Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Oikeusvaltio vaatii viritystä

Marko Maunula
Blogit Americana 3.9.2011 12:26

Suomi on oikeusvaltio, mutta suomalainen oikeusjärjestelmä tarvitsee yhden uudistuksen: double jeopardy -suojan. Tapaus Anneli Auer on jälleen muistuttanut uudistuksen tarpeesta.

Suomalainen oikeuslaitos on valtaosin tehokas ja humaani, ja siihen on hyvä luottaa. Silti, yksi tahra häiritsee suomalaista oikeuskäytäntöä: syyttäjien oikeus valittaa tuomioista, sekä sen seurauksena syntyvä pitkäaikainen epäilyksen ja vankilan varjo syyttömiksi julistettujen ihmisten ylle.

Ottamatta mitenkään kantaa Anneli Auerin syyllisyyteen tai syyttömyyteen, uutiset poliisin kotietsinnästä Auerin asuntoon, vain viikkoja hovioikeuden tuomion jälkeen, sopii huonosti ymmärrykseeni länsimaisesta oikeuskäsityksestä.

Amerikkalaisessa oikeuslaitoksessa on puutteensa, mutta sen double jeopardy -suojaus on hieno periaate: epäiltyä ei voi syyttää kahdesti samasta rikoksesta. Jos oikeus on todennut henkilön syyttömäksi, virkavallalla ei ole oikeutta yrittää naulata epäiltyä uudelleen samassa tai eri oikeusistuimessa.

Poliisilla ja syyttäjillä on liki aina hallussaan huomattavasti puolustusasianajajia ja syytettyjä paremmat resurssit. He kykenevät pistämään satoja tai jopa tuhansia miestyötunteja yhteen tapaukseen, selvittäen tapauksen jokaisen mahdollisen käänteen tai todistuskappaleen perinpohjaisesti. Ei olisi liikaa odottaa, että he saapuvat oikeuteen valmiin ja lopullisen syytepaketin kanssa.

Jos poliisi ja syyttäjä häviävät oikeudessa, on melko turvallista olettaa, että heidän argumenttinsa ja todistuskappaleensa eivät olleet vakuuttavia, ja tuomio ”syytön” on helppo ymmärtää. Siksikin tuntuu liki mielivallalta, että vuosia tapahtuneen rikoksen jälkeen ja vain viikkoja hovioikeuden päätöksen jälkeen poliisi, jälleen, tekee kotietsintöjä ja valmistautuu uuteen kierrokseen käräjäsaleissa.

Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu–tai pitäisi kuulua–että syyttömäksi tuomitulla henkilöllä on oikeus rakentaa elämäänsä rauhassa, ilman jatkuvaa pelkoa uudesta pidätyksestä ja oikeudenkäynnistä. Suomalainen systeemi antaa liikaa valtaa poliiseille ja syyttäjille, johtaen ääritapauksissa jopa henkilökohtaisiin virkavallan vendettoihin.

Soundtrack: Big Bill Broonzy, You Better Cut That Out.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Kyse ei ole ”uudesta kierroksesta käräjäsaleissa” vaan saman jutun käsittelystä uudelleen korkeimmassa oikeudessa. Jos Aeuer olisi hävinnyt hovioikeudessa, olisi hänelläkin ollut mahdollisuus viedä juttu korkeimaan oikeuteen.

Poikkeuksellista ja epätoivoista tosin on, että yritetään hankkia uusia todisteita korkeimman oikeuden käsittelyä varten. Ihmetellä täytyy uuden vihjeen antajan motiiveja tulla esiin tietoineen vasta vuosien jälkeen.

Syyttäjän valitusmahdollisuus vapauttavasta tuomiosta on sinänsä oikeutettu ja perusteltu. Sen sijaan tuntuu kylläkin epäoikeudenmukaiselta se, että vielä kahden oikeusasteen käsittelyn jälkeen käynnistetään uusia tutkimuksia. Eihän valtitusmenettelyn tarkoituksena saisi olla ikäänkuin kokonaan uuden oikeuskäsittelyn käynnistäminen. Kaikki todistelut olisi toki esitettävä jo alioikeudessa, ja valitusten käsittelyssä on kyse vain todisteiden uudelleen arvioinnin mahdollisuudesta. Oikeusprosessia ei tulisi alkujaankaan käynnistää ennen kuin kaikki saatavissa olevat todisteet ovat käytettävissä.

