Obama ja Reagan: kuin kaksi gallup-marjaa
Barack Obaman gallup-lukemat ovat laskeneet tasaisesti koko presidenttikauden. Marraskuun loppupuoliskolla ne putosivat alle 50 prosentin. Pitäisikö Obaman olla huolissaan? Ei vähäisimmässäkään määrin.
Gallupien ylitarjonta on eräs ympärivuorokautisen uutismedian rasittavimpia lieveilmiöitä. Jatkuvat seurantagallupit ovat yleistyneet tasaisesti, sillä ne tarjoavat tuntikaupalla helposti tulkittavaa, provokatiivista, ja näennäisesti dramaattista materiaalia toimittajien ja analyytikkojen jauhettaviksi.
Harva haluaa sahata oksaa altaan, mutta toimittajat tietävät totuuden: gallupit ovat valtaosin merkityksettömiä. Niiden tulokset kannattaa ottaa vakavasti ainoastaan pari kuukautta ennen vaaleja.
USA Today -sanomalehti julkaisi viime kuussa kiinnostavan vertailun Toisen maailmansodan jälkeisten presidenttien kansansuosio-gallupeista. Tilastot osoittavat, että ensimmäisen vuoden gallup-kehityksellä on erittäin vähän tekemistä presidenttien uudelleenvalinta-saumojen kanssa.
Vertailu osoittaa myös, että Obaman ensimmäisen vuoden suosiolukemat muistuttavat eniten Ronald Reagania.
Molemmat astuivat Valkoiseen taloon vaikean taloustilanteen mainingeissa. Molemmat ovat karismaattisia ja mielipiteet jakavia presidenttejä, jotka muokkasivat Washingtonin poliittista kulttuuria ja Yhdysvaltain talouspoliittista status quota melko raskaalla kädellä.
Taloudellinen taantuma sekä ison laivan suunnanmuutos herättivät alussa pelkoa ja epäluottamusta. Talous toipui, ja Reagan voitti uudelleenvalintansa vuonna 1984 historiallisella äänivyöryllä.
Samoin myös Obaman uudelleenvalinta riippuu vahvasti talouden ailahteluista. Yhdysvaltain ja Obaman poliittista tulevaisuutta ei pidä tässä vaiheessa seurata gallupeista, vaan työllisyystilastoista sekä talouskasvun indikaattoreista.
Soundtrack: Weezer, Pork and Beans.