Onko Obaman valitsema tuomari rasisti?

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Presidentti Obaman valinta Korkeimman oikeuden tuomariksi, Sonia Sotomayor, on julkisessa ristitulessa. Republikaanit syyttävät KO:n (todennäköisesti) ensimmäistä latino-tuomaria rasismista.

Syytösten taustalla on Sotomayorin puhe University of Californian Berkeleyn kampuksella vuodelta 2001. Sotomayor kommentoi puheessaan Sandra Day O’Connorin (KO:n entinen jäsen) lausuntoa, jossa hän sanoi uskovansa, että ”viisas vanha mies ja viisas vanha nainen tulevat samaan johtopäätökseen laillisissa tapauksissa.”

”Toivoisin, että viisas latina-nainen rikkaine elämänkokemuksineen tekee useammin parempia päätöksiä kuin valkoinen mies, joka ei ole elänyt samaa elämää,” Sotomayor sanoi.

Radiopersoona Rush Limbaugh syytti alkuviikosta Sotomayoria rasismista, ja viimeaikoina pahasta puheripulista kärsinyt Newt Gingrich liittyi pian kuoroon. Entinen kongressiedustaja Tom Tancredo veti pohjat puhumalla jopa ”Latino KKK:sta.”

Rasismisyytökset ovat naurettavia, tyyppiesimerkkejä keinotekoisesta ja rakennetusta raivosta. Silti, Sotomayorin lausunto oli mielestäni typerä ja pohjimmiltaan jopa vaarallinen. Tuomarin puhe edustaa identiteettipolitiikan pimeää puolta.

Identiteettipolitiikka saapui amerikkalaiseen keskusteluun 1960-luvun New Left -liikkeen mukana. Uuden vasemmiston edustajat hylkäsivät vanhan vasemmiston jyrkän materialistisen politiikan. Vähemmistöjen oikeuksista huolestuneet aktivistit ryhtyivät painottamaan etnistä identiteettiä, rotua, ja sukupuoliasioita politiikan uutena polttopisteenä.

Yhdysvallat on muuttunut, eikä kukaan voi kiistää uuden vasemmiston merkitystä uuden, ihailtavan moniarvoisen ja rotuasioissa maailman ehkä edistyksellisimmän maan muokkaamisessa. Mutta sukupuoleen, seksuaalisiin taipumuksiin, ja rodulliseen identiteettiin liian vahvasti perustuva minäkuva ei ole aina hyväksi.

Vedän työssäni satunnaisesti afroamerikkalaisen historian luentosarjan. Opiskelijani ovat usein yllättyneitä ja joskus jopa häiriintyneitä, että valkoinen mies opettaa afroamerikkalaista historiaa. ”Kukaan valkoinen ei voi täysin ymmärtää afroamerikkalaista kulttuuria tai historiaa” on tuttu ja usein toistuva väite.

Tämä on, tietenkin, surkea argumentti. Samalla logiikalla vain viikingit voivat kirjoittaa viikinkien historian, ja antiikin kreikkalaiset oman tarinansa. Lisäksi se on kahlitseva ja pohjimmiltaan narsistinen asenne, eikä ota huomioon afroamerikkalaisen kulttuurin monimuotoisuutta: ”Minun afroamerikkalainen kokemukseni on ainoa oikea ja aito tulkinta.”

Sotomayorin valitettava lausunto pursuaa pohjimmiltaan samasta lähteestä. Se painottaa sukupuolta ja etnistä perimää yli yksilöllisyyden. Ajatus, että tiettyyn rotuun kuuluminen antaa jollekulle erityisiä lahjoja ja etuja on pohjimmiltaan arveluttava, ellei jopa rasistinen.

Sotomayor on erinomainen tuomari. Ei rotunsa tai sukupuolensa ansiosta, tai niistä huolimatta. Hän on hyvä tuomari, sillä hänen koulutuksensa, tuomionsa, ja logiikkansa ovat valtaosin erinomaisia. Sukuelimillä tai rusketuksen asteella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Soundtrack: Sly and the Family Stone, Stand (koko albumi).