Tällä kertaa Maunulan kritiikki menee ohitse, ja kyse lienee väärinymmärryksestä. Kyseessä on vielä samasta rikoksesta käytävä oikeudenkäynti, jossa siis edellisten kommentoijien esille tuomalla tavalla valitetaan nyt KKO:hon. Mikäli tämän jälkeen syyttäjä ryhtyisi nyt nähtyihin toimenpiteisiin, olisi kritiikki paikallaan, koska silloin rikottaisiin ne bis in idem -kieltoa. Toki uusien todisteiden etsiminen ennen KKO:n käsittelyä tuntuu aika epätoivoiselta.

Kolumnisti ei aivan ymmärtänyt. Kyse ei ole automaattisesta syyttäjän valitusoikeudesta vaan nyt haetaan vasta KKO:sta valituslupaa. Ja sitä varten tarvitaan uutta näyttöä.

Meillä on roomalaisesta ja pohjoismaisesta oikeuskäytännöstä peräisin olevat käytännöt. Ulkomailta ei kannattaisi hakea esimerkkejä ilman koko järjestelmän tuntemista.
Vaikkka USA:ssa ei samasta syytetä kahdesti voidaan asiassa nostaa siviilikanne. Lisäksi osavaltioissa voi olla aivan omia sovelluksia. Esimerkiksi oikeus ampua kotiin tunkeutuja ns ”make my day law”

Ymmärrän kyllä miten suomalainen systeemi toimii. Siitä huolimatta olen vankasti double jeopardy –suojan kannattaja, ja haluan rajoittaa valitusoikeuden ainoastaan syytetyille/tuomituille. Ellei syyttäjä osannut asiaansa ensimmäisessä käsittelyssä, se on syyttäjän vika, eikä siitä pidä rankaista syytettyä vuosikausia.

Syyttäjä vaatii jutun palauttamista käräjäoikeuteen, eli kokonaan uutta oikeudenkäyntiä.

Mielenkiintoista on että Suomikin on Euroopan neuvoston jäsenenä sitoututunut Double Jeopardyn käyttöön. Sitä miten Euroopan ihmisoikeussopimus tuon termin käsittelee en rupea enemmän spekuloimaan, mutta ilmeisesti sopimus sallii syyttäjän valitusoikeuden korkeampiin asteisiin… (lähde: englanninkielinen wikipedia:Double Jeopardy).

Asiassa paistaa läpi että poliisi on koko ajan työskennellyt kulissien takana löytääkseen syitä mahdolliseen tuomion purkuun, eikä suinkaan niin että joku uusi todistaja olisi yllättäen muistanut uusia asioita. Samoin paistaa läpi, että poliisillakin on tykönään omat sisäiset erimielisyytensä.

Joku siellä kuitenkin näyttää olevan niin varma rouvan syyllisyydestä, että haluaa katsoa asian loppuun. Onko se päähänpinttymä. Sitä emme tiedä mutta sekin on mahdollista. Joka tapauksessa yhteiskunnan rahaa kulutetaan suruttomasti, jos homma kuitenkin menee ketuille, korvaukset Anneli Auerille senkun vain nousevat.

Sekin paistaa läpi, että rouva olisi mieleltään epävakaa (kuka ei tuossa tilanteessa olisi?), eikä aina itsekään tiedä mitä on tehnyt tai ei ole tehnyt. (Johan siellä on syyttäjänkin hermot pettäneet?).

Wille, kannattaa kiinnittää huomiota ihmisoikeussopimuksen sanamuotoon ”finally acquitted or convicted” eli siis lopullisesti vapautettu tai tuomittu. Suomessa tämä siis vaatii sen, että KKO on antanut tuomioinsa tai alemman asteen tuomiosta on valitusaika kulunut loppuun. Tuo wikipedian Double Jeopardy -artikkeli oli mielenkiintoinen siinä mielessä, että nähtävästi Yhdysvalloissa on mahdollisuus nostaa syyte samasta rikoksesta sekä osavaltion, että liittovaltion oikeusjärjestelmässä (toki sillä oletuksella, että kyseessä liittovaltiotason rikos).

