Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Obama: ensimmäisen vuoden saldo

Marko Maunula
Blogit Americana 11.1.2010 18:49

Ensi viikolla tulee täyteen Barack Hussein Obaman ensimmäinen vuosi presidenttinä. Arvosana ensimmäisestä vuodesta on ehdottomasti kiitettävä.

Obama-krapula alkoi iskemään amerikkalaisiin loppukesästä. Tuolloin Obaman suosiolukemat alkoivat tippumaan 60 prosentista 50 prosentin tuntumaan. Vasemmisto oli pettynyt, kun maltillisena kampanjoinut Obama ei osoittautunutkaan heidän toiveittensa mukaiseksi piiloliberaaliksi. Oikeisto, ajan hengen mukaisesti, ei nähnyt mitään hyvää demokraattisessa presidentissä. Riippumattomat osoittivat pettymystä Obaman kyvyttömyyteen murtaa Washingtonin oikeisto-vasemmisto rintamalinjat.

Satunnaisista vastoinkäymisistä huolimatta sanoisin, että kongressin ja maailmanpolitiikan realiteetit huomioonottaen Obaman ensimmäinen presidenttivuosi on ollut erittäin menestyksekäs.

Obama onnistui terveydenhoidon uudistuksessa. Liberaalit ja maltilliset ovat puhuneet uudistuksesta jo yli sata vuotta, mutta presidentit Nixonista Clintoniin ovat vetäneet yrityksissään vesiperän. Uudistus ei ole täydellinen, mutta se tuo silti yli 30 miljoonaa uutta amerikkalaista terveydenhoidon piiriin. Tämä on saavutuksena suorastaan historiallinen.

Amerikan kansainvälinen maine on parantunut liki mittaamattomasti. Lupaus sulkea Guantanamon vankila, vetäytyminen Irakista, kidutuksen lopettaminen, tieteeseen perustuva ilmastopolitiikka, Kairon puhe, sekä julkinen kädenojennus ja kutsu diplomaattiseen neuvottelupöytään ovat uudistaneet Yhdysvaltain kuvaa maailmalla.

Afganistanin sota oli ja on tarpeellinen. Talibanin islamistinen totalitarismi tarjosi turvapaikan terroristeille sekä muille fanaattisen ideologian levittäjille. Hyökkäys Irakiin oli traaginen virhe, joka perustui enemmän Bushin hallinnon komplekseihin sekä revisionistiseen historiankirjoitukseen aseiden voimalla kuin (sotilas)poliittisiin realiteetteihin. Obama on ymmärtänyt tämän ja toiminut sen mukaisesti.

Talousmies Obama on ollut maltillinen keskitien tarpoja. Vasemmisto pettyi, kun Obama ei kansallistanut pankkeja ja käyttänyt kriisiä hyväkseen haudatakseen monetaristisen talouspolitiikan. Obama on kiinnostuneempi käytännöllisestä kriisin korjaamisesta kuin ideologisista avauksista. Sekoitus finanssimarkkinoiden tukea, rajallista säännöstelyä, sekä aggressiivista talouden stimulointia on toiminut. Sitkeää työttömyyttä lukuunottamatta talous osoittaa selviä toipumisen merkkejä.

Ulkopolitiikasta ympäristökysymyksiin ja taloudesta turvallisuuspolitiikkaan, Obama on osoittautunut periamerikkalaiseksi pragmatistiksi. Hän ei ole ollut vasemmistolaisen henkilökultin liberaali Messias, tai oikeistolaisten uhkakuvien Mao Hussein Obama.

Hiljainen, maltillinen enemmistö seisoo edelleen Obaman takana. Ilman historiallisia munauksia tai yllättävää talouden romahdusta Obaman linja tulee jatkossakin kantamaan hedelmää.

Soundtrack: R.E.M., Finest Worksong.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

USA:n terveydenhuollon uudustuksen alulle pano on konkreettinen edistysaskel. Esim. ulkopolitiikassa USA pelaa ainakin kolmilla korteilla, mikä ärsyttänee Venäjää. Obama ja H.Clinton ovat diplomaattisia, mutta Hyden ja Gates ajavat kovaa linjaa Georgian ja Ukrainan kanssa. CIA tekee kavalaa myyräntyötään kaikkialla.

Nobelin rauhanpalkinto Obamalle oli farssi ja joukkojen lisäys Afganistaniin tekee myös Obamasta sotahaukan. Riski uudesta tappiosta kasvaa, kuten aikanaan kävi Vietnamissa.

Obama on niin hyvä ja tehokas ,että hänen virheensäkin ovat täydellisiä ja hän tekee niitä jatkuvasti.
Kairon puheet oli muuten tainnut mennä ohi joiltakin Jemenissä.Häiriöitä kansainvälisessä kuvayhteydessä?

Palestiinalaisten odotukset Obaman presidenttiydelle ovat osittautuneet turhiksi, jälleen kerran. Edellinen mahdollisuus oli Irakin Aavikkomyrsky -operaation jälkeen, kun Bush viisaampi käski Israelia tehdä rauhan palestiinalaisten kanssa, mutta jätti asian sitten siihen.

Obamalla oli todellinen mahdollisuus tehdä historiaa Lähi-Idässä, mutta kulunut presidenttivuosi on jo osoittanut että mikään ei tule muuttumaan. Ulkoministerinä on Hillary Clinton, Israelin lämmin ystävä, ja Obamankin, rauhan nobelistin, teot ovat jääneet näkemättä ja puheetkin ovat olleet enemmänkin Israelia ymmärtäviä.

Obama on hukannut etsikkoaikansa historiallisen mahdollisuuden, mikä valitettavasti merkitsee tuolla yhdellä kriisialueella ihmisten häpeällisen alistamisen ja sorron jatkumista.

Yhdysvallat on paha Obamasta huolimatta.
Kun maailman saisikin siihen tilaan ,että Venäjän tiedustelupalvelu ja islamilaiset järjestöt hallitsisivat maailmaa yhdessä, ah pois olisi sorto ja vääryys!