Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Onko pomo palkkansa väärtti?

Blogit Americana 18.2.2012 16:55
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kasvava keskustelu amerikkalaisista tuloeroista on kohdistunut myös yritysjohtajien käsistä riistäytyneisiin palkkoihin. Vuonna 1980 amerikkalaiset yritysjohtajat ansaitsivat keskimäärin 40 kertaa työntekijöidensä keskituloa enemmän. Tänään suhdeluku on 325:1.

Teoria yritysjohtajien sitouttamisesta yrityksiin osakeoptioiden sekä muiden performanssiin sidottujen palkkioiden avulla kehittyi 1970-luvulla. Michael Jensenin ja William H. Mecklingin aiheesta vuonna 1976 julkaisema teksti, Theory of the firm: Managerial behaviour, agency costs and ownership structure, nousi erääksi viime vuosikymmenten siteeratuimmista alan kirjoituksista.

Ajatus, että pomon palkkion suuruus riippuu firman tuloksesta on maalaisjärjelläkin ihan hyvä. Teoria toimii, mutta käytännön toteutus on osoittautunut kinkkisemmäksi: yritysjohtajien palkkiot ovat yhä erkaantuneempia firmojen itseasiallisesta tuloksesta.

Kun bonuksiin ja osakeoptioihin pitkälti luottava palkkiosysteemi kehittyi, yritysmaailmaan ilmestyi pian palkkakonsultteja, jotka auttoivat yritysjohtajia neuvottelemaan mahdollisimman hyvätuloiset työsopimukset. Terävien johtajien ja konsulttien tiimit laativat sopimuksia, jotka takasivat johtajille vankat bonukset – kävi yritykselle miltei miten tahansa.

Countrywide-asuntolainapankin toimitusjohtaja Angelo Mozilo tienasi firman palveluksessa kaikkiaan 520 miljoonaa dollaria, vaikka finanssikriisissä ryvettyneen firman osakkeet ovat olleet dramaattisessa laskussa. Chesapeake Energyn pomo Aubrey McClendon tienasi vuonna 2009 kaikkiaan 114 miljoonaa dollaria, vaikka edellisenä vuonna firman osakkeiden arvo oli laskenut liki 60 prosenttia. Vastaavia esimerkkejä riittää internetin täydeltä.

Yritysjohtajien on ollut melko helppo vaatia itselleen astronomisia palkkioita, sillä tähtijohtajan kultti elää edelleen vahvana. Tunnetuimmista johtajista on tullut mediatähtiä, ja tavalliset rivipomotkin ovat saaneet ripauksen ammattikunnan gloriasta. Mediassa monesta pomosta on tullut liki tärkempi kuin heidän edustamansa yritys.

Miten tämä vaikuttaa meihin? Ellet satu olemaan sijoittaja, huippujohtajien palkkojen vaikutus elämääsi on välillinen, mutta kulturaalisesti merkittävä.

Systeemi, jossa johtaja tienaa paikoitellen jopa 1737 kertaa enemmän kuin työntekijöiden keskiarvo (United Health Groupin CEO tienasi viime vuonna 102 miljoonaa dollaria, ja firman työntekijöiden keskipalkka oli $58700), heijastaa yhteiskunnan jakautumista sekä työn arvostuksen vääristymistä.

Suuren yrityksen johtaminen voi olla vaikeaa ja stressaavaa puuhaa, mutta tuskin 1737 kertaa raskaampaa kuin vaikkapa laskutuksen työpöydän ääressä raataminen, tai pottuuntuneiden asiakkaiden valitusten kuuntelu 40 tuntia viikossa. Yhden yksilön nostaminen muka korvaamattomaksi suureksi johtajaksi laskee muiden työntekijöiden-sekä jopa koko yhteiskunnan-työmoraalia sekä vääristää meidän arvomaailmaamme.

Joidenkin johtajien, konsulttien, sekä akateemisten systeemin kannattajien piiristä on tullut vauhtisokea ja sisäänpäinkääntynyt joukkio, joka on hienojen teorioidensa avulla irtaantunut konkreettisesta todellisuudesta. Astronominen palkkakehitys heijastaa samaa atomistisen individualismin illuusiota sekä Ayn Rand -huuhaata, joka näyttää vallanneen osan oikeistolaisista älyköistä ja operaattoreista.

Jatkuvasti kasvavat tuloerot, joiden eräs ilmentymä johtajien palkkakehitys on, muodostavat poliittisen, moraalisen, ja taloudellisen aikapommin, jonka ratkaisun olisi löydyttävä pian. Teekutsujen ja Occupy Wall Street -liikkeiden suosio jopa vahvan kapitalistisessa ja individualistisessa Yhdysvalloissa osoittaa muutospaineiden voimakkuuden.

Soundtrack: Joe Walsh, Life’s Been Good.