Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Oikea v. väärä Amerikka

Blogit Americana 20.2.2011 14:10
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Viime viikkoina Georgian osavaltio on jälleen paininut poliittisen ikuisuuskysymyksensä, sunnuntaisen alkoholimyynnin, kanssa. Georgia on yksi ainoastaan kolmesta valtiosta, jossa alkoholin myyminen sunnuntaisin on kielletty.

Uusi kuvernööri Nathan Deal (R) rohkaisi osavaltion kongressia tarttumaan aiheeseen lupaamalla, että hän allekirjoittaisi sunnuntaimyynnin sallivan lain, mikäli se saapuisin hänen pöydälleen. Yritys oli hyvä, mutta republikaanien johtama kongressi lopulta tappoi lakialoitteen.

Debatti paljasti jälleen Georgian jakautuneisuuden. Metro-Atlantan alueella 67 prosenttia asukkaista kannatti sunnuntaimyynnin sallimista ja vain 23 prosenttia oli sitä vastaan, mutta muualla Georgiassa luvut olivat miltei käänteiset: 31 puolesta, 63 vastaan. Tämä on kertova esimerkki syvästä kuilusta kahden erilaisen Amerikan välissä.

Yhdysvallat on jakautunut poliittisesti ja kulturaalisesti kahteen leiriin, ja jokainen tuntee amerikkalaiset sinipunaiset vaalikartat. Karttojen tarkempi tutkiminen osoittaa, että maan poliittinen jakauma ei ole niinkään etelän ja pohjoisen tai idän ja lännen, vaan kaupunkien ja maaseudun välillä. Lähiöt ovat pelin jokeri.

Georgian 9,7 miljoonasta asukkaasta 5,7 miljoonaa asuu metro-Atlantan alueella. Nyrkkisääntö on, että mitä kauemmaksi kaupungin keskustasta menet, sitä konservatiivisemmaksi väestö muuttuu. Muutamat muut keskikokoiset kaupungit (Macon, Augusta, Savannah, jne) sekä afroamerikkalaisten asuttamat piirikunnat ovat demokraattien leirissä, mutta muuten Atlantan ulkopuolinen Georgia on konservatiivien hallussa.

Atlanta on Georgiassa, mutta ei henkisesti Georgiaa. Tyypillinen atlantalainen tuntee huomattavasti enemmän hengenheimolaisuutta Dallasin, Bostonin, Philadelphian, ja Minneapolisin asukkaiden kanssa kuin oman kotivaltionsa isäntämiesten. Jos Atlantan asukas joutuu muuttamaan pois kaupungista, hän aniharvoin edes ajattelee pysymistä samassa osavaltiossa.

Vastaavanlaisesti maaseutu vierastaa Atlantaa ja sen afroamerikkalaisten hallitsemaa poliittista koneistoa, ulkomaalaisten ja jenkkisiirtolaisten täyttämiä katuja, suurkaupungin nopeampaa elämänrytmiä, homoja sekä suippopäisiä intellektuelleja, jotka näyttävät kaapanneen heidän osavaltionsa pääkaupungin.

Poliittiset strategistit ovat luonnollisesti tiedostaneet asenteet. Kun Sarah Palin ja muut teekutsu-tyypit puhuvat ”oikeasta Amerikasta,” he ruokkivat maaseudun pelkoja urbaanista rappiosta. Aidan toisella puolen urbaanit amerikkalaiset, kuten lukuisat tuntemani Atlantan asukkaat, eivät mene kaupunkia ympäröivän kehätien ulkopuolelle kuin pakon edessä ja suhtautuvat maaseudun asukkaisiin huonosti naamioidulla halveksunnalla.

Maaseutu näpäytti jälleen meitä syntisiä kaupunkilaisia. Jos haluan sunnuntaisen salibandyn jälkeen juoda pullon olutta, joudun vastaisuudessakin lompsimaan lähipubiin.

Soundtrack: Little Feat, Dixie Chicken.