Suomessa taas ei voida syyttää rikoksesta henkilöä, jonka jonkin toisen valtion oikeus on jo samasta rikoksesta vapauttanut.

Näinhän se on. Kun lopullinen tuomio on paperissa niin viimeinen lause tuomiolauselmassa kuuluu ”tätä kaikki asianomaiset noudattakoot”. Sen jälkeen ei kenelläkään asianomaisella ole valitusoikeutta,

Nyt en ota kantaa KHO:n päätöksiin.

Ei Suomea voi ihan oikeusvaltioksi lukea. Kansalaisen suoja viranomaisen mielivaltaa vastaan on olennainen osa oikeusvaltiota. Suomessa suoja on ns. itämaisella tasolla.

Suomalaiseen oikeustajuun taas istuu huonosti, kun jotkut amerikkalaismiljonäärit suorastaan rehvastelevat tekemällään murhalla, koska tietävät ettei heitä voida enää syyttää asiasta. He voivat tekonsa jopa muistelmissaan tunnustaa, vaikka raskauttavia todisteitakin olisi sittemmin tullut esiin.

Sellainen lainkäyttö on lain hengen pilkkaa, pelkkää lain kirjainten kanssa leikkimistä. Suorastaan totuuden halveksuntaa.

”LNu” on kyllä oikeilla jäljillä, vaikka emme oikeusvaltiona mielestäni ihan itämaisella tasolla olekaan. Tunnen pari – kolme tapausta, jossa nuorta, ahkeraa, mutta vähävaraista opiskelijaa on höynäytetty väitteellä, että tämä tai tuo yhteiskunnan tuki ei sinulle kuulu. Valveutuneempien henkilöiden vaatiessa asian selvittämistä, nuo tuet äkkiä kuuluvatkin hakijalle!

Kyseessähän on tahallinen virkavirhe, jonka motiivina on ollut virkailijan oman alueen menojen minimoiminen. Tällaiset menettelyt eivät näytä olevan Suomessa mitenkään harvinaisia – etenkään sosiaalialalla. Todistaminen onkin sitten tiukan paikan tullen vaikeampaa, kun neuvottelut on käyty kahden kesken virkailijan työpisteessä.

Okeusvaltiossa viranomaisten tulee toimia lakien ja aseteusten mukaan kaikkialla muuallakin kuin rikosjuttujen käsittelyssä.

Minun käsitykseni amerikkalaisesta systeemistä on, että nimenomaan tuo langettava käräjäoikeuden tuomio olisi luultavasti jäänyt lopulliseksi. Valitustuomioistuimet ottavat kantaa siihen tapáhtuiko oikeusprosessi korrektisti, ei siihen olisiko asiallisesti esitetyn todistusaineiston nojalla voinut asian harkita toisinkin.

Rikosilla (tai ainakin osalla niistä) on tietysti myös uhrinsa. Ei olisi minun oikeuskäsityksen mukaista, että murhasta kerran syytetty voisi vapaasti kehuksella teollaan, vaikka hänet siitä kerran olisi oikeudessa vapautettukin (”Double jeopardy” tiukassa muodossaan). Yhdysvalloissa tietysti voidaan nostaa siviilijuttu samasta tapauksesta (O.J.), tai virkavallan ollessa syytettynä, syyttää samasta teosta toisella rikosnimikkeellä (Rodney King).

Rohkenisin kuitenkin olla kolumnistin kanssa hieman eri mieltä. Ymmärrän tämän käsitteen merkityksen länsimaisessa oikeusjärjestelmässä, mutta ainakin käräjäoikeusasteella valitusluvan epääminen syyttäjäosapuolelta ei ole mielestäni kovin hyvä vaihtoehto. Toisaalta hovioikeusasteelta valitettaessa valitusluvan saaminen ei ole ollenkaan varmaa.

Molemmissa järjestelmissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kyseessä olevassa tapauksessa tuntuu siltä että syyttäjä- ja/tai tutkintapuolella on niin varma käsitys tapahtuneesta että aineistoa kerätään joka vaiheessa ja joka puolelta, niin että välillä tuntuu kyseessä olevan jo jonkin sortin jahti.

Mutta jospa annetaan oikeuden ensin hoitaa toimensa ja hutkitaan vasta sitten,

käräjäoikeuksissa ei todellakaan ole tarpeeksi asiantuntemusta jotta valituslupa voitaisiin jättää pelkästään syytetyille. Sopivana esimerkkinä jyväskylän laukkusurma.

