Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Obaman puhe: Lähi-Itä ja idealismin vaarat

Marko Maunula
Blogit Americana 20.5.2011 11:15

George W. Bushilla ja Barack Obamalla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat ovat vankkoja idealisteja Lähi-idän suhteen.

Presidentti Obaman eilinen puhe oli tarpeellinen ja rohkea, mutta sen ajoitus ja kovat vaatimukset osoittavat presidentin uskovan vankasti ideoiden kykyyn muokata poliittisia realiteetteja.

Presidentin osoittama tuki arabien demokratiakampanjoille sekä alueen despoottien kritiikki olivat tärkeitä ja positiivisia lausuntoja. Yhdysvallat on liian usein tukenut alueen tyranneja, jos he vain ovat luvanneet yhteistyötä energiapolitiikassa sekä terroristien vastaisessa taistelussa. Amerikan selkeä asettautuminen demokratian ja kansanliikkeiden puolelle on merkittävä ja positiivinen muutos maan ulkopoliittiseen paradigmaan.

Puhe sortui toiveajattelun tasolle, kun presidentti otti puheeksi Israelin sekä palestiinalaisten tilanteen.

Obaman toiveet kahden valtion ratkaisusta sekä Israelin vetäytymisestä vuoden 1967 rajoihin ovat nykytilanteessa turvallisuuspoliittisesti epärealistisia. Iranin ydinasehankkeet, palestiinalaisten jatkuva rakettikampanja, palestiinalaisen politiikan radikalisoituminen sekä lisääntyvän itsehallinnon ja väkivallan välinen linkki torpedoivat toiveet Israelin nopeasta vetäytymisestä. Se olisi Israelille itsetuhoinen päätös – ainakin lyhyellä tähtäimellä.

Sama itsevarmuus, yltiöpäinen optimismi ja halu suuriin linjanvetoihin vaivasivat myös Obaman edeltäjän ulkopolitiikkaa.

Kun presidentti Bush lähti Irakin sotaretkelle, hän – sekä häntä ympäröivä neokonservatiivien piiri – uskoivat, että irakilaiset tervehtisivät amerikkalaisia sankareina sekä vapauttajinaan. Irakin piti aloittaa demokratian dominoefekti, jossa alueen valtio toisensa jälkeen havahtuisi demokratian ja kapitalismin riemuihin.

Kun selväpäisemmät avustajat pyysivät presidenttiä tarkentamaan strategista ja taktista suunnitelmaansa, ideologiansa ja itsevarmuutensa ajama Bush luotti vaistoihinsa sekä uskoi kaikkein optimistisimpiin suunnitelmiin. Lopputulos on valitettavasti kaikkien tiedossa.

Presidentti Obama on huomattavasti selkeämpi ajattelija, joka on ympäröinyt itsensä hyvillä analyytikoilla ja avustajilla. Silti, eilisen puheen idealismi osoitti, että myös istuva presidentti vaikuttaa ajoittain uskovan liikaa ideoiden sekä karismansa voimiin.

Lähi-idän demokratiakehitys on potentiaalisesti historiallinen tapahtumien ketju, joka voi onnistuessaan muuttaa koko maailman dynamiikkaa politiikasta kulttuuriin ja taloudesta teologiaan. Presidentin tuki kehitykselle oli erinomainen asia. Hänen halunsa tarttua samassa yhteydessä Palestiinan-kysymykseen vie huomiota pois demokratiakehitykseltä ja siirtää sen takaisin koko alueen ja ehkä koko maailmanpolitiikan vaikeimpaan kysymykseen.

Liiallinen itsevarmuus ja idealismi ovat jälleen mahdollisesti vaarantamassa Yhdysvaltain ulkopolitiikan.

Soundtrack: Gary Wright, Dream Weaver.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Kansainväliset lait koskevat myös Israelia, jota on katsottu läpi sormien. Vuoden 67 rajat sopivin tarkistuksin on oikea ehdotus ja samalla kansainväliset turvatakuut kummallekin sekä Palestiinasta
armeijaton ja aseeton alue pl. poliisien aseistus ja kovat sisäiset lait joissa kielletään toiseen maahan kohdistuva terroritoiminta. Siinä on paketti ja Ahtisaari asialle.

Raamatun mukaan koskaan! siis koskaan ihmiskunnassa ei israeliin tule kahta valtiota.Ei koskaan ihmisen toimilla!!! Mutta lupaa ja väittää toki että maailman kansakunnat lopun ajalla noin 2000 luvululla jossain vaiheessa sakarian ennustuksessa (ei vielä toteutunut mutta toteutuu ajalla!!!) hyökkäävät israeliin yhteisestä(valheellisesta!) päätöksestä, jolloin nämä hyökkäävät ihmiset mädännytetään elävänä pystyyn ja kuolemaansa Jumalan käskystä. Ennustus on järkyttävä ja ehdoton. Niin tärkeä israel on jumalle, että sitä kiveä/kansakuntaa ei pidä mennä kääntämään ellei itselle halua onnettomuutta tuleville päivillensä.

Israel elää tällä hetkellä juuri raamatun mukaan valitettavasti tiettyä aika rangaistusta, josta se saa lopullisen päätöksen tullessa voimaansa ikuisen kuninkaan ilon joka johtaa sittenmin koko ihmiskuntaa, ja tuo nimihän on Jeesus Kristus Jumalan ainokainen poika. ikuisen rauhan ja viisauden tiedon ja ilon lähde.

Miten ”rauhaan ja demokratiaan pakottaminen” liittyvät rauhaan ja demokratiaan?

Todellisuudessa tuskin mitenkään. Mutta nämä suurvaltapoliittiset mantrat ja iskulauseet pyhittävät USAn ja sen liittolaisten verisen globaalin valtataistelun. Suuret valheet ovat liian suuria epäuskottaviksi, ne täytyy siis uskoa kritiikittä.

Irvokasta, tekopyhää mutta tieteelloisen tehokasta huijausta.

Tuota lähi-idän kriisiä koskien, luin Silminnäkjänä Gazassa (kirj. Mads Gilbert ja Erik Fosse). Kirjan luettuani en enää usko, että kriisi tulisi ratkeamaan lähiaikoina. Olen jopa sitä mieltä, että alueella Israel on se suurempi paha. Mielestäni Obaman kiristynyt kansa Isrealiin johtuu siitä, että USA ja maailma ei enää voi ummistaa silmiään ihmisoikeusrikkomuksilta, joita tapahtuu kokoajan Isrealin toimesta. Muuten USA:n imago kansojen vapauttajana kärsii….
Toistaiseksi Israel on tappanut Gazassa surutta lapsia, sillä hehän ovat vain Hamas-lapsia…

Ristiriita Israelin kanssa merkitsee vain ja ainoastaan vaikeuksia Obamalle tavalla tai toisella USA:n juutalaisyhteisön aikaansaamina.

Näitä luetaan juuri nyt