Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Oikeistolainen paranoia: onko pohja saavutettu?

Blogit Americana 31.10.2013 13:20
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Onko oikeistolaisen älymystön oops-hetki koittanut? Diane Westin uuden kirjan vastaanotto vihjaa, että teekutsuja sympatisoiva älymystö on saapunut hihhulismin sietokykynsä äärirajoille.

Diane Westin teos American Betrayal: The Secret Assault on Our Nation’s Character on poikkeuksellisen rajua tavaraa jopa tämän päivän standardeilla. West, kvasi-älykkö modernin republikanismin oikealta laidalta, argumentoi, että presidentti Franklin Delano Roosevelt oli stalinisti, ja Toisen maailmansodan aikainen Washington oli kommunistien miehittämä. West puolustaa Joseph McCarthya ja jakaa hänen uskonsa, että sodan aikainen ja -jälkeinen Washington oli Moskovan agenttien ohjauksessa. Kirjan mukaan tämä kommunismin virus elää kaupungissa vielä tänäänkin.

Vaikka West ei kuulu konservatiivisten ajattelijoiden eturiviin, hän ei ole täydellinen markkinapelle ja/tai kyyninen rahastaja Rush Limbaughin ja Ann Coulterin koulukunnasta. Hän on kommentoinut amerikkalaista politiikkaa mm. CNN:ssa, The Wall Street Journalissa, sekä The Washington Postissa. Oikeistolaisen median reaktio kirjaan kertoo älykkään oikeiston hämmennyksestä.

Ylilyönnit sekä jatkuva rajojen koettelu ovat leimanneet viime vuosien oikeistolaista älyllistä keskustelua. Paikoitellen idealismi on syrjäyttänyt analyyttisen kritiikin jopa joidenkin konservatiivisten laatulehtien sivuilla. Liki marginaaliset argumentit, kuten Jonah Goldbergin teos Liberal Fascism (2008), ovat saaneet oikeistolaisten kommentaattorien puolivillaisia kehuja, huolimatta niiden metodologisista ja loogisista heikkouksista. Goldberg veti teoksessaan surkuhupaisia yhtäläisyysviivoja liberalismin ja fasismin välille, tyyliin ’Hitler oli vegetaristi ja monet liberaalit ovat vegetaristeja, eli Hitler = liberaali.’

Oikeistolaisen median ensimmäinen reaktio Westin kirjaan oli hämmentynyt kiittely. Kommentaattorit vaistonvaraisesti halusivat olla samaa mieltä kirjan kanssa. Liberaalien ja demokraattien solvaaminen on ollut tärkeä osa konservatiivisen identiteetin muokkausta viime vuosikymmeninä, mukaanlukien heidän patriotisminsa kyseenalaistaminen. Mutta pian kirja synnytti konservatiivisen vastareaktion.

Front Page Magazine julkaisi webbisivullaan kiittävän arvion teoksesta, mutta sivusto veti pian sanansa takaisin. Tunnettu neokonservatiivinen historioitsija Ronald Radosh, mies jonka konservatiiviset kannukset ovat kiistämättömät, julkaisi sivustolla uuden arvostelun otsikolla ”McCarthy on Steroids.” Radoshin arvostelu on murskaava.

Pian myös National Review liittyi ruoskijoiden joukkoon. Conrad Black kutsui Westin kaltaisia salaliittohihhuleita ”tuhoa aiheuttaviksi idiooteiksi”, niputtaen Westin samaan ryhmään vasemmistolaisten salaliittohihhuleiden (a la Oliver Stone) kanssa. Ainoastaan täysin marginaalinen oikeisto, kuten esimerkiksi Jussi Halla-aho yhteyksistään tunnettu Gates of Vienna -blogi, on pysynyt uskollisena Westille.

On ollut virkistävää nähdä jopa republikaanien oikean laidan liittyvän samaan rintamaan maltillisen konservatiivisen älymystön kanssa. 1970-luvun stalinismi kuoli tukehtumalla omaan ehdottomaan ja puhdasoppiseen raivoonsa. Voi vain toivoa, että tämän päivän äärioikeisto seuraa samaa polkua unohduksen armeliaaseen yöhön.

Soundtrack: Randy Newman, Jolly Coppers on Parade.