Onko amerikkalainen demokratia vaarassa?
Amerikkalaisen politiikan hysteria on surkuhupaisaa seurattavaa. 1990-luvulta alkaen presidentinvaaleista on tullut liki apokalyptisia tapahtumia. Molempien osapuolten mielestä vastustajan voitto tarkoittaa heidän tuntemansa Amerikan tuhoa.
Joka neljäs vuosi demokraatit ja republikaanit huokuvat raivoa ja epätoivoa. Vaaligallupien lukeminen on aktivistien heroiinia. Kiivaat some- ja kapakkakeskustelut koettelevat vankkojakin ystävyyssuhteita.
Siitä huolimatta erot ehdokkaiden välillä ovat yleensä melko pieniä. Kiistat koskevat muutaman prosenttiyksikön erimielisyyksiä verotuksessa tai liittovaltion osallistuvuuden optimaalista määrää. Kuten Henry Kissinger sanoi: ”Ihmiset taistelevat rajuimmin, kun panokset ovat pieniä.”
Hysteria ja yliampuminen ovat olleet pahimmillaan rasittavia ilmiöitä. Mutta tämän vaalikauden aikana olen ryhtynyt pohtimaan, millaista vahinkoa Donald Trumpin presidenttiys aiheuttaisi Yhdysvalloille.
Kävin tiistaina kuuntelemassa Andrew Sullivanin puhuvan Emory Universityssa. Englantilaissyntyinen konservatiivinen ja katolinen kommentaattori on eräs kielialueen kiinnostavimpia pohdiskelijoita. Sullivan ei ole kannattanut republikaania presidentiksi sitten George W. Bushin ensimmäisen kauden, mutta hän on edelleen konservatiivi burkelais–oakeshottilaisesta koulukunnasta.
Sullivan tutki puheessaan amerikkalaisen demokratian nykytilaa Platonin Valtion kautta. Platonin tekstin kuvailema tyranni syntyy demokraattiselta pohjalta. Hän astuu valtaan populistisin metodein, kritisoimalla eliittejä ja lupaamalla seuraajilleen vaurautta ja valtaa. Hallitsemalla häntä seuraavia väkijoukkoja tyranni ryhtyy eliminoimaan vastustajiaan.
Tyranni on mielihalujensa vanki, joka ei osaa suhtautua muihin ihmisiin tasavertaisesti. Tyrannilla ei ole ystäviä, eikä hän kykene erottamaan totuutta ja oikeutta omista mielihaluistaan. Koska tyranni ei hyväksy kritiikkiä ja pelkää kostoa sekä polittisia kilpailijoita, hän karkoittaa tai tuhoaa toisinajattelijat.
Jotkut asiat ovat muuttuneet matkalla antiikin Kreikasta tämän päivän Yhdysvaltoihin, Sullivan sanoi, mutta Platon tarjoaa melko osuvan kuvauksen Trumpin modus operandista ja persoonasta.
Trumpin kyvyttömyys sietää kritiikkiä, karkea käytös, persous imartelulle sekä täydellinen sokeus omille heikkouksille ovat huolellisesti dokumentoituja, eikä Sullivanin puhe juuri tarjonnut näiltä osin uutta tietoa. Puheen lopussa Sullivanin toistuvat varoitukset Trumpin halusta vahingoittaa amerikkalaisia instituutioita ja perustuslakia kuulostivat apokalyptisiltä mutta pelottavan mahdollisilta.
Trump on toistuvasti ilmaissut halunsa kaventaa sananvapautta ja tehdä journalistien haastamisesta oikeuteen helpompaa. Saturday Night Liven satiirinen tulkinta Trumpista sai hänet tällä viikolla vaatimaan koko ohjelman lopettamista. Vaatimukset Hillary Clintonin vangitsemisesta ja muslimien maahantulon kieltämisestä ovat myös Trumpin asialistalla.
Shiia-republikaanien kuristusote kongressista on rajoittanut sen toimintakykyä, lähes estäen kompromissit sekä rakentavan yhteistyön. Valkoinen talo on täyttänyt poliittisen tyhjiön, kasvattaen presidentti-instituution merkitystä viime vuosien aikana.
Seuraava presidentti nimittää todennäköisesti kaksi tai kolme korkeimman oikeuden tuomaria. Jos Trumpista tulee presidentti, on vaikea kuvitella, että hän nimittäisi ketään muuta kuin täysin samanmielisiä Trumpin liehittelijöitä. Trumpismin jäljet pysyisivät amerikkalaisessa yhteiskunnassa jopa vuosikymmeniä.
Trumpin sekoitus tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä Yhdysvaltojen perustuslaista ja poliittisista traditioista on vaarallinen voima, erityisesti yhdistettynä hänen onnettomaan itsehillintäänsä ja kyvyttömyyteensä arvioida omia toimiaan objektiivisesti.
Keskiviikkona viimeisen Trump–Clinton-väittelyn päätteeksi Trump sanoi, että jos hän häviää vaalit, hän ei välttämättä hyväksy vaalien tulosta ja tunnusta Clintonia voittajaksi. Demokratia tai yli kaksisataa vuotta vanha perinne, jossa häviäjä onnittelee voittajaa ja vetoaa kansalliseen yhtenäisyyteen, eivät merkitse Trumpille mitään. Torstaina Trump sanoi, vain puoliksi leikillään, että hän hyväksyy vaalien tuloksen – jos hän voittaa.
Tämä vitsi ei ole enää hauska, vaan oikeasti pelottava.
Soundtrack: Tom Russell, Road to Bayamon: