Nyt hävettää

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

”Spin” on yksi amerikkalaisen politiikan tärkeimmistä termeistä. Jokaisella puolueella ja etujärjestöllä on palkkalistoilla spinnaukseen erikoistuneita henkilöitä, joiden tehtävä on, uutisarvoisen tapahtuman yhteydessä, kehittää ja puskea organisaatiolle mahdollisimman suosiollinen näkökulma sekä sanasto julkiseen keskusteluun.

Senaatin tuoreen kidutusraportin yhteydessä olemme todistaneet spinnauksen epävirallista maailmanennätyskoetta. Republikaanit ovat epätoivoisesti yrittäneet löytää näkökulmia, jotka minimoisivat sen keskeisen viestin, kyseenalaistaisivat raportin motiivit, avaisivat poliittisesti suotuisia hyökkäyskanavia puolueelle, pyyhkisivät negatiivisen stigman republikaanisen hallinnon yltä ja jopa uudelleenmäärittelisivät koko termin ”kidutus”.

Senaatin tiedustelukomitean raportti on häiritsevää luettavaa. Se kertoo yksityiskohtaisesti, miten CIA pimitti tietoja kuulusteluistaan kongressilta ja jopa presidentti George W. Bushilta ja valehteli sujuvasti joka suuntaan, myös kidutuksen tehokkuudesta. Raportin laatijat eivät löytäneet yhtään kiistatonta todistusta kidutuksen tehokkuudesta, vaan pikemminkin päinvastoin: kidutetut antoivat jatkuvasti väärää tietoa, jonka selvittäminen vei aikaa, rahaa ja resursseja.

Miten kongressin republikaanit ovat reagoineet paljastuksiin? Kaikki paitsi senaattori John McCain ovat tuominneet paljastuksen motiivit sekä sisällön. McCain on kidutuksen ekspertti: hän koki sen asiakkaan ominaisuudessa Vietnamin sotavankileirilla.

Jotkut sanovat, etta raportti asettaa amerikkalaiset vaaraan: maailma saattaa suuttua paljastuksista ja ilmaista raivonsa tappamalla amerikkalaisia. Toiset väittävät, että CIA:n metodit eivät olleet kidutusta, vaan ”tehostettuja kuulusteluita” – joka ainakin yhdessä tapauksessa johti kuulusteltavan kuolemaan. Entinen varapresidentti Dick Cheney puolusti jopa viattomien kidutusta hyväksyttävinä vahinkoina.