei ollut kuullut tämän palstan neropateista)
Obaman asehillintäohjelman pääkohdat:

. Taustaselvitysten porsaanreikien sulkeminen, jotta aseet saadaan pidettyä pois vääristä käsistä
2. sotilastyyppisten rynnäkköaseiden ja ylisuurien lippaiden kieltäminen ja ottamalla käyttöön muut talonpoikaisjärkiset keinot aseväkivallan vähentämiseksi
3. Tekemällä koulut turvallisemmiksi
4. Parantamalla pääsyä mielenterveyspalveluihin

Tämäkään ohjelma ei vielä vaadi lääkärintodistusta mielenterveydestä. Sen kieltänee joku perustuslain lisäyksistä.

TaRa kirjoitti:
”Tapanainen: USA:ssa on ollut vuodesta 1998 voimassa National Instant Criminal Background Check System (NICS) jolla tarkistetaan jokaisen aseenostajan taustat. Tuo on liittovaltiotasoinen laki ja sen toimeenpanoa valvoo liittovaltion poliisi eli FBI.”

Ja jatkoi:
”Tunteenpalolla keuhkoaminen voi olla terapeuttista mutta aikaansaa yleensä keuhkoajasta pöljän vaikutelman kun tosiasiat eivät vastaa ideologiaa.”

Hehe.

Näitä luetaan juuri nyt