Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Obaman puhe: Lähi-Itä ja idealismin vaarat

Blogit Americana 20.5.2011 11:15
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

George W. Bushilla ja Barack Obamalla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat ovat vankkoja idealisteja Lähi-idän suhteen.

Presidentti Obaman eilinen puhe oli tarpeellinen ja rohkea, mutta sen ajoitus ja kovat vaatimukset osoittavat presidentin uskovan vankasti ideoiden kykyyn muokata poliittisia realiteetteja.

Presidentin osoittama tuki arabien demokratiakampanjoille sekä alueen despoottien kritiikki olivat tärkeitä ja positiivisia lausuntoja. Yhdysvallat on liian usein tukenut alueen tyranneja, jos he vain ovat luvanneet yhteistyötä energiapolitiikassa sekä terroristien vastaisessa taistelussa. Amerikan selkeä asettautuminen demokratian ja kansanliikkeiden puolelle on merkittävä ja positiivinen muutos maan ulkopoliittiseen paradigmaan.

Puhe sortui toiveajattelun tasolle, kun presidentti otti puheeksi Israelin sekä palestiinalaisten tilanteen.

Obaman toiveet kahden valtion ratkaisusta sekä Israelin vetäytymisestä vuoden 1967 rajoihin ovat nykytilanteessa turvallisuuspoliittisesti epärealistisia. Iranin ydinasehankkeet, palestiinalaisten jatkuva rakettikampanja, palestiinalaisen politiikan radikalisoituminen sekä lisääntyvän itsehallinnon ja väkivallan välinen linkki torpedoivat toiveet Israelin nopeasta vetäytymisestä. Se olisi Israelille itsetuhoinen päätös – ainakin lyhyellä tähtäimellä.

Sama itsevarmuus, yltiöpäinen optimismi ja halu suuriin linjanvetoihin vaivasivat myös Obaman edeltäjän ulkopolitiikkaa.

Kun presidentti Bush lähti Irakin sotaretkelle, hän – sekä häntä ympäröivä neokonservatiivien piiri – uskoivat, että irakilaiset tervehtisivät amerikkalaisia sankareina sekä vapauttajinaan. Irakin piti aloittaa demokratian dominoefekti, jossa alueen valtio toisensa jälkeen havahtuisi demokratian ja kapitalismin riemuihin.

Kun selväpäisemmät avustajat pyysivät presidenttiä tarkentamaan strategista ja taktista suunnitelmaansa, ideologiansa ja itsevarmuutensa ajama Bush luotti vaistoihinsa sekä uskoi kaikkein optimistisimpiin suunnitelmiin. Lopputulos on valitettavasti kaikkien tiedossa.

Presidentti Obama on huomattavasti selkeämpi ajattelija, joka on ympäröinyt itsensä hyvillä analyytikoilla ja avustajilla. Silti, eilisen puheen idealismi osoitti, että myös istuva presidentti vaikuttaa ajoittain uskovan liikaa ideoiden sekä karismansa voimiin.

Lähi-idän demokratiakehitys on potentiaalisesti historiallinen tapahtumien ketju, joka voi onnistuessaan muuttaa koko maailman dynamiikkaa politiikasta kulttuuriin ja taloudesta teologiaan. Presidentin tuki kehitykselle oli erinomainen asia. Hänen halunsa tarttua samassa yhteydessä Palestiinan-kysymykseen vie huomiota pois demokratiakehitykseltä ja siirtää sen takaisin koko alueen ja ehkä koko maailmanpolitiikan vaikeimpaan kysymykseen.

Liiallinen itsevarmuus ja idealismi ovat jälleen mahdollisesti vaarantamassa Yhdysvaltain ulkopolitiikan.

Soundtrack: Gary Wright, Dream Weaver.