Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Onko pomo palkkansa väärtti?

Marko Maunula
Blogit Americana 18.2.2012 16:55

Kasvava keskustelu amerikkalaisista tuloeroista on kohdistunut myös yritysjohtajien käsistä riistäytyneisiin palkkoihin. Vuonna 1980 amerikkalaiset yritysjohtajat ansaitsivat keskimäärin 40 kertaa työntekijöidensä keskituloa enemmän. Tänään suhdeluku on 325:1.

Teoria yritysjohtajien sitouttamisesta yrityksiin osakeoptioiden sekä muiden performanssiin sidottujen palkkioiden avulla kehittyi 1970-luvulla. Michael Jensenin ja William H. Mecklingin aiheesta vuonna 1976 julkaisema teksti, Theory of the firm: Managerial behaviour, agency costs and ownership structure, nousi erääksi viime vuosikymmenten siteeratuimmista alan kirjoituksista.

Ajatus, että pomon palkkion suuruus riippuu firman tuloksesta on maalaisjärjelläkin ihan hyvä. Teoria toimii, mutta käytännön toteutus on osoittautunut kinkkisemmäksi: yritysjohtajien palkkiot ovat yhä erkaantuneempia firmojen itseasiallisesta tuloksesta.

Kun bonuksiin ja osakeoptioihin pitkälti luottava palkkiosysteemi kehittyi, yritysmaailmaan ilmestyi pian palkkakonsultteja, jotka auttoivat yritysjohtajia neuvottelemaan mahdollisimman hyvätuloiset työsopimukset. Terävien johtajien ja konsulttien tiimit laativat sopimuksia, jotka takasivat johtajille vankat bonukset – kävi yritykselle miltei miten tahansa.

Countrywide-asuntolainapankin toimitusjohtaja Angelo Mozilo tienasi firman palveluksessa kaikkiaan 520 miljoonaa dollaria, vaikka finanssikriisissä ryvettyneen firman osakkeet ovat olleet dramaattisessa laskussa. Chesapeake Energyn pomo Aubrey McClendon tienasi vuonna 2009 kaikkiaan 114 miljoonaa dollaria, vaikka edellisenä vuonna firman osakkeiden arvo oli laskenut liki 60 prosenttia. Vastaavia esimerkkejä riittää internetin täydeltä.

Yritysjohtajien on ollut melko helppo vaatia itselleen astronomisia palkkioita, sillä tähtijohtajan kultti elää edelleen vahvana. Tunnetuimmista johtajista on tullut mediatähtiä, ja tavalliset rivipomotkin ovat saaneet ripauksen ammattikunnan gloriasta. Mediassa monesta pomosta on tullut liki tärkempi kuin heidän edustamansa yritys.

Miten tämä vaikuttaa meihin? Ellet satu olemaan sijoittaja, huippujohtajien palkkojen vaikutus elämääsi on välillinen, mutta kulturaalisesti merkittävä.

Systeemi, jossa johtaja tienaa paikoitellen jopa 1737 kertaa enemmän kuin työntekijöiden keskiarvo (United Health Groupin CEO tienasi viime vuonna 102 miljoonaa dollaria, ja firman työntekijöiden keskipalkka oli $58700), heijastaa yhteiskunnan jakautumista sekä työn arvostuksen vääristymistä.

Suuren yrityksen johtaminen voi olla vaikeaa ja stressaavaa puuhaa, mutta tuskin 1737 kertaa raskaampaa kuin vaikkapa laskutuksen työpöydän ääressä raataminen, tai pottuuntuneiden asiakkaiden valitusten kuuntelu 40 tuntia viikossa. Yhden yksilön nostaminen muka korvaamattomaksi suureksi johtajaksi laskee muiden työntekijöiden-sekä jopa koko yhteiskunnan-työmoraalia sekä vääristää meidän arvomaailmaamme.

