Oikeusministeri Barrista on tullut häpeämätön Trumpin liehakoitsijaja – ja hänessä kiteytyy kristityn Amerikan moraalinen dilemma
Barr uskoo, että maallistunut vasemmisto on maalle vakavampi uhka kuin vaikkapa Venäjä.
Oikeusministeri William Barr on kuin fyysinen kiteytys republikaanien moraalisesta Jaakobin painista.
Joulukuun toisella viikolla Barr jälleen kippasi tutkimustulokset päälaelleen, kuten hän teki myös Robert Muellerin tutkimuksen kanssa. Nyt Barr veti vähintäänkin kummallisia johtopäätöksiä raportista, joka tutki FBI:n epäiltyä Donald Trumpin vuoden 2016 vaalikampanjan vakoilua.
Jo vuosia presidentti Trump on väittänyt FBI:n vakoilleen hänen voitokasta vaalikampanjaansa. Trump on toistuvasti sanonut FBI:n salakuunnelleen Trump Toweria presidentti Barack Obaman määräyksestä.
Riippumaton tutkija totesi FBI:n pitäneen silmällä Trumpin kampanjaa, mutta tapahtumien valossa FBI:n toimet olivat oikeutettuja. Turvallisuusviranomaiset halusivat varmistaa, etteivät ulkomaiset tahot pyri sekaantumaan Yhdysvaltojen vaaleihin.
Tutkimus havaitsi FBI:n toimintatavoissa vakavia virheitä, mutta totesi väitteet poliittisesta ajojahdista katteettomiksi. FBI ei yrittänyt sabotoida kandidaatti Trumpin kampanjaa.
Pian tutkimuksen julkistamisen jälkeen Trump julisti, faktojen vastaisesti mutta tapojensa mukaisesti, raportin todistaneen hänen väitteensä oikeiksi. Kun Trumpin itsensä nimittämä FBI-pomo Christopher Wray tulkitsi raporttia faktavetoisesti, Trump kritisoi Wrayta julkisesti.
Trumpin vankin tukija oli, jälleen, oikeusministeri Barr. Hän väitti edelleen FBI:n toimineen ”väärien motiivien” pohjalta ja tuomitsi samalla koko tutkimuksen ja sitä ruokkineen ”edesvastuuttoman lehdistön”.
Kun Barr toimi ensimmäisen kerran oikeusministerinä George H.W. Bushin hallinnossa vuosivälillä 1991–1993, hän nautti vankkaa ja puoluerajat ylittävää suosiota. Myös demokraatit kehuivat suorapuheista ja idealistista arvokonservatiivia.
Barr ei koskaan ole piiloitellut abortin vastaista vakaumustaan. Hän on myös avoimesti puolustanut uskoaan rankaisuvetoiseen rikoslainsäädäntöön ja perustuslaillista tulkintaansa presidentin erittäin laajoista valtaoikeuksista. Selväsanainen seisominen omien vakaumusten takana antoi hänelle moraalista pääomaa ja jopa kunnioitusta.
Nyt Barr on aktiivisesti tuhoamassa omaa perintöään. Miehestä on tullut häpeämätön Trumpin puolustaja ja liehakoitsija, joka tulkitsee vaikka mustan valkoiseksi jos se palvelee hänen pomonsa etua.
Silti, olisi turhan simppeliä jakaa Barrin ura aikakauteen Trumpia edeltävään ja Trumpin aikaiseen uraan. Idealismi ja puolue- tai tilannekohtainen kaksinaismoralismi ovat aina muodostaneet Barrin poliittisen profiilin kaksi ääripäätä. Sellaisenaan hän on amerikkalaisen politiikan kärjistymä.
Vuonna 1992 Barr argumentoi vahvasti pidempien vankeusrangaistuksien puolesta, kritisoiden myös ehdonalaisia vapautuksia. Hän halusi pitää rikoksista tuomitut telkien takana kauemmin. Samana vuonna Barr halusi presidentti George H.W. Bushin vapauttavan Iran-Contra jupakan tuomitut.
Barr on toistuvasti puhunut kristillisen etiikan puolesta. Hän uskoo amerikkalaisen vapaan yhteiskunnan vaativan toimiakseen moraalisesti vahvan, judeo-kristilliseen perinteeseen nojaavan kansakunnan. Silti hän palvelee uskollisesti presidenttiä, jonka oma arvomaailma ja käytös ovat suorassa ristiriidassa kristillisen etiikan kanssa.
Barrin lokakuinen puhe katolisessa Notre Dame -yliopistossa tarjoaa erinomaisen kurkistuksen miehen – ja miljoonien konservatiivisten kristittyjen – näennäisesti ristiriitaiseen arvomaailmaan.
Puhe piirsi hälyyttävän muotokuvan amerikkalaisen yhteiskunnan maallistumisesta. Luopuminen judeo-kristillisestä arvopohjasta on tuhoamassa Yhdysvaltoja sisältä käsin, Barr uskoo. Hän näkee Yhdysvaltojen olevan moraalisessa kriisissä, joka on suoraan sidoksissa kristillisten arvojen alamäkeen. Tämän heijastumia ovat muun muassa maan huumeongelma, perheinstituution alamäki ja rikollisuus.
Aikaisempi luottamus amerikkalaisen yhteiskunnan heiluriliikkeeseen liberalismin ja konservatismin, uskonnollisten ja maallisten aikakausien välillä on Barrin maailmankuvassa murentunut. Hän näkee modernin maallistuneen yhteiskunnan ryhtyneen avoimeen sotaan kristillisiä arvoja vastaan. Sen aseita ovat viihdeteollisuus, akatemia, massamedia, ja populaarikulttuuri.
Kyseessä on sota Amerikan sielusta ja koko maan tulevaisuudesta, ja liberaali sekularismi ei ole ainoastaan tuhoamassa kristittyä Amerikkaa, vaan koko Yhdysvaltojen idean. Yhdysvallat ei selviä, jos vastapuoli voittaa.
Koska panokset ovat niin korkeat, Barrin ja hänen kaltaistensa on vakuutettava itsensä toimiensa oikeutuksesta. Heille politiikka on sotaa, jossa vastapuolen vaalivoitto merkitsee maan tuhoa.
Trump osaa voittaa eikä hän edes yritä tehdä yhteistyötä vihollisen kanssa. Tämä on Barrin kaltaisille tosiuskoville hyvä asia. Trump on heille kenraali jota on toteltava, koska sodan tulos on hänen harteillaan.
Jos ainoastaan amerikkalaisten rappeutuva moraali kykenee tuhoamaan Yhdysvallat, kuten Barr uskoo, sisäinen vihollinen, eli sekulaari vasemmisto, on vakavampi uhka kuin vaikkapa Venäjä. Taistelun keskellä ei ole syytä tuomita tai arvioida omia toimia, vaan tuhota vihollinen.
Suuremman moraalin puolustaminen vaatii jonkin verran moraalista joustavuutta. Jos se tarkoittaa mustan väittämistä valkoiseksi, se on pieni hinta lopullisesta voitosta.
Tämä ristiriita on kytenyt amerikkalaisen politiikan ytimessä – ja Barrin poliittisessa ajattelussa – jo vuosikymmeniä. Nyt se on vain kärjistynyt omaan loogiseen loppuriitaansa.
Soundtrack: Talking Heads, Life During Wartime.