Nuoret amerikkalaiset marssivat kohti sosialismia – ja se on vanhojen republikaanien syytä
Suuret ikäluokat ovat kahmineet itselleen kaiken minkä ovat irti saaneet. Ei ihme, että nuoret tukevat ehdokkaita jotka lupaavat ilmaista terveydenhuoltoa ja opintolainojen anteeksiantoa.
Yhdysvalloissa kytevä demograafinen pommi on tuttu asia jokaiselle, joka seuraa maan politiikkaa edes puolella silmällä. Suuret ikäluokat ovat poistumassa riveistä ja valkoisten osuus väestöstä jatkaa laskuaan.
Republikaanit ovat muuttuneet liikemiesten ja ideologisten konservatiivien puolueesta vanhojen valkoisten edunvalvontaliikkeeksi. Muutoksen jälkeen puolueella on ollut vakavia vaikeuksia houkutella nuoria ja ei-valkoisia äänestäjiä. Nuoret republikaanit ovat lisäksi usein tukkanuottasilla puolueensa johdon kanssa.
Alle nelikymppiset amerikkalaiset ovat huomattavasti liberaalimpia kuin vanhempansa ja isovanhempansa. Syy heidän poliittiseen suuntautumiseensa löytyy suurten ikäluokkien ahneudesta ja lyhytnäköisyydestä.
Suuret ikäluokat ovat kahmineet itselleen kaiken minkä ovat irti saaneet. Ei tarvitse kärjistää paljoakaan, jotta voi piirtää kuvan onnekkaasta, ahneesta ja narsistisen itsekkäästä sukupolvesta.
Sodanjälkeinen sukupolvi kasvoi toisen maailmansodan jälkeisen historiallisen talouskasvun aikakaudella. He saivat nauttia 1950-60 lukujen valtavista tulonsiirroista ja infrastruktuurihankkeista, jotka tekivät Yhdysvalloista modernin ja vauraan maan, jota leimasi nopean sosioekonominen liikkuvuus.
1960-70 luvuilla suuret ikäluokat opiskelivat puoli-ilmaiseksi tasokkaissa valtionyliopistoissa, ja nauttivat aikakauden vapaasta ja kokeilunhaluisesta ilmapiiristä. Seksuaalinen vapaus ja hedonistinen kulttuuri leimasivat heidän kulttuuriympäristöään.
1980-90 luvuilla heitä vaurastuttivat Ronald Reaganin keskiluokkaa hyödyttäneet talousuudistukset. Suurista ikäluokista tuli nopeasti sijoittava ja vaurastuva kansanosa.
Tällä hetkellä suuret ikäluokat äänestävät Donald Trumpia ja taistelevat estääkseen muita kansanosia nauttimasta samoista eduista, joista he itse ovat nauttineet läpi elämänsä.
Pitää toki jälleen kerran todeta, ”etteivät kaikki suurten ikäluokkien kasvatit”, mutta demograafiset faktat eivät valehtele: Donald Trump on vanhempien amerikkalaisten valinta presidentiksi.
Myös oma sukupolveni, suurten ikäluokkien kasvattaman Generation X:n jäsenet, ovat saaneet nauttia oman viipaleensa kakusta. Sen sijaan 18-38 vuotiaat amerikkalaiset, ovat ”saaneet vähän, mutta heiltä vaaditaan paljon,” kuten Niall Ferguson ja Eyck Freymann tiivistävät tuoreessa The Atlanticin jutussaan.
Tunnettu konservatiivinen historioitsija Ferguson ja hänen vasemmalle kallellaan oleva entinen opiskelijansa Freymann tutkivat kärjistyvää sukupolvien välistä taistelua.
Heidän argumenttinsa ei ole uusi, mutta he ilmaisevat sen rikkaan datan ja vakuuttavan analyysin kera: Yhdyvallat on matkalla kohti vakavaa sukupolvien välistä poliittista sotaa. Ja kiitos lyhytnäköisen konservatiivisen politiikan sekä biologisten lainalaisuuksien, vasemmalle kallellaan oleva nuoriso lopulta voittaa taistelun.
Eräs esimerkki republikaanien lyhytnäköisyydestä löytyy omalta alaltani, yliopistoista.
Viime vuosikymmeninä osavaltiot ovat leikanneet yliopistojen julkista rahoitusta rajulla kädellä. Yliopistojen on ollut pakko nostaa opintomaksuja ja lopputulos on usein näkynyt yhdistelmänä heikentyvää opetuksen tasoa ja nousevaa hintalappua.
Vuosien 1987-2016 välisenä aikana yliopistotutkinnon hinta nousi 161 prosenttia. Samassa ajassa yliopistokoulutusta vaativien töiden alkupalkat nousivat vain 2,3 prosenttia.
Tänä keväänä yliopistoista valmistuvat nuoret aloittavat työuransa raskaan velkataakan alla. Tämä heikentää heidän kulutuskykyään ja rajoittaa heidän uravalintojaan.
Koska heidän vanhempansa ja isovanhempansa ovat keskittyneet maksimoimaan omat etunsa, on ainoastaan luonnollista, että nuoret siirtyvät tukemaan ehdokkaita, jotka lupaavat heille opintolainojen anteeksiantoa ja ilmaista terveydenhoitoa.
Trumpismi ei kuole huomenna.
Se voi voittaa panostamalla niin kutsuttuihin kulttuurisotiin ja vetoamalla nopeaa demograafista muutosta pelkääviin ikääntyviin demokraatteihin. Kampusten identiteettipolitiikkaa toitottava hihhulivasemmisto on republikaanien paras rekrytointiase ja puolueen suurin toivo.
Mutta ellei tämä strategia onnistu, Yhdysvaltojen tulevaisuus on 2020-luvun puolivälistä alkaen yhä enemmän nuorten vasemmistolaisten käsissä.
Soundtrack: Sham 69, If the Kids Are United.