Obama: ensimmäisen vuoden saldo

Ensi viikolla tulee täyteen Barack Hussein Obaman ensimmäinen vuosi presidenttinä. Arvosana ensimmäisestä vuodesta on ehdottomasti kiitettävä.

Obama-krapula alkoi iskemään amerikkalaisiin loppukesästä. Tuolloin Obaman suosiolukemat alkoivat tippumaan 60 prosentista 50 prosentin tuntumaan. Vasemmisto oli pettynyt, kun maltillisena kampanjoinut Obama ei osoittautunutkaan heidän toiveittensa mukaiseksi piiloliberaaliksi. Oikeisto, ajan hengen mukaisesti, ei nähnyt mitään hyvää demokraattisessa presidentissä. Riippumattomat osoittivat pettymystä Obaman kyvyttömyyteen murtaa Washingtonin oikeisto-vasemmisto rintamalinjat.

Satunnaisista vastoinkäymisistä huolimatta sanoisin, että kongressin ja maailmanpolitiikan realiteetit huomioonottaen Obaman ensimmäinen presidenttivuosi on ollut erittäin menestyksekäs.

Obama onnistui terveydenhoidon uudistuksessa. Liberaalit ja maltilliset ovat puhuneet uudistuksesta jo yli sata vuotta, mutta presidentit Nixonista Clintoniin ovat vetäneet yrityksissään vesiperän. Uudistus ei ole täydellinen, mutta se tuo silti yli 30 miljoonaa uutta amerikkalaista terveydenhoidon piiriin. Tämä on saavutuksena suorastaan historiallinen.

Amerikan kansainvälinen maine on parantunut liki mittaamattomasti. Lupaus sulkea Guantanamon vankila, vetäytyminen Irakista, kidutuksen lopettaminen, tieteeseen perustuva ilmastopolitiikka, Kairon puhe, sekä julkinen kädenojennus ja kutsu diplomaattiseen neuvottelupöytään ovat uudistaneet Yhdysvaltain kuvaa maailmalla.

Afganistanin sota oli ja on tarpeellinen. Talibanin islamistinen totalitarismi tarjosi turvapaikan terroristeille sekä muille fanaattisen ideologian levittäjille. Hyökkäys Irakiin oli traaginen virhe, joka perustui enemmän Bushin hallinnon komplekseihin sekä revisionistiseen historiankirjoitukseen aseiden voimalla kuin (sotilas)poliittisiin realiteetteihin. Obama on ymmärtänyt tämän ja toiminut sen mukaisesti.

Talousmies Obama on ollut maltillinen keskitien tarpoja. Vasemmisto pettyi, kun Obama ei kansallistanut pankkeja ja käyttänyt kriisiä hyväkseen haudatakseen monetaristisen talouspolitiikan. Obama on kiinnostuneempi käytännöllisestä kriisin korjaamisesta kuin ideologisista avauksista. Sekoitus finanssimarkkinoiden tukea, rajallista säännöstelyä, sekä aggressiivista talouden stimulointia on toiminut. Sitkeää työttömyyttä lukuunottamatta talous osoittaa selviä toipumisen merkkejä.

Ulkopolitiikasta ympäristökysymyksiin ja taloudesta turvallisuuspolitiikkaan, Obama on osoittautunut periamerikkalaiseksi pragmatistiksi. Hän ei ole ollut vasemmistolaisen henkilökultin liberaali Messias, tai oikeistolaisten uhkakuvien Mao Hussein Obama.

Hiljainen, maltillinen enemmistö seisoo edelleen Obaman takana. Ilman historiallisia munauksia tai yllättävää talouden romahdusta Obaman linja tulee jatkossakin kantamaan hedelmää.

Soundtrack: R.E.M., Finest Worksong.