Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Nyrkit nousevat Carolinassa

Marko Maunula
Blogit Americana 11.1.2012 10:06

Mitt Romney voitti odotetusti New Hampshiressä, mutta seuraavaksi edessä ovat esivaaleista todennäköisesti tärkeimmät: Etelä-Carolina.

New Hampshiren esivaalit ovat koitoksista kuuluisimmat, mutta niiden arvovalta ja maine ovat nykypäivänä valtaosin symbolisia. New Hampshire ei ole enää ensimmäinen koitos, ja sen merkitys lopullisten ehdokkaiden valitsijana on hiipunut poliittisen kulttuurin muutosten myötä.

Vuodesta 1980 ja Ronald Reaganista alkaen Etelä-Carolinan voittaja on ollut Republikaanisen puolueen lopullinen ehdokas. Osavaltio äänestää Etelän valtioista ensimmäisenä, ja muut alueen osavaltiot yleensä marssivat Etelä-Carolinan viitoittamaa tietä.

Kun panokset ovat kovat, pelikin kovenee. Etelä-Carolinassa testataan kampanjoiden nyrkit. Osavaltio tunnetaan armottomasta ja rumasta poliittisesta kulttuurista, jossa vyön alle lyönnit, törkeä valehtelu, ja suorat laittomuudet ovat normaali osa paikallista politikointia.

Esimerkiksi vuonna 2000 Bushin kannattajat laskivat liikkeelle huhuja esivaalivastustaja John McCainin aviottomasta mustaihoisesta lapsesta. Automaattiset ”puhelinhaastattelut” kysyivät äänestäjilta, josko he olisivat valmiita äänestämään McCainia, jos he tietäisivät hänen aviottomasta mustaihoisesta lapsestaan. Kymmenet ”spontaanit” puhelinsoitot radion poliittisiin ohjelmiin ruokkivat huhua entisestään. McCain hävisi osavaltion Bushille, ja Bush ratsasti Etelä-Carolinan myötä republikaanien ehdokkuuteen.

Mitt Romneyn uskonto on toistaiseksi jäänyt rauhaan, mutta tilanne muuttuu varmasti Etelä-Carolinassa. Lyön vaikka vetoa, että parhaillaan muiden ehdokkaiden fanaattisimmat tukijat ja tukiryhmät valmistelevat huhu/panettelukampanjaa koskien Romneyn mormonismia. Kysymykset jumaluuden luonteesta ja jumalten lukumäärästä, Romneyn alushousuista sekä mormonismin ei-kristillisyydestä nousevat väistämättä esiin Etelä-Carolinassa.

Niin valitettavaa kuin se onkin, uskonnolliset kysymykset ratkaisevat paljon. Jos Romneyn vastustajat kykenevät heiluttamaan Etelä-Carolinan evankelististen kristittyjen äänestyspäätöstä anti-mormonistisilla kampanjoinnillaan, joku jäljelläolevista ehdokkaista voi vielä siepata ehdokkuuden Romneyn nenän alta. Jos Romney voittaa Etelä-Carolinassa, peli on käytännössä ohi.

Soundtrack: Beirut, The Rip Tide.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Suomessa tullaan seuraamaan Amerikan lokailua. Parempi olisi että valitsijamiehet valitisivat pressan tai eduskunta, jotta halpa-arvoisesta viihteestä päästäisiin pois. Valitut edustajat tuntevat pätevät ehdokkaat heikkouksineen, mutta suorassa vaalissa kaikenmaailman viihteilijät jotka osaavat miellyttämisen taidon pärjäävät vaikka asiaosaaminen olisi heikkoa.

Minua itseäni hämmästytti Romneyn voittopuheen ”antieurooppalainen” vire. Hän varoitti Obaman yrittävän tuoda Amerikkaan ”eurooppalaista sosialismia”. Tämä puhe sai minut miettimään onko Eurooppa nykyrepublikaaneille joku punainen vaate… joku Neuvostoliiton korvike. Hämmentävintä on se että Eurooppa monissa asioissa (esim. elinajanodote, imeväiskuolleisuus, tulonjako, yhteiskunnan turvallisuus) pärjää Yhdysvaltoja paljon paremmin. Eikö republikaanit välitä vai eivätkö ne ole tietoisia näistä tilastoista.

Eurooppalaisuus ja erityisesti eurooppalaiset sosiaaliset lait ja käytännöt ja täkäläinen julkisen vallan ja hallinnon laajuus ovat suoraan vastoin republikaanien ideaaleja. Luulisin että monelle USAn demokraatillekin ne ovat todennäköisesti liikaa, vaikka vasemmistolaisin osa demeistä niitä USAan toivoneekin. Republikaanit puhuvat myös (ilman selviä todisteita) usein siitä että eurooppalainen sosiaalipolitiikka on epäonnistunutta.

Eräiden kommentaattoreiden mukaan sillä on suuri vaikutus milloin krittiikki (pää)ehdokasta vastaa nostetaan julkisuuteen – siis onko asia ja kritiikki jo (esi)vaaleihin mentäessä läpikäytyä ja ehdokkaan mahdollisesti jo aiemmin torjumaa vai onko se tuoreena ja vastaamattomana äänestäjän mielessä. Romneylle Bain Capital -yhtiön yritysten pilkkomisiin ja irtisanomisiin liittyneen kritiikin esiintulo juuri paria päivää ennen New Hampshiren esivaalia olisi voinut olla kohtalokas (mutta luulen että vaikutus jäi pieneksi, koska republikaanit kuitenkin kannattavat vapaata ja tuottoja-etsivää liiketoimintamallia).

Voi olla että Romneyn tarvitsee vielä torjua kovia hyökkäyksiä mormoniuskoaan vastaan. Toisaalta asia oli tapetilla sen verran jo 4 vuotta sitten Etelä-Carolinassakin, että voivat jäädä pieniksikin nämä tulevat laineet.

”Eurooppa monissa asioissa (esim. elinajanodote, imeväiskuolleisuus, tulonjako, yhteiskunnan turvallisuus) pärjää Yhdysvaltoja paljon paremmin”

Ja monissa asioissa huonommin. Suomalainen tiedonväritys poimii lähinnä negatiivisia uutisia Yhdysvalloista.

Yhdysvallat on moniarvoinen ja suvaitsevainen maa, jossa saa olla eri mieltä asioista, myös sosiaaliturvasta ja verotuksesta. Suomessahan on vain yksi ainoa totuus.

Esimerkiksi Obaman sairausvakuutusuudistus on vain pakkovakuutus. Se ei takaa hoitoa kenellekään (kuten terveyskeskuksen olemassaolokaan ei Suomessa takaa hoitoa kenellekään).

Näitä luetaan juuri nyt