Joidenkin johtajien, konsulttien, sekä akateemisten systeemin kannattajien piiristä on tullut vauhtisokea ja sisäänpäinkääntynyt joukkio, joka on hienojen teorioidensa avulla irtaantunut konkreettisesta todellisuudesta. Astronominen palkkakehitys heijastaa samaa atomistisen individualismin illuusiota sekä Ayn Rand -huuhaata, joka näyttää vallanneen osan oikeistolaisista älyköistä ja operaattoreista.

Jatkuvasti kasvavat tuloerot, joiden eräs ilmentymä johtajien palkkakehitys on, muodostavat poliittisen, moraalisen, ja taloudellisen aikapommin, jonka ratkaisun olisi löydyttävä pian. Teekutsujen ja Occupy Wall Street -liikkeiden suosio jopa vahvan kapitalistisessa ja individualistisessa Yhdysvalloissa osoittaa muutospaineiden voimakkuuden.

Soundtrack: Joe Walsh, Life’s Been Good.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

En oikeesti jaksa uskoa , että pomot on sen ihmeellisimpiä kuin me ihmiset yleensä.Kaiken lisäksi
he delekoivat hommansa alamaisilleen , mutta kyllä kiitoksen tehdystä työstä vastaanottaa POMO, MIKSI?Kyllä työläinenkin on palkkansa ansainnut, mutta miksi korotukset ovat vain kymmeniä € ?????
POMOILLA aivan liian suuret tulot , KYLLÄ jokainen osaa kukkoilla jos on aihetta.Ehdottomasti heidän palkat täytyisi puolittaa, sittenkin on ihan liikaa tehtyyn oikeaan työhön nähden.
Kenenkään työ ei ole niin kallisarvoista jotta siitä saa kymmeniä tuhansia €/kk.
Palkkojen arvo kk kohden korkeintaan 5000€ se kyllä riittää normaaliin elämiseen.
PAHASTI PIELEEN ON HOIDETTU POMOJEN PALKAT!!!!!!!!!!

Asia on niinkin, että heikkotahtoiset osakkeenomistajat ja hallituksen jäsenet sallivat sen että heitä riistetään ja heillä keinotellaan. Nehän ovat rahamiehiä, niin ei oikeis säälitäkään. He ovat kerrassaan pöljiä, sillä tämä lisää työläisissä kaunaa ja katkeruutta sekä halua tehdä sutta. Sosialismikaan ei olisi pelastus, kun siellä huijaus oli vileä kovempaa.

Miksi vuorelle kiivetään? Koska se on siellä.
Miksi astronomisia palkkioita saadaan? Koska se on mahdollista.
Miksi se on mahdollista? Koska kun minä annan sinulle sen sinulle ja sinä annat sen minulle.
Koska me päätämme sen toistemme hallituksissa.

Tämä darwinistinen ihmiskäsitys, joka erityisesti liike-elämässä kukoistaa ajaa kyllä ihmisen lopulliseen perikatoon.En väitä etteikö ihminen olisi pohjimmiltaan itsekäs- varmasti on mutta meille on annettu myös tahto toimia toisin vain halutessamme.
Onhan nämä palkkaerot nyt ihan älyttömiä eikä mistään todellisuudesta.Samanlaisia kakkapyllyjä ne johtajatkin ovat. Ja henkilöpalvonta on lopulta vain oman sisäisen tyhjyyden peittämistä.

Kun herrain palkat ovat nousseet yli kaikkien tuottavuuslukujen, niin varmaan he ovat öitä valvoneet, jatkuvasti olleet huolissaan firmasta ja Suomesta. laiminlyöneet perhettään, uhranneet oman terveytensä ja vapaansa firmalle. Ja onko nämä palkkiot edes riittäviä ja tulevatko herrat edes siedettävästi toimeen. Eivät sillä ne nousevat jatkuvasti eli he elävät niukkuudessa ja jopa puutteessa. Ja verottajakin vie kovasti. Oikeastaan he ovat työllistämisen isiä,joten ha ansaitsevat kunnon korvaukset. Työstä puhuvat ministerit eivät työllistä, joten isoille pomoille täysi verovapaus esim. kutakin sataa työllistettyä kohti prosentti veronalennusta ja tuhannen työpaikan jälkeen valtio olisi annissa.

