Onko Eurooppa vapaaehtoisesti tekemässä itsestään Yhdysvaltojen vasallin?
Suuren kriisin aikana Eurooppa nojautui Yhdysvaltoihin ja odotti sen johtajuutta. Se ei ole Euroopan eikä Yhdysvaltojen etu.
Amerikkalainen Jeremy Shapiro ja saksalainen Jana Puglierin, kaksi arvostettua transatlanttisten suhteiden tutkijaa, analysoivat Euroopan riippuvuutta Yhdysvalloista turvallisuuspolitiikkaa ruotivassa War on the Rocks –verkkojulkaisussa.
Viime vuosina vanhan mantereen riippuvuus Yhdysvalloista on ainoastaan syventynyt, kirjoittajat argumentoivat. Syynä ovat kasvavat erot taloudellisessa ja sotilaallisessa voimassa yhdistettynä Euroopan sisäiseen kyvyttömyyteen toimia laajamittaisesti ja päättäväisesti edes kriisien hetkellä.
Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen Yhdysvaltojen talous on dramaattisesti kasvattanut etumatkaansa Eurooppaan. Vuonna 2008 EU:n (Iso-Britannia mukaan luettuna) talous oli suurempi kuin Yhdysvaltojen: 16,2 biljoonaa dollaria vastaan 14,7 biljoonaa dollaria. Tänään Yhdysvaltojen talous on kooltaan jo 25 biljoonaa dollaria, kun taas EU:n ja Iso-Britannian talous on yhteenlaskettuna 19,8 biljoonan dollarin kokoinen.
Yhdysvaltojen dynaaminen talous osaltaan vahvistaa sen asemaa verrattuna Eurooppaan. Amerikkalaiset yritykset dominoivat sosiaalista mediaa ja ovat tehneet viime aikojen merkittävimmät it-innovaatiot, tekoäly mukaan luettuna. Puheet, joissa Eurooppa ja euro haastaisivat Yhdysvallat ja dollarin ovat hiipuneet.
Myös sotilaallisessa voimassa Yhdysvallat on entisestään kasvattanut etumatkaansa Eurooppaan. Olipa kyse sitten puolustukseen ohjatuista määrärahoista tai korkean teknologian asejärjestelmistä, yksikään demokraattinen valtio tai edes EU yhdessä ei kykene tarjoamaan vastavoimaa amerikkalaiselle sotilasmahdille.
Venäjän kiihdytettyä imperialistista projektiaan helmikuussa 2022, Euroopan kritiikki amerikkalaista ylivarustelua kohtaan osoittautui ontoksi räksytykseksi. Yhdysvalloista tuli jälleen vapaan maailman asevarikko, jonka tuki Ukrainalle on välttämätöntä Venäjän valloitussodan pysäyttämiseksi – ja toivottavasti Venäjän ajamiseksi takaisin omien rajojensa sisälle.
Barack Obaman presidenttikaudesta alkaen Yhdysvallat on hieman irrottautunut Euroopasta, rohkaissut mannerta ottamaan enemmän vastuuta omista tapahtumistaan. Presidentti Donald Trump kritisoi jo avoimesti koko toisen maailmansodan jälkeistä turvallisuus- ja kauppajärjestelmää.
Euroopan johtajat ymmärsivät yskän ja puhuivat tarpeesta varautua Yhdysvaltojen poliittisiin muutoksiin. Silti jo ensimmäisen suuren kriisin aikana Eurooppa nojautui Yhdysvaltoihin ja odotti sen johtajuutta. Malliesimerkki löytyy Saksasta. Liittokansleri Olaf Scholtz ilmoitti, ettei maa suostu luovuttamaan Ukrainalle Leopardeja, ellei Yhdysvallat sitoudu antamaan omia Abrams-tankkejaan.
Kirjoittajat pelkäävät Euroopan tekevän itsestään Yhdysvaltojen vasallin, vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestaan. EU:n jäsenvaltiot tarvitsevat edelleen Yhdysvaltoja ottamaan ohjat ja sovittelemaan kansallisten erimielisyyksien kanssa painivien eurooppalaisten valtioiden välit.
Eurooppa on jälleen luovuttamassa pois omaa ulkopoliittista liikkumavaraansa vastineeksi Yhdysvaltojen tarjoamasta turvallisuudesta. Tämä ei ole kirjoittajien mukaan Euroopan eikä Yhdysvaltojen etu. Tulevaisuuden geopoliittiset haasteet vaativat vahvaa ja yhtenäistä Eurooppaa.
Soundtrack: Kraftwerk, Trans Europa Express