Suomessa on yksilön oikeussuoja on heikko, kun koneisto käy päälle. Siinä missä Yhdysvalloissa on perustuslain lisäpöytäkirjat nimeltä Bill of Rights, Suomessa suurin osa vastaavista oikeuksista ei nauti perustuslain suojaa. Epäillyn ja syytetyn oikeuksia on ripoteltu sinne tänne, mm. oikeudenkäymiskaaren hajapykäliin. Ovat ne sielläkin velvoittavia, mutta nähdäkseni se kertoo jotain kansalaisoikeuksista, että perustuslaissa on vain YKSI ainoa pykälä suoranaisesti oikeusturvasta, PL 21 §. Yhdysvalloissa on kymmenen perustuslain lisäystä samasta asiasta.

Yksilön oikeusturva Suomessa parani Euroopan unionin jäsenyyden myötä. Olemme sitoutuneet noudattamaan Euroopan ihmisoikeussopimusta (EIS). Koska Suomen kansallisessa lainsäädännössä perusoikeudet ovat olleet aiemmin paitsiossa ja koska tuomioistuimet ovat sitä pikkulegalistisesti tulkinneet, EIS ja sen soveltaminen on tulut Suomen oikeuslaitokselle jonkinlaisena shokkina. Ei ole yllätys, että saa vuodesta toiseen eniten langettavia tuomioita ihmisoikeusloukkauksista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT).

Mitä tulee double jeopardy -suojaan, EIS:n 4 artikla on nimeltään Kielto syyttää ja rangaista kahdesti, ja se kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:

Kielto syyttää ja rangaista kahdesti

1. Ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.

2. Edellisen kappaleen määräykset eivät estä ottamasta juttua uudelleen tutkittavaksi asianomaisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti, jos on näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista tai jos aiemmassa prosessissa on tapahtunut sellainen perustavaa laatua oleva virhe, joka voisi vaikuttaa lopputulokseen.

3. Tästä artiklasta ei saa poiketa yleissopimuksen 15 artiklan perusteella.

Näin ollen EIS antaa suomalaisellekin vapautetun tuomion saaneelle oikeussuojaa toista käsittelyä vastaan. Suoja ei kuitenkaan ole yhtä täydellinen kuin esim. Yhdysvalloissa, jossa suoja on perustuslaillinen oikeus. Onhan artiklan 2. kohdan mukaan mahdollista nostaa syyte uudestaan, ”jos on näyttöä uusista tosiseikoista”. Olen vain harrastelija enkä juristi, joten en tarkalleen tiedä miten merkittävää uuden näytön pitäisi olla, jotta 2. kohta tulisi sovellettavaksi. Oletan, että varsin merkittävää ja raskauttavaa.

Tässä Auerin tapauksessa uusimmat raiskaus- ym. syytteet kyllä vahvasti vaikuttaisivat EIS 4 artiklan kiertämiseltä, koska on epäuskottavaa että poliisi olisi yht’äkkiä löytänyt jostain sellaista näyttöä, mitä sillä ei olisi ollut muutama kuukausi sitten esittää hovioikeudelle. Koska Aueria syytettiin hovioikeudessa murhasta, raiskaus- ym. syytteet olisivat sisältyneet vähempiarvoisina rikoksina murhasyytteeseen. Niinpä kielto syyttää ja rankaista kahdesti soveltuisi myös näihin vähäisempiin syytteisiin. Poliisin viimeisimmästä stuntista jää ikävä jälkimaku. Aivan kuin syyttäjäpuolella uskottaisiin, että näyttö murhaan ei riitä ja tuomita ei tule, joten halutaan naulata Auer sitten edes jostain hyväksikäytöstä uudessa prosessissa. Tai sitten halutaan näiden uusien syytteiden avulla epäasiallisella tavalla vaikuttaa KKO:n valituslupaprosessiin ja tahrata entisestään Auerin mainetta. Tällainen ”trial by newspaper” -toiminta on viranomaisten puolelta vastenmielistä ja syyttömyysolettamaa halveksuvaa toimintaa.

Tarkennan vielä sen verran, että kyse on tietysti EIS:n 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklasta.

Näitä luetaan juuri nyt