Perustelut joilla suuria optioita on rakenneltu eivät ole pitäviä. Pohjaton ahneus on ainoa jolla kaverille on vastapalvelusta vastaan on järjestetty mahtioptiot. Ei ole hyvinäkään aikoina kysyntää näistä pomoista ulkomaille, jolla pääosin optioita perusteltu, eikä sitoutumista ole tapahtunut.
Jos omistajat tyhmyyttään maksavat pois miljooniaan sopii, mutta verojen välttely on moraalitonta.

Lyhyt vastaus otsikon kysymykseen on: tietenkään ei ole. Minkään yrityksen menestys ei ole pelkästään eikä edes ensisijaisesti ylimmän johdon ansiota, vaan menestyksen saavuttamiseen tarvitaan koko henkilöstön työpanos. Sen vuoksi mahdolliset tulospalkkiot tulisikin aina jakaa koko henkilöstölle, oikeudenmukaisimmin palkkaukseen suhteutettuna. Ylimmän johdon kohtuullinen palkkataso suuryrityksissä löytynee suunnilleen siltä tasolta, minkä Suomen valtio maksaa ylimmälle johdolleen, esim. presidentille ja pääministerille. Tämähän on tosin vain murto-osa nykyisestä yritysjohdon palkkatasosta. Eri asia on sitten se, että mikäli johtajistolla on myös osakkeita omistuksessaan, kuuluu heille toki samat osinkotulot kuin muillekin osakkaille. Nykykäytäntö on kuitenkin mahdollistanut sen, että vain osa yrityksen voitosta päätyy osakkaiden tuloksi, kun toimiva johto pystyy vetämään itselleen kohtuuttoman suuren osuuden yrityksen taloudellisesta tuloksesta. Ongelma on maailmanlaajuinen ja ratkaisuakin pitäisi etsiä vähintäänkin EU:n puitteissa. Palkkiokäytännön kohtuullistaminen voisi olla kilpailuetukin, sillä hintoja voitaisiin hieman alentaakin ylisuurista tulospalkkioista luopumalla ja tietenkin tämmöinen toimintaperiaatteiden tervehdyttäminen toisi firmalle myös goodwilliä asiakkaiden parissa.

”Onko pomo palkkansa väärtti?”
Ei ole.

Kyllä pomo on palkkansa arvoinen, mutta vain jos hän tekee johtajan työt, jos yritys menestyy ja menestys on osoitetattavissa johtajan erityiseksi aikaansaannokseksi. Valitettavasti edellytyksistä jo ensimmäinen kusee. Niin muualla kuin meilläkin.

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2007/02/kumpujen-yosta-kalevalanpaivan.html

Ja viimeisen kiistaton osoittaminen on sattuman lauppaa. Sekin.

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2012/02/miten-kavi-mustalaisen-hevosen.html

Henkilölle,joka tietää mitä yrityksen pitää tehdä ja saa sen teetetyksi,voidaan maksaa mitä vain.
Ongelman ylisuurista palkoista tekee se,että useimmat johtajat istuvat valmiiksi katetussa pöydässä ilman omaa ansiotaan ja ahmivat enemmän kuin oman osuutensa.

Hyvä ja aiheellinen teksti. Mutta kielenhuoltoa Atlantan-kirjeenvaihtaja tarvitsisi (”kulturaalinen”, ”CEO” jne.). Oli pakko hieraista silmiä, onko tämä käännetty kiireessä englannista.

Olen ollut työelämässä sekä Suomessa että ulkomailla yli 30 vuotta enkä ole kohdannut taidoiltaan ja tiedoiltaan vielä yhtään ns. huippujohtajaa. Tavallisia pulliaisia he ovat kaikki paitsi narsistisen luonteenlaadun omaavat, jotka jättävät jälkeensä yleensä sekaisin olevan työyhteisön. Mutta CV:stä tämä ei valitettavasti ilmene.